Kirjallisia

Kirjallisia

maanantai 10. elokuuta 2015

Ai että on kivaa

Ai että on kivaa olla suomalainen opettaja, kun maailmalla ihan oikeasti luetaan teosta nimeltä Finnish Lessons: What Can the World Learn from Educational Change in Finland? Maailman huipulla ollaan, ja sehän on tietenkin minun ansiotani.



Harvardin yliopistossa vierailevana professorina toimivan Pasi Sahlbergin teos ilmestyi Yhdysvalloissa jo aikaisemmin ja nyt se on saatavilla suomeksi. Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia on siis suunnattu ensisijaisesti muille kuin suomalaisille, mutta ei yhtään haittaa vaikka suomalaisetkin (koulu)ihmiset sen lukisivat, sen verran hyviä pointteja ja kiteytyksiä kirjasta löytyy. Kirjaa olisi voinut ehkä hiukan tiivistää, toisaalta Sahlberg taitaa tietää että kertaus on opintojen äiti.

Koko homma perustuu tietysti suomalaisen koulun erinomaiseen menestykseen PISA-tutkimuksissa. Ensimmäinen PISA vuonna 2001 oli murskavoitto ja läpilyönti ja ässä ja ties mitä suomalaiselle koulutukselle, sen jälkeen kouluissa on käynyt vierailijaa jos jonkinlaista.

Niin että mihin se menestys sitten perustuu? Sahlberg listaa menetysreseptiin neljä kohtaa:
1. Takaa tasa-arvoiset julkiset koulutusmahdollisuudet kaikille.
2. Vahvista opettajien ammattilaisuutta ja luota heihin.
3. Ota opettajat ja rehtorit mukaan kaikkiin koulutuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin vaiheisiin, mukaan lukien opetussuunnitelma, oppimistulosten arviointi ja poliittiset linjaukset.
4. Luo edellytykset koulujen kehittämiseksi verkostoissa, joihin kuuluvat toiset koulut, yhdistykset ja paikallisyhteisöt.
Lisäksi kansallisen kulttuurimme ja päätöksenteon yhtenäisyys ja tasa-arvoisuus ovat onnistumisen edellytyksiä, mikä aiheuttaa sen, että koulusysteemin eksportointi ei ole kovin yksinkertaista tai välttämättä mahdollista ollenkaan. Myös lukutaidon arvostaminen on tärkeää.

Ja se toinen puoli: hyvää koulua ei luoda mekanistisesti kuten kansainvälinen konsulttiyritys McKinsey & Company raportissaan yritti, eikä kilpailua lisäämällä kuten globaali koulureformiliike GERM koetti ehdottaa. Koulujen välinen kilpailu ja arviointi johtaa kokemusten mukaan lähinnä vain lunttaamiseen ja manipulointiin.

Suomi ei kuitenkaan voi jäädä laakereillaan lepäämään, kertovat tuoreemmat PISA-tutkimukset. Niissä sijoitus on pudonnut, tosin vain hyvin vähän, eikä ole selvää haluammeko muuttua Japanin tai Korean kaltaisiksi. Muutos on kuitenkin jatkuvaa ja väistämätöntä, ja tulevaisuuden vision Sahlberg muotoilee näin:
Koulun tehtävänä on auttaa kaikkia oppilaita löytämään koulussa oma intohimonsa ja sen myötä lahjakkuutensa. 
Se on hyvä visio. Siihen sisältyy näin musiikinopettajan näkökulmasta terve näkemys, jonka mukaan opetussuunnitelmassa pitää olla tasapaino ja tolkku akateemisten ja taide- ynnä muiden aineiden kesken. Tämä ei nimittäin ole ollenkaan itsestään selvää. Vuoden 2003 PISAssa matematiikassa oli 6,8 prosenttia heikosti suoriutuvia suomalaislapsia ja parhaiten suoriutuvia 6,7 prosenttia. Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat 12,2 ja 3,5 - merkittävä tasonlasku siis. Se mitä Sahlberg diskreettinä miehenä ei kerro, on että Suomessa tuossa välissä lisättiin matematiikan tunteja peruskouluun niin että opehuoneessa ei tahdo enää seiniä nähdä kun matikanopettajia pyörii joka puolella.

Paljon muutakin mielenkiintoista dataa esimerkiksi kansainvälisten opetustuntimäärien vertailuista tai erityisopetuksen määrästä löytyy. Tiesitkö, että kun peruskoulu 1970-luvun alussa käynnistettiin, kolme neljästä suomalaisesta aikuisesta oli suorittanut vain kansakoulun? Nyt tiedät, ja vielä enemmän tiedät kun luet Sahlbergin kirjan etkä vain tätä blogia.

Sain kirjan Into-kustannuksen ystävälliseltä väeltä arvostelukappaleena.

Pasi Sahlberg: Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia
Into

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!