Sanna Hirvosen Margit on seuraava teos esikoiskirjasarjassani. Kansiteksti sanoo näin: ” Eletään kuuminta nousukautta, ja Ulla Romu on matkalla huipulle. Hän on ponnistanut pikkupaikkakunnalta Helsinkiin mainostoimiston harjoittelijaksi, cocktailien ja katkarapujen ääreen. Kun hän kohtaa Valintatalossa Margitin, jolla on leveä selkä ja isot kädet, häneltä ei puutu enää mitään. Täydellinen onni on tässä.Sitten Suomen talous sukeltaa, ja asiat joutuvat vapaaseen pudotukseen. Ullan ja Margitin kodissakin jokin on toisin. On kuin asunnon ilmanpaine olisi muuttunut.Samaan aikaan Ninni rakastuu Louvressa metsästyksen jumalatar Artemikseen. Hän haluaisi jumalattaren omakseen. Niinpä hänen maailmansa järisee, kun hän kohtaa yliopistolla lihaksi tulleen Artemiksen.”
Kerrontatapa on koeteltu ja hyväksi havaittu: päähenkilö Margit ei itse pääse ääneen, vaan näkökulmahenkilö on koko ajan joku muu. Tarinalinjoja on kaksi, toinen Ullan ja toinen Ninnin, ja ne yhdityvät jo reilusti ennen kirjan puoltaväliä. Ratkaisu toimii erinomaisesti. Ja toisin kuin edellisissä lukemissani esikoisromaaneissa, kukaan hahmoista ei ole yksi yhteen samanlainen kuin kirjailija, ainakaan saman ikäinen.
Niin kuin näkyy, tämä on naisten kirja. Mieshahmoja on vain yksi, Ullan veli Vesa. Rakkaus on enimmäkseen naisten välistä, ja ainoa mies ja naiset ovat yhtä lailla epätäydellisiä elämissään. Naiset lukevat eniten, naiset kirjoittavat suurimman osan kirjoista, joten on kaiketi loogista että hahmotkin ovat sitten naisia. Kuten edellisissä esikoisissa, tässäkin ollaan Helsinkiläisissä yksiöissä, urbaanissa ei-heterossa maailmassa.
Lyhyet luvut imevät hyvin mukaansa, ja lukijalle jätetään mukavasti tilaa tekstin äärellä. Mainostoimistokuvaukset ovat erityisen herkullisia, tulevan romahduksen pystyy aistimaan jokaisessa kohtuuttomassa hetkessä ja tapahtumassa. Kirjaa on arvioitu viihdyttäväksi ja kevyeksi, mikä saattaa johtua siitä, että kirjassa on paljon dialogia. Kuten olen ennenkin sanonut, tämä on hassu piirre, jota tapaa vain suomalaisissa kirjoissa.
Ajankuvaa 80-90-luvuilta on juuri sopiva määrä, mikä tarkoittaa että sitä on varsin niukasti. Tekstissä on paljon hienoja metaforia rakkaudesta ja eroista, paljon on myös biisien nimiä ja sanoituksenpätkiä.
”Puoli neljä yöllä punaiset numerot loistivat yöpöydällä. Jääkaappi-pakastin aloitti hurinansa ja vaikeni taas. Alkovin punainen verho näytti mustalta katuvaloa vasten. Margit oli hiljaa kuin kivi. Siitä tiesi, ettei hän nukkunut.”
Sanna Hirvonen: Margit
S & S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!