maanantai 27. tammikuuta 2014

Hotakaisen huuruja

Sain syntymäpäivälahjaksi Kari Hotakaisen Luonnon lain ja otin sen mukaan mennessäni pieneen operaatioon. Hoitaja kaivoi kirjan sairaalakassistani pötkötellessäni heräämössä. Useampi tunti siellä vierähti ja pääsin kirjassa varsin pitkälle. Olin puudutteista ja kipulääkkeistä aika tokkurassa ja sehän sopikin tähän kirjaan.

Näin jälkeen päin olen miettinyt, että ehkäpä kirjan ensimmäiset sata sivua kannattaisi lukea uudelleen. Toisaalta, tokkuraisen päähenkilön onnettomuuden jälkeiset tunnelmat jäivät tehokkaasti mieleen.

Kirjaa voi pitää hyvänä kuntoutumistarinana, loppuhan on maalämpöyrittäjälle ihan positiivinen. Mutta syvällisempiä merkityksiä siitä voi löytää paljonkin, ja moni on tainnut tarkoitushakuisesti löytää yhtä sun toista. Suomen julkisen terveydenhuollon kurja jama on kirjasta löydettävissä. Samaten yrittäjän oma vastuu omasta sosiaaliturvastaan ja eläkkeestään löytyy kirjasta.

Kuva Kirjallisia-blogin kuvaama


Siivouskomeroon rankkaa musiikkia kuuntelemaan pakeneva sairaanhoitaja Laura voisi olla kuva vaikkapa itseään etsivästä nykyihmisestä, joka haluaa paeta arjen velvollisuuksia Tiibetin retriittiin, mutta löytääkin vain itsensä piilosta siivouskomerosta.

Hotakaisen pienimuotoiset pohdiskelut ovat teräviä ja analyyttisiä. Kuivia ja realistisia. Nauraakin sai, toki. Mutta minulle jäi päällimmäiseksi tunteeksi - näin parin kuukauden perspektiivillä - hienoinen ahdistus. Hotakaisen tuotannon jatkoa oli moni odottanut ja ehkä tämän kirjan jälkeen hän pystyy jälleen entiseensä. Sallittakoon hänenkin purkaa sairastamisen ja ison onnettomuuden ahdistukset tähän kirjaan.

Kari Hotakainen: Luonnon laki
Kustannusosakeyhtiö Siltala



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!