lauantai 29. marraskuuta 2014

Taattua Vimmaa

Tuomas Vimman kirjaan tarttuessaan tietää, mitä saa. Nasevaa stadilaista läppää, ylimielisiä henkilöhahmoja, jouhevasti etenevää tarinaa. Tai "uuden vuosituhannen kaupunkilaisuutta", niin kuin tuoreen teoksen takakannessa luonnehditaan.



Aiemmista neljästä romaanista olen muistaakseni lukenut kaksi. Uusin Ruutukymppi jatkaa samaa linjaa, Vimma kirjoittaa jatkumoa sille tarinalle, joka esikoisteoksessa Helsinki 12 vavahdutti ainakin hiukan suomalaista kirjallisuutta.

Ruutukympin päähenkilö värvätään kesätöihin Uskomaton urakka -nimiseen tosi-tv-ohjelmaan, mistä syntyy soppa kun remppamiehen korkea moraali törmää television ääripinnalliseen maailmaan.

Mitään varsinaisia korkeakirjallisia ansioita esimerkiksi rakenteen suhteen teoksessa ei ole, juoni etenee ensimmäisestä viimeiseen sivuun suorinta tietä, pisteestä A pisteeseen B mennään enempiä mutkittelematta. Myöskään mitään syvällisiä ajatusrakennelmia tarinasta ei nouse. Eikä pidäkään nousta.

Ruutukymppi on hyvä lukuromaani. Kieli on kiinnostavaa ja paikoin innovatiivista, tosin välillä tuntuu että nokkelia vertauksia on liikaakin. Hahmot ovat uskottavia ja juoni toimii, jopa niin hyvin että olisin voinut piteempäänkin viihtyä tämän parissa kuin nämä harvaan ladotut kolme ja puolisataa sivua.

Tuomas Vimma: Ruutukymppi
Gummerus

torstai 27. marraskuuta 2014

Onnea Finlandia-voittajalle!

Tänään tuli tieto voittajasta ja ensivaikutelma oli pettymys: voittaja ei ollutkaan Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, jota me kannustimme (jos tässä kisassa nyt ketään voi kannustaa). Finlandia-palkinto meni nyt kuitenkin Jussi Valtoselle, jonka kirja He eivät tiedä mitä tekevät vaikuttaa olleen vähän piilossa.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät


Hain kirjan kuitenkin luottokirjakaupastani Pienestä Kirjapuodista. Toistaiseksi olen tutkaillut vain sen mukavaa paksuutta (lupaavaa: 559 sivua!) ja takakannen tekstiä, joka ei ole ollenkaan Finlandia-tyyppinen. Lupaavaa sekin?



Kissatestin perustella Putte-kissa mieltyi Valtosen voittajateokseen, joten kaipa valinta on oikea. Blogiin ilmestyy oma arviomme heti kun saamme tuon kahlattua läpi.

Onnea voittajalle!

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kaikille kirjakauppiaan urasta haaveileville

Kirjaston uutuushyllystä sattui mukaani ihan uppo-outo kirja. Amerikkalainen Gabrielle Zeivin on takaliepeen mukaan palkittu kirjailija, joka on ehtinyt kirjoittaa sekä nuorille että aikuisille lukuisia kirjoja. Tuulisen saaren kirjakauppias on ilmestynyt tänä vuonna (2014).



Päähenkilö on noin nelikymmenvuotias mies, pienen saaren ainoan kirjakaupan omistaja, joka menetti rakkaan vaimonsa auto-onnettomuudessa. Elämä on alkanut luisua alamäkeen, mutta yllättävä käänne muuttaa kaiken.

Kirjan hahmot heräsivat lukiessani eloon, useimmat ainakin, ja Tero Valkaman suomennosta on ilo lukea.

Kirjakauppa on kirjan tapahtumien keskipiste ja se muuttuu kirjan edetessä iloisemmaksi ja valoisammaksi.

Fikryn ottotytär sekä kirjaedustaja-Amelia jäivät minulle hiukan huonosti perustelluiksi henkilöhahmoiksi omituisine piirteineen. Omituisuutta toki pitää olla, mutta nyt omituisuudet olivat enemmänkin pintaraapaisuja. 239 sivun pituutta olisi ollut varaa kasvattaa ja tuoda sisältöä hahmoihin enemmän. Murheitakin kirjassa oli ihan roppakaupalla, aaltoilevasti, mutta pääosin kaikki päättyy onnellisesti. Tai miten sen nyt ottaa...

Parasta antia kirjassa on juuri kirjakauppa. Eiköhän aika monikin kirjoihin usein ja lujaa uppoava lukija ole ainakin salaa haaveillut kirjakauppiaan urasta? Kirjaa ei sovi pitää oppaana kirjakauppiaan tielle, mutta on se kuitenkin pientä haaveilua lisäävä. Kirjan kannessa on lainaus Betsy Burtonilta, kirjakauppiaalta: "Riemastuttava kokemus kaikille, jotka kokevat kirjat itselleen läheisiksi." Niinpä!



Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Gummerus

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lukujumi ja miten siitä pääsee?

Luen koko ajan ja yöpöydällä on aina vähintään pari keskeneräistä kirjaa. Viereisen kaapin päällä on kirjastosta lainattuja kirjoja ja seuraava hylly on viereisessä huoneessa ja sitä seuraava sitä seuraavassa huoneessa...

Helsingin kirjamessuilta kotiuduin kuukausi sitten aikamoisen kirjalastin kera ja uumoilin, että lähiajat istun vain nenä kirjassa kaikkien ihanuuksieni kanssa. Vaan miten kävikään. Ei napannut lukeminen samalla tavalla kuin ennen kirjamessuja. Ihan kummallista.

Tässä kuukauden aikana olen nyt lukenut vain neljä kirjaa. Juu, onhan se monelle iso saavutus, mutta ei minulle, kun helposti normaaliaikaan menee neljä kirjaa viikossa. Jari Järvelän Särkyvää-kirjasta jo postasinkin, mutta muista en vielä. Bloggaajakollegani Krista neuvoi tuoreessa blogipostauksessaan sekä instagramissakin karkottamaan lukujumia lukemalla jo aiemmin luetun, mieluisan kirjan. Hän oli lukenut kirjan, joka minustakin oli fiksu ja hauska, mutta siihen en kuitenkaan tarttunut.



Putte Daniel - siperiankissan pentumme


Osasyynä tähän lukujumiin on varmasti ollut Putte. Putte on siperiankissa, 13-viikkoinen pentu, joka muutti meille alkuviikosta. Putte on vienyt meidän kaikkien sydämet ja samalla pennun odottaminen taisi sekoittaa kaikkien perheenjäsenien päät. Nyt pennun kanssa touhuaminen on toisella lailla aikaa vievää, mutta kirjoihin olen kyennyt tarttumaan - onneksi!



Luin tässä jumin aikana kaksi kirjaa, joista en mitään suurempaa postausta aio tehdäkään. Ensimmäistä ajattelin takuuvarmana juminpoistajana: Outi Pakkasen Rakastaja. Outi Pakkanen on lemppareitani ja pidän kovasti hänen Etelä-Helsinkiin sijoittuvista dekkareistaan. Rakastaja oli kuitenkin pettymys niiden joukossa. Tarkemmin ajateltuna edellinenkin lukemani Outi Pakkanen oli pettymys, vaikka tässä uudemmassa seikkailikin Anna Laine, jota edellisessä kaipasin kovasti. Jotain kiehtovaa tässäkin toki oli, joten osan pettymyksestäni laitan ehkä lukujumin piikkiin. Ehkä.



Toinen lukemani kirja oli Titta Heikkilän Rakkauden ruletti. Nimestään huolimatta kirja ei ole harlekiini. Titta Heikkilä oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija ja etulieve herätti kiinnostuksen, koska kyse oli kolmen lapsen ekonomiäidistä. Lisää kiinnostusta herätti se, että osa tapahtumista sijoittui Turkuun ja päähenkilö oli keski-ikäinen eronnut perheenäiti. Mutta muuten kirja oli hitusen poukkoileva, päähenkilö pomppi nettideitistä toiseen ja ulkomaille sijoittuvat jaksot olivat irrallisia. Kuka nyt voi napata kouluikäiset lapset ja muuttaa Pariisiin etsimään itseään moneksi viikoksi kesken kouluvuoden? Ja kun samalla vielä eroriidat ja rahaepäselvyydet exän kanssa värittivät tarinaa ja kaiken ohessa kulki jokin hassu juoni päähenkilön merenneitosivupersoonasta, kaatui se harmillisesti epäuskottavuuksiin. Toisaalta teksti oli hyvin kirjoitettua ja sitä luki mielellään, joten kirjailija on ihan kehityskelpoinen. Ehkä seuraava kirja osuu lukujumittomuuden aikakauteen?

Näiden lisäksi neljäs lukemani kirja on Sinikka Nopolan uusin, josta kirjoitan ihan oman postauksensa, sillä se on sen arvoinen. Lisäksi kirja on nyt äidilläni lainassa....

Outi Pakkanen: Rakastaja
Otava

Titta Heikkilä: Rakkauden ruletti
Tammi



perjantai 21. marraskuuta 2014

Klassikkokuvittajaa kirjalainassa

Alkuvuodesta kävin pienimpien lasteni kanssa katsomassa ihanan Onneli ja Anneli -elokuvan ja bloggasinkin tuolloin siitä ja kirjoista. Luin lapsena itse kaikki silloin saatavilla olevat Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -sarjan kirjat ja esikoisen syntymän jälkeen (v. 1998) löysin vielä sarjan neljännen osan juuri ilmestyneenä. Olen näitä kirjoja lukenut kaikille kolmelle lapselle iltasatuna ja samalla lailla ne ovat kiehtoneet. Myös niiden kuvitus, Maija Karman ihana, taian- ja unenomainen, tunnelmallinen ja lämminhenkinen kuvamaailma, on aina ollut osa kirjojen viehätystä.


Onneli ja Anneli -kirjat minun hyllystäni

Ilahduin suuresti kun pari viikkoa sitten meitä lähestyi tämän blogin yhteydenottolomakkeen kautta kuvittaja Sari Airola, joka pyysi kirjojani lainaksi Helsinkiin Tarinoiden puistoon Lastenkirjallisuustapahtumaan ja kuvitusnäyttelyyn Virka-galleriaan 5.11.2014 - 1.2.-2015. Kuvitusnäyttelyssä on esillä 40 nykykuvittajan töitä sekä klassikkokuvittajat Maija Karma (Onneli ja Anneli) ja Maija-Kaarina Nenonen. 

Kävimme Sarin kanssa lyhyen kirjeenvaihdon, jossa hän vakuutti, että aarteeni ovat näyttelyssä lasin alla ja että saan ne varmasti takaisin. Kaksi kirjoistani on siis omia lapsuudenaarteitani, syntymäpäivälahjoja äidiltäni. Yhden olen ostanut kirjaston poistokirjana (sitä en enää omista kirjoistani aikuisena löytänyt) ja tuon neljännen (Nukutuskello) ostin uutena Vammalan kirjapäiviltä aikoinaan.

Kehotan kaikkia pääkaupunkiseudulla liikkuvia tutustumaan ihanaan näyttelyyn paikan päällä! Meille muille liitän tähän pari linkkiä näyttelyyn sekä Sari Airolan ottamia kuvia kirjoistani näyttelyvitriinissä. Tarinoiden puistoa voi myös seurata Facebookissa.




Kuvat Sari Airola


Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli -kirjasarja
Kuvitus Maija Karma



tiistai 11. marraskuuta 2014

Näin myyt Katajavuorta perussuomalaiselle

Bonnier Booksin bloggaribrunssilta (tällaista se on se nyky-suomi) Taina sai mukaansa useita kirjoja, ensimmäisenä niistä luin Riina Katajavuoren Wenla Männistön. Siinä "Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaani on pantu tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään." Veljekset on pantu sivuosaan, ja päähenkilöinä ovat naiset, Wenla Männistö, hänen äitinsä Marja sekä veljesten äiti Alli Jukola.


Ensilehteilyn perusteella kirja näyttää sirpaleiselta ja ties miltä postmodernilta kokeilulta. Jos sitä siis yrittää myydä perussuomalaiselle, kannattaa estää selaileminen esimerkiksi teipeillä tai tuorekelmulla ja painottaa Kiven merkitystä suomen kielen kehitykselle.

Ensivaikutelma nimittäin pettää.

Näytelmämuotoon kirjoitetun teoksen luvut ovat kyllä lyhykäisiä, ja niiden lomassa on usein lauluntekstejä (kuten tietenkin Seitsemässä veljeksessäkin), mutta näiden tuokiokuvien seuraaminen on vaivatonta vaikka ajassa hypelläänkin. Välähdyksistä rakentuu vähän syrjässä elelevien Kumpulalaisnuorten arki ja historia, joka imee mukaansa ja pitää siellä.


Toimittaja Ella Kanninen haastattelee Riina Katajavuorta Helsingin kirjamessuilla. 

Katajavuoren teksti on helppolukuista, tarkkaa ja eloisaa. Nuorten rakkausasiat ja arjessa selviytyminen on kuvattu lupsakasti, ja vanhemmillakaan ei kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan. Lopulta kaikki päättyy ainakin kohtalaisen onnellisesti ja hahmojen nykytilanne selviää. Wenla päätyy tietenkin Juhanin kanssa yhteen.

Seitsemän veljeksen lukemisesta on hiukan aikaa, mutta Wenla Männistön rakenne taitaa seurailla aika monin tavoin Kiveä. Se on itsellisenä teoksena erinomainen lukukokemus, ja saanee lisävirtaa jos sitä pohjustaa Seitsemän veljeksen kertaamisella.

Riina Katajavuori: Wenla Männistö.
Tammi


Tiede-lehti: 5 numeroa hintaan 29,90 euroa Lehden tilaajia hemmotellaan myös upeilla tilaajalahjoilla. Valitse lahjaksi langaton sisä- ja ulkolämpötilamittari (29,00 euroa), Hackmanin Gourmet-kalasetti (arvo 20 euroa) tai kätevä vetoketjulla suljettava työkalusetti (arvo 29,00 euroa).

perjantai 7. marraskuuta 2014

Lastenkirja iPadille - ei video vaan jotain muuta

Sain testattavakseni Lasten Keskuksen ja Kirjapajan uudet sähköiset lastenkirjat ja lupasin kertoa mielipiteeni niistä. Tehtävä ei ole ollenkaan epämieluisa, sillä lapsia tässä taloudessa riittää, niin myös iPadeja. Meillä luetaan myös paljon kirjoja. Kaikki lapset lukevat jo itse, mutta kaikki alle yläkouluikäiset pitävät kovasti siitä, että heille luetaan. Halusin siis mielelläni ottaa selvää siitä, mitä tarkoittaa lasten sähköinen kirja iPadille!



Lasten Keskuksen Lasten e-Tarina -sovellus löytyy App Storesta ilmaiseksi juuri tuolla nimellä. Se on helppo asentaa ja maksutta näkee myös esittelyn Kuono kohti koulua -kirjasta. Kirjat maksavat hiukan alle 5 euroa per kirja ja niitä on toistaiseksi kolme erilaista.


© Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, 
kuvan käyttöön Lasten Keskus ja Kirja-
paja Oy:n lupa


Paavo on reilu kaveri vaikuttaa ulkoisesti olevan suunnattu pikkuisimmille perheenjäsenille ja tarina onkin herttainen. Tarinassa sijoittuu kuitenkin koulumaailmaan, ja aiheena on, kun ei ystävää löydy ja kun oma lelu katoaa. Taustalla soiva musiikki soi hiukan liian kovaa ja levottomasti kertojan puhuessa. Musiikkivalinta ei myöskään välttämättä ole ihan paras, sekin on vähän levoton. Mutta muuten pidin tästä kovasti ja hetken pohdittuani tajusin miksi: tästä tulee mieleen 70- ja 80-lukujen "piirretyt", sillä tässä ei ole liikaa actionia, tehosteita eikä hurjuuksia ja kuvat ovat kuin Kössi kengurusta, vaikkakin hiukan hienostuneempia.

Kertojan ääni on hiukan liian kiireinen. Oma kokemukseni pienille lapsille lukemisesta (ja piirretyistä) puoltaa hidasta ja rauhallista tempoa. Mutta tätäpä lapsi varmasti haluaa lukea ja katsella kerta toisensa jälkeen, jolloin nopeus ei välttämättä häiritse ollenkaan.

Itse applikaatio - siis kirjojen lukuohjelma - tarjoaa useita vaihtoehtoja kirjan katseluun. On mahdollista kuunnella tarinaa samalla kun hahmot liikkuvat verkkaisesti (tämä 80-luvun alun vaikutelma) tai kirjaa voi lukea kääntämällä sivun kerrallaan, jolloin setä lukee taustalla ja kokemus on enemmän ääneen luetun kirjan kaltainen. Siitä pidin kovasti!

Ohjelma tarjoaa myös kullekin kirjalle eri ikäisille sopivaa tekemistä: 3-, 5- ja 7-vuotiaille ja siitä ylöspäin tarkoitettuja palapelejä, muistipelejä ja tunnistustehtäviä. Nämäkin olivat tosi kivoja!



Kuono kohti koulua on pienimmille lapsille suunnattu kirja, joka on tahdiltaan paljon verkkaisempi kuin Paavon tarina. Tapahtumat sijoittuvat metsään ja ovat herttaisia, eivät ollenkaan pelottavia ja kovin iloisia. Vaikka kirja vaikuttaa isommille lapsille sopivalta ulkoisesti, tarina on pikkuväelle aivan mahtava! Myös oma 8-vuotias cool jäbäni "seurasi" (tätä ei siis lueta eikä vain katsota) tarinan hievahtamatta ja ilahtui siitä. Ikähaitari tarinalle on vallan laaja. Tähänkin tarinaan kuuluu kivoja pelejä. Tarina on pitkä ja rauhallinen, ja tuntuu miellyttävän monen ikäisiä.



Minun lasteni (8- ja 11-vuotiaat) suosikiksi veikkasin näistä kolmesta hiukan tatu- ja patumaista tarinaa Kosminen kulkuri, jossa postisukkulalla toimitetaan postia planeetalta toiselle. Tarinan seuraaminen on aivan erilaista näillä kahdella eri tavalla: seuraamalla liikkuvia hahmoja tai kääntämällä sivuja. Lapsista on hypnoottista, kun tiettyjä postirobotin komentoja toistetaan monotonisella äänellä (aikuinen rupeaa haukottelemaan). Tarina on kuitenkin paljon lyhyempi kuin Kuono kohti koulua, siksi se taisi jäädä kakkoseksi, mutta aihepiiri kiehtoo kuitenkin kovasti vähän isompia lapsia ja arvelen, että tähän tullaan palamaan useamminkin.

Sovellus, jolla kirjoja luetaan, on toimiva, mutta jäin kaipaamaan tuttua "ohje"-painiketta, joka yleensä löytyy kaikista sovelluksista. Asetuksista sain valita mm. voiko tarinan välillä keskeyttää ja jatkaa samasta kohdasta, ja tuleeko ruudulle myös tekstitys. Minulta kului hetki ennenkuin tajusin, että ruudun alalaidan matoa painamalla pääsen vaihtelemaan eri lukutapojen välillä ja pelaamaan pelejä.

Testiryhmän jäsen puuhassaan

Mihin tarkoitukseen lastenkirja iPadille sopii? Automatkalle tämä on tosi toimiva, samaten, jos lapsen haluaa rauhoittuvan. Tai jos oma lukeminen ei sillä hetkellä onnistu ja videoiden katsominen on liian riehaannuttavaa tai ei sekään onnistu. Tämä ei korvaa kirjan lukemista lapselle yhdessä, mutta mielestäni tämä on mainio vaihtoehto videoille ja pelaamiselle! Itse taidan jatkossakin tarjota kirjan seuraamisen iPadin ruudulta alkupalaksi heti hammaspesun jälkeen ennen kuin itse ennätän lukemaan iltasatua.


Tuotetestaus on toteutettu yhteistyössä Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kanssa. Kuvakaappaukset sähköisistä satukirjoista on bloggaaja ottanut itse. 


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vähän kipee

Helsingin kirjamessuilla minulla oli ilo ja kunnia päästä kuulemaan kirjailija Jari Järvelää kirjabloggaritilaisuudessa. Ilokseni sain halutessani itselleni kappaleen uutuuskirjaa, Särkyvää. Ja minähän halusin. 



Jari Järvelä vaikutti hauskalta mieheltä ja kirjaakin hauskaksi monen taholta kehuttiin, joten se tarttui helposti lukupinosta mukana kulkevaksi. Kaikenlaisten kiireiden takia lukeminen muuttui pätkittäiseksi, mutta ei sentään luku-urakaksi. 

Kirjan alkuosaa luin siis harmillisesti vain pari sivua kerrallaan ja sellainen harvemmin saa mitään kirjaa varsinaisesti kukoistamaan. Mutta kun aikaa oli paremmin, hyvinhän se jolkotti. 

Pääosassa on Teemu, erostaan hiukan pimahtanut keski-ikäinen mies. Hän on päättänyt päättää päivänsä Pamplonan härkäjuoksussa (ei mikään juonipaljastus, tämä lukee jo takakannessa). Matkalla kyytiin sattuu liftari-Agnes. Kaksikon matka on epäkonventionaalinen. Tämä ei ole kirja, jossa lukija voisi tirskua ja nauraa hoha-hoha joka sivun kohdalla, vaan kirja, jossa voi nauraa, hymähdellä ja vetää henkeä hituisen epäuskoisesti hihittäen. Eli siis fiksua huumoria, vähän toisen noloudellekin nauramista. Tai no, vaikea selittää, mutta yhtään siinä ei naureta ilkeästi, vaikka nuoruuden ja lapsuuden törppöilyille on vaikea olla hymyilemättä.

Hyvää antia kirjassa olivat blogin kommentit. Vaikka nykyisin sähköinen maailma on kaikkialla, on se kirjoihin hiipinyt kovin hitaasti. Teemun blogipostaukset ja niiden saamat kommentit ovat kirjan toinen kerros. Kappaleet päättyvät täysin irrallisiin, pöhköihin ja netissä pöljäileviä ihmisiä mainiosti matkiviin blogikommentteihin. Järvelä on kyllä suomi24:nsä lukenut.




Sanoisin, että kirja parani loppuaan kohden, mutta ehkä vain oma lukemiseni parani. Keskimittaisessa kirjassa sivuja on 219, joten se on nopeasti lukaistu. Suosittelen kirjaa älykästä ja hitusen mustaa huumoria harrastaville. Keski-ikäisyys on etu. Ja taidanpa etsiä kirjastosta muitakin Järvelän teoksia...

Kuvassa toimittaja Ella Kanninen haastattelee Jari Järvelää Helsingin kirjamessuilla. 


Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi


Särkyvää löytyy myös Bookysta - tilaa ilman postikuluja

lauantai 1. marraskuuta 2014

Arvomme liput Neljän kuninkaan kiertueen iltaan!




Suuri kirjailijakiertue eli Neljän kuninkaan kiertue pysähtyy myös Turussa! 
(Jee, myös meitä ei-helsinkiläisiä hemmotellaan...!)

Lavalla nähdään Suomen tunnetuimmat kirjailijat Jari Tervo, Tuomas Kyrö, Heikki Turunen ja Mikko-Pekka Heikkinen. Juontajana ja haastattelijana Maria Veitola. 

Illan aikana kuulet hauskaa puhetta uutuuskirjoista, kirjoittamisesta ja muusta mielenkiintoisesta.

Tapahtuman jälkeen on mahdollisuus ostaa kirjoja tarjoushintaan, saada signeerauksia ja tavata kirjailijoita. Turun tilaisuuden kirjamyynnistä vastaa Pieni kirjapuoti

Tilaisuus alkaa klo 18 ja kestää noin klo 19.30 asti. 

ti 11.11. Turku KÅREN - KLO 18
Hämeenkatu 22, 20500 Turku

Kiertueaikataulu 

ke 5.11. Kuopio SCANDIC HOTEL - KLO 18
ti 11.11. Turku KÅREN - KLO 18
ke 12.11. Tampere PUISTOTORNI - KLO 18
su 16.11. Oulu TEATTERI RIO - KLO 16

Osta lippusi heti!

Liput: Kuopio, Turku ja Tampere Tiketti alk. 11,50 €/lippu
Liput: Oulu, Kaleva.Point alk. 11,50 €/lippu


Arvomme Kirjallisia-blogin lukijoiden kesken kaksi kahden hengen lippupakettia Turun tilaisuuteen. Vaihtoehtoisesti voittaja voi pyytää liput Tampereen tai Oulun tilaisuuksiin (Kuopioon ei ennätä, hanki sinne lippusi Tiketistä). Osallistuminen tapahtuu täyttämällä yhteydenottolomake (sivun oikeassa laidassa) ja kirjoittamalla yhteydenottoon Neljä kuningasta sekä se paikkakunta, jonne voittoliput haluat. Voittajaan otamme yhteyttä sähköpostilla arvonnan päätyttyä, viimeistään 9.11. 
Liput kilpailuumme tarjoaa Bonnier Books.