Tommi Liimatan Serkkuteorian jälkeen sopi hyvin lukea toinen kasaria analysoiva kirja, Minna Sarantola-Weissin Me halusimme kaiken. Myös se on todella mielenkiintoinen kirja.
Mielenkiintoisuus johtuu tietenkin ensisijaisesti siitä, että olen elänyt oman, ainutkertaisen nuoruuteni 80-luvulla, mutta kyllä tätä kirjaa voi vilpittömästi suositella minkä ikäiselle tahansa. Kirjoittaja on Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö, joten ihan pelkkää muistelua ja mutua tämä kirja ei todellakaan ole.
Mutta ei se ole myöskään kuivakkaa tutkimustekstiä, ei sinne päinkään. Sarantola-Weiss käy kolmensadan sivun aikana läpi valtavan määrän erilaisia elämänalueita, joissa 80-luku ilmeni: politiikkaa, talouselämää, citykulttuuria, seksuaalisuutta, ruoka- ja juomatapojen muutoksia, musiikkia, pukeutumista, urheilua ja niin edelleen.
Sarantola-Weiss hahmottelee suuria linjoja, joista valtaosa on toki tuttuja muualtakin. Lähteitä on paljon, joten tekstiin voi luottaa - ja kirja on erittäin huolellisesti tehty, komeaa ulkoasua myöten. Värikuvia on paljon. Mutta niin kuin yleensä, mehukkuus piilee yksityiskohdissa. Esimerkkejä voi löytää melkein miltä tahansa tämän kirjan sivulta.
Yksinasuminen lisääntyi, mistä merkkinä on 120 senttiä leveiden sänkyjen yleistyminen. Tai valmisruokakulttuuri.
Nelosolut väistyi keskioluen tieltä, ja siihen saattoi vaikuttaa kuukauden mittainen Alkon lakko vuonna 1985.
Nintendon ensimmäinen pelikonsoli tuli Suomen markkinoille 1987, mutta niitä vuokrattiin enemmän kuin ostettiin, koska hinta oli niin korkea, 1300 markkaa eli reilut 400 nykyeuroa.
Autoilijan kasettiostokset lisäsivät äänitemyyntiä valtavasti. Tästä Liimattakin kertoi meheviä juttuja.
Repolan vientimiehille ostettiin 500 paria tummia sukkia, etteivät he pilaisi yhtiön tai Suomen mainetta ulkomailla.
Tämänkaltaisia mielenkiintoisia juttuja kirjassa riittää vaikka kuinka paljon.
Ainoa kriittinen huomioni kirpoaa siitä, että Sarantola-Weissin katse ei ole aivan tasa-arvoinen: muodista, vaatteista ja meikeistä on valtavasti tekstiä, mutta autoista kahdeksan vaivaisen rivin pätkä. Kun elokuvassa rakennetaan ajankuvaa, autot ovat vähintään yhtä merkittävässä osassa kuin vaatteet.
Minna Sarantola-Weiss: Me halusimme kaiken. 1980-luvun historiaa
Siltala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!