Kirjallisia

Kirjallisia

perjantai 27. marraskuuta 2015

Tuulipuku ja hiuslaatu tekevät suomalaisen

"Tykkäsin kovasti Rakkaudenhirviöstä, vaikka se on vain nuoren tytön kasvutarina." Tällaisin sanoin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna voittanut Saara Turusen Rakkaudenhirviö on kirjailijan mukaan usein otettu vastaan. Se ärsyttää häntä: "mitä vikaa nuoruudessa tai tyttöydessä on?"



Ei kai niissä mitään muuta vikaa ole kuin se, että aihepiiri ei ole kovin omaperäinen. Ensimmäisen ovat kokeneet kaikki ja jälkimmäisenkin puoli ihmiskuntaa. Rakkaudenhirviön tarinassa ei ole mitään kovin kummallista, aika tavallista tallaamista vaan. Koulunkäyntiä, matkustelua, ahdistusta. Etsintää, sivullisuuden tunnetta. Omaelämäkerrallisuutta juuri sillä tavalla kuin esikoisromaaneissa usein on.

Mutta eipä palkintoja jaetakaan aihevalintojen perusteella. Niitä jaetaan sillä perusteella kuinka hyvin tarina on kirjoitettu, ja Turusen teksti toimii loistavasti, kirja on erittäin nautinnollista luettavaa. Tarina pitää otteessaan, eikä siihen tarvita räjähdyksiä eikä mitään muutakaan isoa. Vain pieniä asioita, niistä nautinnot ja hyvät tarinat syntyvät. Lisäksi Turusen kieli kasvaa hienosti päähenkilön mukana.

Ja kyllä siellä isoakin asiaa on. Turunen tutkailee suomalaista kansanluonnetta, sitä, kuinka synkkää ja tuppisuista elämä täällä on. Siitä meillä jokaisella on kokemuksia, ja siksi tämä kirja koskettaa jokaista. Tämän kirjan perusteella suomalaisuus kiteytyy kahteen asiaan, tuulipukuun ja etenkin hiuslaatuun.

"Kun kotimaani naiset kasvavat aikuisiksi, leikkaavat he tukkansa ihan lyhyiksi ja värjäävät ne kirkkaanpunaiseksi tai tumman luumun väriseksi. Ajattelin, että tämä olisi käytännöllinen ja sähäkkä, he sanovat, vaikka näyttävätkin pulleilta tikoilta." Tai "Tiedän, että äitini haaveilee sellaisesta, että aikuisena laulaisin kirkkokuorossa, pukeutuisin asiallisiin vaatteisiin ja eläisin tavallista elämää jonkun ohuthiuksisen miehen kanssa, joka tykkäisi käydä seurakuntatalolla."

Kuten minkä tahansa suomalaisen kirjakaupan hyllystä voi päätellä, suomalaisuuteen synkkyyteen kuuluu olennaisena osana sota, sitäkin Turunen ironisoi oivasti: "Kömpelöt naapurimaan ihmiset eivät osanneet hiihtää niin hyvin kuin kotimaalaiset ja niinpä he upposivat hankeen ja jäivät jumiin. Kotimaan ihmiset hiihtivät paikalle, ampuivat kuulan heidän kalloihinsa ja sen pituinen se."

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Tammi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!