Teatteri Akselissa on tullut käytyä kymmeniä kertoja, mutta Akselin kesänäytelmät ovat menneet ohi. Puolalanpuiston näyttämöön oli sikälikin korkea aika tutustua, että olin aikanaan neljä vuotta töissä naapurissa, Puolalanmäen lukiossa.
Pekka Puupää kesälaitumilla on Reino Helismaan käsikirjoittama elokuva vuodelta 1953. Aikanaan se on ollut huikean suosittu, koko kansan suosikki.
Aikanaan se on ollut myös hauska.
Tämän näytelmän suurin anti on siinä, että se näyttää, millaista huumori oli 50-luvun Suomessa, ja laittaa sitten pohtimaan sitä, mikä milloinkin on hauskaa ja miksi. Ajattelemaan laittaminen lienee taiteen tarkoituksista tärkeimpiä. Siksi tämä näytelmä on tärkeä.
50-luvulla hauskaa oli se, kun mies tulee näyttämölle esiliinassa. Tai se, kun miehelle annetaan ohjeita miten laittaa ruokaa, eikä se miesraukka tietenkään voi osata sellaista. Elossa lienee aika vähän ihmisiä, joita tällainen naurattaa.
Niinpä ohjaaja Kauno Takarautio on lisäillyt näytelmään erilaisia asioita, jotka naurattavat nykyihmistä. Niiden perusta on aivan sama kuin 50-luvulla, yllätyksellisyys. Ja Takarautio kyllä onnistuu, kun hän marssittaa näyttämölle absurdeja hahmoja ja tapahtumia, jotka loikkaavat aivan ulos 50-luvun kerronnasta.
Musiikkia näytelmässä on paljon, ja sitä voisi luonnehtia kotikutoiseksi. Pätkää esittävän Jari Vihervirran osuudet ovat parhaat, varsinkin Pennitön uneksija -kappale oli herkkä ja kaunis.
Ensemble toimii hyvin, näyttelijöillä on selvästi hauskaa keskenään, ja ilo tarttuu yleisöönkin. Puolalanpuiston miljööseen tämä kokonaisuus sopii kerrassaan mainiosti, ja kun ilmakin sattui tiistaina olemaan täydellinen, ilta oli hieno.
Pekka Puupää kesälaitumilla
Teatteri Akseli Puolalanpuistossa
Ohjaus Kauno Takarautio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!