tiistai 23. tammikuuta 2018

Toivon asialla

Rauhankoneen kirjoittaja, tekoälytutkija Timo Honkelasta oli mielenkiintoinen juttu Suomen Kuvalehdessä joulukuun alussa. Teoksen alaotsikko on "tekoälytutkijan testamentti": Honkela sairastaa tappavaa aivosyöpää. Koska olin viime vuonna vielä kiltti, joulupukki toi minulle tuon opuksen.


Samaan aikaan lukupinoon ilmestyi myös Dan Brownin Alku, ja vaikka molemmissa mielenkiintoinen tekoäly on isossa osassa, on sanottava, että Rauhankoneen kerronta ei ime ihan Brownin malliin. Mutta se ei ole Honkelan tarkoituskaan. Kirjassa Honkela hahmottelee, kuinka tietokoneita voisi käyttää maailmanrauhan tavoittelemiseen. Kirjan rakenne on löyhähkö, joten kokonaisuus ei hahmotu aivan niin hyvin kuin olisi kenties voinut hahmottua.

Tekoälyn voima piilee sen kyvyssä käsitellä suuria tietomassoja, big dataa. Ja Honkelan mukaan ihmisten väliset erimielisyydet kumpuavat enimmäkseen väärinymmärryksestä. Siksi hän haluaa rakentaa merkitysneuvottelevan koneen, joka kykenisi analysoimaan objektiivisesti, mitä missäkin dialogissa tarkoitetaan. Koneelle opetettaisiin myös tunteiden tunnistamista.

Rauhankoneen "perusarkkitehtuuri" olisi Honkelan mukaan kolmitasoinen: kielen tasolla voitaisiin saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, tunteiden tasolla rauhallisuutta ja yhteisöjen tasolla oikeudenmukaisuutta, turvaa, hyvinvointia ja vaurautta. Mitään tarkkoja tai yksityiskohtaisia ohjeita koneen rakentamiseen kirja ei anna, mutta se laittaa kyllä ajattelemaan.

Rauhankonetta lukiessa tuli mieleen hyvä ystäväni, joka on insinööri. Olemme käyneet lukuisia keskusteluja, joissa ystäväni yrittää lähestyä ihmissuhdeasioita insinöörin näkökulmasta. Hänen ratkaisukeskeiset mallinsa eivät aina tunnu kovin elämänläheisiltä minun humanistinsilmissäni, ja sama tunne tuli tämän kirjankin ajatuksista: kauniita ne ovat, mutta mahtaako niistä olla kuitenkaan mihinkään oikeassa elämässä.

Niin moni - muiden muassa Dan Brown - on Honkelan tavoin optimistinen koneiden suhteen, että minun lienee myös syytä opetella suhtautumaan koneiden mahtiin toiveikkaammin. Vielä ollaan alkumetreillä, mutta teknologiajätit Google ja Apple etunenässä kulkevat kyllä juuri sellaiseen suuntaan kuin mitä Honkela hahmottelee. Toinen leiri on sitä mieltä, että ihmiskuntaa ei tuhoa ilmastonmuutos tai maailmansota, vaan nimenomaan tekoäly. Toivoa sopii, että Honkelan testamentti toteutuu.

Timo Honkela: Rauhankone
Gaudeamus

2 kommenttia:

  1. Kiitos paljon arviosta. Yksityiskohdat toteutuksen liittyen jätin tarkoituksella pois, koska silloin vain harva olisi pystynyt kirjan lukemaan. Arviossa on yksi omiin korviini särähtävä kohta: "joka kykenisi analysoimaan objektiivisesti". Objektiivista näkökulmaa ei ole olemassa kuin vain joissakin yksinkertaisissa asioissa. Tarkoituksena on se, että kone voisi auttaa meitä tulemaan toimeen subjektiivisuuksissamme. Luonnontieteiden alueella ilmiöt ovat yksinkertaisia verrattuna humanististen ja yhteiskuntatieteiden alueeseen. Haastan luonnontieteen edustajat miettimään sitä, mitä heidän pitää tehdä toisin, jotta menetelmät voisivat olla avuksi, kun kysytään "mahtaako niistä olla kuitenkaan mihinkään oikeassa elämässä". Humanistit voivat itsekin kehittää menetelmiä, mihin kannustetaan digitaalisten ihmistieteiden alueella. Humanisti ymmärtää lähtökohtaisesti, etteivät ratkaisuyritykset voi olla reduktionistisia. Humanisti minussa kokikin tulleensa väärin kohdelluksi, kun arviossa oli sana objektiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta - tässähän konkreettisesti näkyy juuri sellainen väärinymmärrys, jossa rauhankone meitä voisi auttaa. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!