Hitaampi, nopeampi, tiiviimpi, laajempi

HBO:lla pyörivä Orjattaresi-sarja on ollut kaikkien huulilla jo hyvän aikaa. Sepä on nerokas sarja, kertoo siitä että moniaalla maailmassa on ihmisiä, jotka elävät hirvittävän sorron alla, ja usein nämä ihmiset ovat naisia. Ja samalla varoittaa siitä, millaiset merkit nykyajassa voivat viitata tuollaisiin pyrkimyksiin.

Erittäin usein sarjaa katsoessa on tullut mieleen että kuinkahan tämä kohtaus on mahdettu kirjoittaa kirjaan. Ja millaista kieltä Atwood on käyttänyt näitä tapahtumia kuvatessaan. Siitä ei pääse selville muuten kuin lukemalla kirja.

Onpa se kirja hyvä, huikean hyvä!

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kieleen, joka on varsin kohosteista ja siis erinomaisen nautinnollista luettavaa. Komeita kielikuvia, tuoreutta, ja täsmällisyyttä ja tarkkuutta joka paikassa.

Sarja on varsin uskollinen kirjalle, mutta tietenkin erilainen. Kirja on tapahtumiltaan paljon hitaampi, ainakin alussa. Tietenkin. Monta kymmentä sivua menee, eikä muuta tapahdu kuin että Frediläinen lähtee kauppaan. Ei nyt ihan Alastalon salissa, mutta vähän sinne päin.

Hitautta tarvitaan maailman kuvaamiseen. Ja menneisyyden, siihen miten tähän on tultu. Mutta vaikka kirja on hitaampi, se on myös nopeampi, kun se loikkii ajasta ja tilanteesta toiseen paljon vikkelämmin kuin sarja. Se, kuinka hienosti maailma lukijalle avautuu, meni pilalle sarjaa katsoessa, mutta nämä ovat molemmat hienoja kokemuksia eivätkä mitenkään sulje toisiaan pois.

Kirjasta jää tiivis maku, tarina on suppeampi ja keskitetympi kuin sarjassa - sarjassa tapahtuu enemmän. Mutta sarjasta puuttuu kirjan viimeinen osio, Historioitsijoiden huomioita. Siinä kirjan tekstiä tutkitaan vaillinaisena dokumenttina tästä Gileadin ajasta, vajaan kahdensadan vuoden päästä nykyhetkestä eteenpäin. Näin Atwood luo lisää perspektiiviä: tällaista on sattunut ennenkin, ja tällaista voi sattua taas.

Matti Kannoston suomennos on erinomainen. Atwoodin maailma ja kieli ovat niin viimeiseen asti hiottuja, ettei vähempi riitäkään - sarjan suomennos pohjaa kirjan suomennokseen vahvasti; en tiedä onko Kannosto suomentanut myös sarjaa. Offredin kaksoismerkitystä ei saa suomennettua, mutta esimerkiksi kirjan nimi on hieno, kun se luo suoran linkin Raamattuun.

Oikolukijoille tiedoksi: kaksi kompastuskiveä kun jaksatte katsoa, kaikki on kunnossa. Porchea ei tässä kirjassa esiinny, mutta Twisted Sisters kyllä, sivulla 424. Ei saa kirjoittaa sellaista mitä ei ymmärrä. Näin yritän opiskelijoillenikin tähdentää. Se kun on kovin noloa muuten huolellisesti tehdyssä teoksessa.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Suom. Matti Kannosto
Tammi