Kirjallisia

Kirjallisia

perjantai 7. helmikuuta 2014

Genre on soundi

Marja Mattlarin muusikonura on kestänyt seitsemänkymmentäluvulta tähän päivään, ja kuten kirjan nimessä kerrotaan, asiat on tehty useimmiten itse. Taloussanomien tämänpäiväinen uutinen kertoo, että menestymisen tärkein tekijä on sisukkuus, ja sisukkuudesta Mattlarin elämäkertakin kertoo.

Menestyminen ei merkitse Mattlarin tapauksessa rahakasoja, glamouria tai listasijoituksia, vaan sitä, että on voinut pysytellä rehellisenä itselleen ja saanut tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa - ja saanut vähälukuisen, mutta sitäkin omistautuneemman kannattajakunnan. Mattlar on pysytellyt erittäin tinkimättömästi omalla linjallaan, vaikka toisinaan houkutuksia on ollut.

Hän on tyytyväinen valintoihinsa, mutta yksinkertaistava, valmiisiin muotteihin pusertava bisnes saa kirjassa kuulla kunniansa: musiikkiteollisuus, mediakulttuuri ja taiteen tukipolitiikka tekevät Mattlarin mukaan suurta hallaa musiikille. Ja oikeassa Mattlar onkin: formaattiradioiden ja markettihyllyjen maailmassa niin paljon hyvää musiikkia jää kuulematta.

Mattlar on uniikki hahmo suomalaisella musiikkikentällä, riipaisevan koskettavat, tunneherkät tekstit ovat hänen ominta alaansa. Yhtä liikuttavia, kyyneliin asti yltäviä tekstejä ei juuri kukaan muu tee. Siksi tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi.


Mattlarin kirjassa ei kosketella kovin paljoa nettiaikaa: väittäisin, että netin helppous avartaa kenen tahansa satunnaisen musiikinkuuntelijan maailmaa, ennestään outoihin musiikkeihin törmää entistä suuremmalla todennäköisyydellä. Se, avartaako netti aikuisten oikeasti kuulijan musiikillista maailmaa, on toinen juttu.

Kirjassa käydään Mattlarin elämä ja ura hyvin seikkaperäisesti läpi, ja kerrottavaa Mattlarin elämässä riittää, vaikka välillä yksityiskohtia on liikaakin. Mutta esimerkiksi studiopäiväkirjoissa näkyy hyvin kulloinenkin tilanne ja materiaalin kasvu epävarmuudesta valmiiksi kappaleiksi ja levyksi.

Mattlar pyrkii välttämään kategoriointia ja haluaa määrittäytyä vain omaksi itsekseen, ei esimerkiksi laulelmien tekijäksi. Tätä en ihan purematta niele: niinhän jokainen metallibändikin nykyään haluaa luoda oman genrensä. Silti ne ovat metallia. Ja minun mielestäni Mattlarin musiikkia voi mainiosti luonnehtia laulelmaksi: kyse on musiikin soundista.

Viulun- tai kirkkourkujen soitto tietää klassista musiikkia. Särökitarat ja mörisevä tai kirkuva laulaja on heviä. Akustinen kitara ja naislaulaja on laulelmaa. Tällä tavoin ihminen maailmaa mielessään järjestelee, eikä siinä ole mitään pahaa. Jo sekunnin musiikkipätkästä jokainen pystyy määrittelemään musiikin genren. Sen jälkeen tarvitaan vain avoimia korvia ja mieltä.

Marja Mattlar: Musiikkiura omin päin
MM-Music

* Tilaa tämä kirja kätevästi Bookysta *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!