Luin kaikki Nina Lykken kirjat Storytelistä. Sen jälkeen palvelu tarjosi minulle samankaltaisia kirjoja, joista mielenkiintoisimmalta näytti Marie Aubertin Mikään ei voisi olla paremmin.
Aubert on Lykken tavoin norjalainen, ja sehän on jo arvo sinänsä. Huonoa norjalaista kulttuurituotetta en ole vielä tavannut, päin vastoin. Lykke, Ylvis, Jon Fosse, Lilyhammer-tv-sarja, aivan briljanttia tavaraa kaikki tyynni.
Tässä kirjassa tapaamme arkkitehti Idan, joka menee mökille juhlimaan äitinsä 65-vuotissyntymäpäivää. Idalla ei ole miestä eikä lasta, ja se ahdistaa, onhan hänkin jo nelikymppinen. Siksi hän on aikeissa pakastaa munasolujaan, jos vaikka joskus saisi lapsen. Mökillä Idan pikkusisko Marthe kertoo olevansa raskaana, ja siitä Idan ahdistus kasvaa valtavaksi.
Tämä on hieno kirja. On yksi paikka, pieneksi rajattu joukko. Ei (kaiketi) kirjoittajan omakohtaista traumaa, ei sotaa, vaan pientä ja fokusoitua kerrontaa. Plus mökkimiljöö tietysti. Olen itse kirjoittanut samanlaisista lähtökohdista, mikä toi mukavan lisän lukukokemukseen.
Kirjan suurin ongelma on sen suomenkielinen nimi: lukiessa päässä soi koko ajan Ultra Bra. En halua minkään kirjan nimen tuovan minkäänlaisia korvamatoja mukanaan. Alkukielinen nimi on Voksne mennesker, joka ei taida viitata mihinkään biisiin, sen olisi voinut suomentaa mielestäni paremmin.
Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin
Suom. Aino Ahonen
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!