Helsingin kirjamessuilla olimme Teos-kustantamon bloggaritilaisuudessa, jossa esiteltiin syksyn uutuuksia. Kirjailijat kertoivat hauskoja tarinoita mielenkiintoisista kirjoistaan.
Tilaisuuden päätteeksi saimme kukin valita mukaamme yhden kirjoista. Matias Riikosen Matara vaikutti minusta mielenkiintoisimmalta, joten otin sen.
Ja onhan se huikea kirja. Upeaa kieltä kaikkineen, ja Riikonen on tehnyt ankaran ja siksi taiteellisesti arvokkaan valinnan rajatessaan teoksen maailman erittäin pieneksi: 10-15-vuotiaiden poikien leikkeihin. Leikkimaailma on valtio, jota pojat hallitsevat antiikin Rooman esikuvan mukaan. Majoja rakennetaan, vakoillaan vihollisia, soditaan. Ollaan luonnon armoilla ja selviydytään eteen tulevista haasteista. Hiukan epäuskottavalta tuntuu alussa se, kuinka hyvin pojat tuntevat kasvien nimet. Mutta maailma on äärimmäisen eheä, ja samoin eheää on komea kerronta.
Mutta.
Kirjamessut olivat lokakuussa, nyt on helmikuu. Se kertoo ongelmani laajuuden. Kirja on maannut yöpöydälläni yli kolme kuukautta, lukupinon päällimmäisenä. Tänään päätin jättää sen kesken, kun juuri sain pinnisteltyä hiukan yli puolivälin.
Ongelmani on, ettei kiinnosta, ei sitten yhtään. En ole pienenä leikkinyt tuollaisia leikkejä, eikä minulla ole mitään kosketuspintaa kirjan maailmaan. Vieraat maailmat ovat useimmiten kiinnostavia, sitä varten kirjallisuus juuri on. Mutta tässä maailmassa ole näköjään mitään joka veisi minut mukanaan tai saisi pidettyä otteessaan. Yritin, en onnistunut tällä kertaa.
Matias Riikonen: Matara
Teos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!