Kirjallisia

Kirjallisia

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Virkevoihketta tiukassa paketissa

Kuutti Koski on "Oulusta Rovaniemen kautta Helsinkiin eksynyt yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimittaja." Kaira puolestaan on hänen esikoisromaaninsa. Se on hyvä kirja.



Kaira osaa kyllä ärsyttääkin, aluksi ainakin. Koski on Rimmisensä ja Aku Ankkansa lukenut, kieli on koukeroista vokaalivärinää, virkevoihketta ja verbien vavahtelua. Siis esimerkiksi tällaista: "Ääni värisi karismankaikua. Totta tuo oli väärti tuttavuus, vaikka tuollainen viskikurkku." Tokko-sanaa viljellään paljon. Lukeminen on vähän kuin kuuntelisi kiemuraisinta progea tai tilutusheviä: vaivaa on nähty kovin paljon, mutta miksi? Ihan tavallisellakin kielellä pystyisi samat asiat sanomaan. Ilman sanallisen onanian sivumakua.

No, se on omaäänisyyttä se. Vaikka Rimmistä kovasti muistuttaakin, Kosken uussanaileva kieli toimii kyllä. Ja on hauskaa ja innovatiivista monin paikoin. Ja lisäksi ironista, nuo alun vokaalivärinät ja muut luonnehdinnat ovat peräisin Kairasta itsestään, kohtauksesta jossa epäpätevä kansalaisopiston kirjoittajakurssin opettaja luonnehtii hyvän tekstin ominaisuuksia. Tuo kohtaus on kielen suhteen avaimellisen tärkeä, se nostaa Kosken tekstin mutkaiset sanat onaniaa korkeammalle.

Kairan tarina on erittäin hyvä. Se on arkinen mutta myös mielikuvituksellinen. Päähenkilöllä on suunta: nousta kuuluisuuteen ennen kuin täyttää kaksikymmentä vuotta. Joko bändin kitaristina tai sitten kirjailijana tai videotaiteilijana. Päähenkilöllä on myös kaikenlaisia konflikteja, joista sosiaalisten taitojen puute ei ole pienin. Hän sössii asioitaan, mutta myös ilon ja valon pilkahduksia koetaan. Näin musiikinopettajan näkökulmasta on mainittava, että bändissä soittamalla on edelleen mahdollista saada vastakkaisen sukupuolen huomio, heikommillakin sosiaalisilla kyvyillä.

Mutta tärkeintä on kokonaisuuden eheys, tiukka paketti. Teksti ei rönsyile, eikä tyhjäkäyntiä ole, vaan tarina kulkee. Ja sitä on helppo seurata. Pakollinen twisti tulee siitä, että kaksi henkilöä paljastuukin yhdeksi ja samaksi.

Kaikki on oppikirjamaisesti paikallaan - kirjailija kiittelee lopussa Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun väkeä - mutta sehän ei ole huono asia ollenkaan. Vaivaa on nähty monella eri tasolla ja siitä syntyy laatuisa teoksellinen lärpäisy.

Kuutti Koski: Kaira
Like

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!