Kirjallisia

Kirjallisia

torstai 17. syyskuuta 2015

Onneksi ei kuitenkaan dokumentti

Taavi Soininvaara on kirjoittanut useita trillereitä, jotka sijoittuvat pääosin Suomeen ryyditettyinä piipahduksilla ulkomailla. Ebola-Helsinki oli ensimmäinen Soininvaara, jonka luin, ja pidin kovasti.



Soininvaara kirjoittaa hiukan samassa kontekstissa kuin toinen isänpäivä- ja joululahjakirjailija Ilkka Remes. Jos Remes rellestää enemmän pitkin maailmaa, on Soininvaaralla toisinaan enemmän yhteiskunnallista sanomaa. Tai no, molemmat taitavat sen, kuten myös ajankohtaisuuden.

Haukka ja kyyhky jatkaa Ratamo-sarjaa. Arto Ratamon oma tarina etenee ohessa verkkaista tahtia hänen kootessaan tietoja perheestään. Omapäinen supon osastopäällikkö ei tässä kirjassa loista, mutta tarina sen sijaan on ajankohtaisuudessaan mainio.

Helsinkiläinen Kari Roiha palaa Syyrian sisällisodan taisteluista koti-Suomeen. Aleppon kujien taisteluihin ei paneuduta kovin syvällisesti, mutta sodan lukuisat osapuolet tulevat melko hyvinkin käytyä kirjassa läpi. Samaahan sanomalehdet Suomessa ovat yrittäneet avata Euroopan pakolaiskriisistä hämmentyneelle kansalle. Aivan tietokirjasta tämä ei mene, mutta koska osa kirjan tapahtumista sijoittuu Euroopan porteille, on mukana hienoinen yleissivistävä piirrekin. Pahikset eivät ole yksiviivaisen pahoja eikä kirja ruoki ennakkoluuloja, päinvastoin. Andrew Snowdenin paljastuksia on Soininvaara lukenut.

Sotakirjoja en lue, mutta koska seuraan tarkasti maailmanpolitiikkaa (ja kotimaista yhtä lailla), on aina kiintoisaa lukea suomalaista kirjallisuutta, jossa käsitellään jotakin maailmalla tapahtuvaa kriisiä. Taustatyönsä Taavi Soininvaara tekee huolella.

Taavi Soininvaara: Haukka ja Kyyhky
Otava


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!