Kirjallisia

Kirjallisia

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kevyttä paikallistarinointia

Lapsuuteni ensimmäisiä lukukokemuksia oli isoisän hyllystä löytynyt Klaari o, sano föriäijä, turkulaiskaskuja sisältävä Turkuseuran ensimmäinen julkaisu vuodelta 1968. Samaisen seuran myöhempää tuotantoa sattui nyt käsiini puolivahingossa: Maritta Flyktin Martta Jokinen ja vanhusmurhat on vuodelta 2013.



Kirjan päähenkilö on eläkeläinen Martta Jokinen, joka kulkee Turussa ristiin rastiin ja törmää jatkuvasti erilaisiin rikostilanteisiin. Murhia, ryöstöjä ja pahoinpitelyitä sattuu tämän eläkeläisen arkeen usein, ja tomera mummu ratkaisee ne joko herkästi heilahtavalla käsilaukullaan tai miettimällä. Kovin uskottava tarina ei ole, mutta kulkee kyllä juohevasti.

Teksti on omakustannetasoista. Yksityiskohtiin ei malteta syventyä lainkaan, kliseitä ei rikota. Martta on hunajaisen yltiöpositiivinen, kaikki on ihanaa - paitsi loppuratkaisu, joka yllättää täysin. Tekstissä on paljon yksittäisten sanojen ja ilmaisujen toistoa joita ilmankin pärjättäisiin, mutta toisaalta niistä välittyy päähenkilön höppänyys.

Muutama lystikäs huomio löytyy: "Tuomiokirkko oli vasemmalla puolella ja Suurtori oikealla. Hauskaa, että ne vaihtoivat paikkaa sen mukaan mihin suuntaan ajettiin", tai "Pitäisi kysyä joltain viisaalta, tai joltain virkamieheltä."

Kirjassa parasta on Turun kuvaus, Martta käy läpi kaikki keskeiset paikat Linnasta Pinellaan ja Kakskerrasta Paattisille. Kirjaa voi suositella kevyen paikallistarinoinnin ystävälle.

Maritta Flykt: Martta Jokinen ja vanhusmurhat. Dekkaritarina Turusta
Turkuseura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!