Dekkaripäivä Turun messuilla la 3.10

Vallan mainio kirjamessupäivä on nyt takana!

Turun Kirjamessujen teemamaana oli tällä kertaa Ruotsi ja paikalle oli saapunut ihailtavan sankka joukko ruotsalaisia dekkaristeja, joista pidän aivan erityisesti. Hyvissä ajoin ruksin ohjelmalehdestä kiinnostavat ohjelmanumerot sillä seurauksella, että ensimmäisen neljän tunnin aikana ehdin hörpätä pikaisesti kupin kahvia ja ostaa yhden kirjan. Muun ajan istuin tiukasti Agricola-lavan katsomossa tai auditoriossa.

Otin kotoa aamulla mukaan David Lagercrantzin uusimman kirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Ajattelin, josko siihen ennättäisin saada omistuskirjoituksen. Jätin kirjan kuitenkin autoon, kun en viitsinyt sitä raahata mukana (544 sivua). Tulin kuitenkin heti toisiin ajatuksiin ja ryntäsin lähes heti sisään päästyäni hakemaan sen autosta (puuh). Samalla kipaisin ostamaan toisen suosikkini, Stefan Ahnhemin, ekan kirjan (ihana!) Pimeään jäänyt. Sen lainasin aiemmin kirjastosta. Olin tilannut Adlibriksestä Ahnhemin uusimman - Den nionde graven - mutta sepä ei ehtinytkään ajoissa perille (koska meille ei jaettu postia ollenkaan perjantaina (murr!)). 

Harvoin olen näin kiitellyt itseäni ennakkosuunnittelusta näin vuolaasti, sillä törmäsin arvon herroihin samalla käytävällä vain parin minuutin välein! Nyt on kirjoissa omistukset ja puhelimessa selfiet. Juuei, en julkaise selfieitä. :) Autolle juoksentelu sai aikaan hassunhauskan ilmiön tuskallisen hitaasti pois kasvavassa otsatukassani. Hassunhauskaksi tulkitsen ilmiön, koska se aiheutti bloggarikollegoissani tyrskintää ja suoranaista naurua. Myös aina hillitty ja korrekti lapsuudenystäväni Anna-Riikka Carlson heläytti raikuvan naurun yli täpötäyden kahvilan. No, voitte ehkä kuvitella. 

Bloggarikollegoiden (Kirsin kirjanurkka ja Kirsin Bookclub) kanssa tuli puheeksi näiden herrojen - Ahnhem ja Lagercrantz - yhdennäköisyys. Kyllä vain! Kapeakasvoisia käkkäräpäitä molemmat, toisella pieniruutuinen ja toisella suuriruutuinen ruskea puku. 

Saavuin kesken ensimmäisen kiinnostavan paneelin, jossa mukana olivat ruotsalaiset kirjailijat Kristina Ohlsson (Daavidin tähdet), Anna Lilhammer sekä kotimaiset kirjailijat Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen. (kuva alla)

Sitten kuuntelin paneelikeskustelua, jossa mukana olivat Johan Theorin, Håkan Nesser ja Stefan Ahnhem (alapuolella olevassa kuvassa kaksi viimeksi mainittua) sekä Pekka Hiltunen. Koska paneelissa oli ruotsalaisia kirjailijoita (ja yksi suomalainen) ja olemme Turussa, puhuttiin paneelissa tietysti englantia!

Stefan Ahnhem ja Håkan Nesser

Sama myöhemmässä paneelissa, jossa ruotsalainen toimittaja haastatteli neljää ruotsalaista englanniksi. Miten noloa! Turha piipittää mitään kansainvälisistä kirjamessuista. Suomen lisäksi kuulin puhuttavan vain ruotsia. Helsingin kirjamessuilla ruotsalaisia haastateltiin ainakin viime vuonna järjestäen ruotsiksi. Niin, mikäs se meidän toinen virallinen kielemme olikaan? Tämä englanniksi haastatteleminen olikin päivän - ja ehkä messujen - ainoa särö muuten loistavasti hoidetuissa messuissa. 

Ahnhemilta kysyttiin, tuleeko Fabian Risk -kirjoja vielä näiden kahden lisäksi lisää. Hän ei suostunut kertomaan, koska se tietysti paljastaisi, kuoleeko päähenkilö vai ei, "like reading with a life-jacket on".

Seuraavaksi lavalle astui suoranainen viihdemies David Lagercrantz. Hänen kirjansa Se mikä ei tapa on myynyt vajaassa parissa kuukaudessa jo kolmisen miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Ei huono. Mutta ehkä osa tuota teatraalisuutta ja viihteellisyyttä ovat nuo rankat odotukset, mitä Millennium-sarjan jatko-osalle asetettiin. Lisbethiä ei voinut kirjoittaa kolmen lapsen äidiksi eikä Stieg Larssonin tavaramerkki eli monimutkainen juonenkehittely sallinut mitään helppoa ratkaisua. Seuraavan osan - sellainen tulee tietysti, vaikkei Lagercrantz sitä suoraan luvannutkaan - jälkeen hän ehkä jo osaa relata.

David Lagercrantz ja haastattelijana Jaakko Lyytinen

Lagercrantz kertoo heränneensä keskellä yötä (ainakin se kuulostaa jännemmältä) juoni-ideaansa muistaessaan aiemman lehtijutun ruotsalaisesta autistisesta pojasta, joka ei puhunut, mutta jolla yllättäen olikin ilmiömäinen valokuvamuisti, jonka avulla hän piirsi tarkkoja kolmiulotteisia kuvia. Ja puhetta tuli myös alkuluvuista, nörttiydestä ja NSA:sta. No, lukekaa kirja, niin ymmärrätte. 

Jännä tieto oli se, että Lagercrantzilla on kesäasunto Inkoossa! Hän kutsui koko yleisön käymään, mutta jätänpä kuitenkin mainitsematta tarkemman sijainnin.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Kristina Ohlsson, Stefan Ahnhem, Anna Lilhammer, Håkan Nesser sekä keskustelun moderaattorina Kerstin Bergman.

Oli myös todella mielenkiintoista kuunnella Kristina Ohlssonia taustoittamassa viimeisintä kirjaansa. Håkan Nesserin huikean monilukuinen tuotanto antoi pontta sanoille, mutta kukaan kirjailijoista ei myöntänyt tuovansa tarkoituksella yhteiskunnallista kritiikkiä kirjoihinsa, vaikka sitä toisinaan onkin niistä luettavista. Ohlsson tosin harmitteli Liza Marklundin poisjäämistä messuilta, sillä Marklundilla olisi hyvinkin voinut olla sanansa sanottavana.

Niin juu, kuuntelin hetken myös Matti Rönkää, jonka uutuuskirja Eino on vasta ilmestynyt.

Matti Rönkä sekä haastattelun viittomakielelle tulkanneet opiskelijat. 

Ensimmäinen messupäiväni oli siis varsin dekkaripainotteinen. Tai siis ihan vaan dekkareita, mitä nyt tuo Röngän uutuus nyt ei olekaan dekkari. Sivukorvalla toki kuuntelin Roope Lipastia ja Alivaltiosihteerikin veti hauskaa showta. 

Huomenna jatkuu - voi miten hauskaa! Mahdollisesti ennätän piipahtaa Ruokamessujenkin puolella...

Turun (kansainväliset) Kirjamessut 2.-4.10.2015