Synkkä, synkempi, Fossum

Norjalaisen Karin Fossumin dekkarit perehtyvät ihmisluonteeseen ja -mieleen ehkä enemmän kuin rikoksiin. Kuolemat ja rikokset ovat sivuseikkoja ja romaanin hahmojen mieli on päänäyttämö.

Nappasin kirjastosta Fossumin kirjan nimeltä Paha tahto ja on pakko myöntää, että työntelin sitä sivummalle muutaman kerran iloisempien kirjojen edeltä. Paha tahto nimenä ja synkkä kansikuva, joka kuvaa Kalmalampea (hilpeä nimi), eivät sovi lukijalle, joka kaipaa piritystä.

Karin Fossumin dekkarien vähäeleinen komisario Konrad Sejer ei puhu paljon ja hän antaa tilaa epäillyille ja näiden lähipiirille. Kalmalammen lisäksi ruumiita putkahtelee Hohkalammella. Kirjan pahikset ovat luotaantyöntäviä, hyvikset hiukan alistuneita.

Veri ei roisku eikä kuolemalla mässäillä. Eniten kirja opettaa ihmisistä, heidän heikkouksistaan ja hyvän ja pahan ikuisuuskiistasta. Suomennos on huomattavan sujuvaa.


Karin Fossum: Paha tahto
Johnny Kniga
suomentanut: Tarja Teva