Kirjallisia

Kirjallisia

perjantai 16. joulukuuta 2016

Suuri tarina, suuri kirja

Kesällä sain pään auki Peter Høegin tuotantoon Norsunhoitajien lapset -kirjan kanssa, joten pakkohan sitä oli Lumen tajukin lukea. Ja on se kyllä melkoinen paketti.



Smilla Jaspersen on Tanskaan muuttanut grönlantilaisnainen, jolla on lumen taju, hän ymmärtää jään ja lumen päälle. Kuusivuotias Esajas putoaa Kööpenhaminassa kerrostalon katolta, ja siitä lähtevät tapahtumat rullaamaan. Kööpenhaminassa seikkaillaan ensin, sitten lähdetään merelle ison laivan kyytiin ja lopuksi päädytään tietenkin Grönlantiin.

Lukijaa pidetään kovasti pimennossa: putoaminen ei vaikuta murhalta, mikään ei näytä olevan kauhean väärin, mutta Smilla sen kuin etenee pitkässä ja polveilevassa tarinassa ja jäljittää ja selvittää ja seikkailee. Ilman että lukija oikein edes tietää, mitä Smilla ajaa takaa ja miksi.

Luulisi että näin heikosti motivoitu tarina ei vetäisi, varsinkin kun sivuhenkilöt jäävät ohuehkoiksi. Mutta toisin on asiat, Høeg vetää ja lukija vikisee, tämän kirjan parissa tuntee olonsa turvalliseksi. Niin soljuvasti Høeg tarinansa kertoo, niin upeasti hän malttaa yksityiskohtien päälle pysähtyä. Koska tarina on pitkä, pitää teemojenkin olla isoja. Liikakansoitusta, ahneutta ja äärimmäistä pahuutta on tarjolla tematiikkaan, mutta niitä ei liiemmälti alleviivailla, tulevat siinä sivussa.

Høegin läpimurtoromaanin ansioina ovat suuren tarinan ja toimivan kielen lisäksi faktat. Varmaankin kaikki eskimokielen lunta ja jäätä merkitsevät sanat tulee käytyä läpi, ja muutakin tietoa tulee niin että hengästyttää, kuten esimerkiksi jääpuikon massan kaava. Työtä on tehty paljon, ja aika usein paljosta työnteosta seuraa laadun vaikutelma. Niin kuin Lumen tajussa.

Peter Høeg: Lumen taju
Tammi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!