Kirjallisia

Kirjallisia

torstai 11. kesäkuuta 2015

Herra Gummi tietää mistä me ipanat sytymme

Herra Gummista olin kuullut paljon hyvää. Se on houkutellut etenkin pieniä poikia lukemaan, mikä ei koskaan ole pahitteeksi. Ostin ensimmäisen Herra Gummin pädilleni, sitten löysin sen kirjastosta ja lopulta kaksi muutakin.



Andy Stantonin luoma Herra Gummi on loistava hahmo. Hän on törkyinen ja röyhtäilevä pahis eli kaikkea sellaista, mistä pienet pojat pitävät. Suomeksi kirjoja on ilmestynyt toistaiseksi kolme kappaletta, mutta englanninkieliset sivut - Mr. Gum - antavat ymmärtää, että lisää on tulossa (jee!).



No miksi meillä nämä olivat onnistuneita iltasatukirjoja? Yksi mittari on, miten innokkaasti 8-vuotias pyytää "vielä yhtä lukua". Joka ilta hellyin lukemaan kaksi tai kolmekin lukua, koska se oli itsestänikin tosi kivaa. Kuvitus on hassua, harvaa ja minimalistista mutta toimivaa. Hahmojen nimet ovat ehkä suomalaisittain - vaikka käännös onkin mitä onnistunein (kiitos Jaana Kapari-Jatta) - vähän hankalia, mutta ne eivät tuottaneet tiukasti kirjaa seuranneelle lapselle mitään ongelmia.




Aikuinen, minä siis, sain hirnua mukana. Ja tällä kertaa monesti ihan samoissa kohdissa lapsen kanssa. (Onhan niitäkin lastenkirjoja, -näytelmiä ja -elokuviakin, joissa on omat hassuutensa vanhemmille.) Sanoilla kikkailu on tässä kirjassa erityisen onnistunutta. Kolmannen kirjan hauskin kohta taisi (ainakin minusta) olla tämä:

8. luku

Yö peikkovuorella

Yön tultua matkaajat leiriytyivät. Polly sytytti tulen ja Perjantai löysi ruuanlaittoon villijäniksen, mikä oli onni, koska hän oli itse liian väsynyt kokkaamaan. Jänis pyöräytti pari munakasta sillä välin kun matkaajat tähyilivät avaraa tähtistä taivasta vuorenrinteen yllä. 

(Herra Gummi ja vuorenpeikot, s. 102)



Näiden kirjojen myötä totesin kuopukseni tosi tarkaksi kuuntelijaksi (hän pystyi siteeraamaan kahden kirjan takaisia tapahtumia ja henkilöiden nimiä hurjan tarkasti) ja näiden myötä hän innostui itse lukemisesta niin, etten ole saanut sen koommin (nyt siis jo yli kahden viikon ajan) lukea kuin yhden iltasadun. Nuoren herran nenää ei saa irti kirjasta ja äiti on haljeta onnesta! Ensimmäinen näistä kirjoista teki suurimman vaikutuksen, mutta kaikki kolme ensimmäistä on luettu suurella innolla.

Suosittelen Herra Gummia kaikkien sekä pieru- että fiksusta huumorista pitävien pikkuvintiöiden ja -prinsessojen iltasaduiksi ikähaarukassa 4-99 vuotta! 

Andy Stanton: 
Olet ilkimys, Herra Gummi 
Herra Gummi ja piparipohatta
Herra Gummi ja vuorenpeikot
Schildts & Söderströms





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!