tag:blogger.com,1999:blog-2452697930613401262024-03-16T21:28:33.512+02:00KirjallisiaPariskunta bloggaa kirjoista ja lukemisesta. Vaihtelevia mielipiteitä ja havaintoja. Ei juonipaljastuksia.Taina Norhahttp://www.blogger.com/profile/17189231494406959136noreply@blogger.comBlogger594125tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-37017156600727753732024-03-16T21:27:00.003+02:002024-03-16T21:27:39.745+02:00Henkirikos ja 1960-luvun aikalaiskuva<p>En muista miksi valitsin tämän kirjan, ehkä sitä kehuttiin jossain. Ainakin se on erilainen kuin viime aikoina lukemani kirjat, ja sehän on yksi parhaista valintaperusteista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3J6OLBwQAFbAtM8m4Ep-07hsimnNGfCeYbw9ZBXP0IiCTPP7PRGNNkj0amWAj55ReFmDKwLOkiDh4dO2egKL28jAFX4p3XN9ggaGfttQJkuqv6YUEJ8zA13mcqiOWg0ojV-VL50kBJI0hk4f3lIvmjsjFVbA4Ep3QDyoP1W5tTzLewKk74l5r_uqirbE/s640/IMG_0651.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3J6OLBwQAFbAtM8m4Ep-07hsimnNGfCeYbw9ZBXP0IiCTPP7PRGNNkj0amWAj55ReFmDKwLOkiDh4dO2egKL28jAFX4p3XN9ggaGfttQJkuqv6YUEJ8zA13mcqiOWg0ojV-VL50kBJI0hk4f3lIvmjsjFVbA4Ep3QDyoP1W5tTzLewKk74l5r_uqirbE/w640-h480/IMG_0651.jpeg" width="640" /></a></div><p>True crime ei varsinaisesti kuulu suosikkilajeihini, mutta tämä kirja ainakin nappasi mukaansa laakista. Aihe on maantieteellisesti läheinen, tapahtumapaikat ovat tuossa muutaman kilometrin päässä, ja kun teksti on hyvin kirjoitettua, se pitää otteessaan. </p><p>Alusta asti on selvää, että otsikon kysymykseen ei saada vastausta. Mutta todella seikkaperäistä selvittelyä saadaan, tekijät ovat tehneet isosti töitä kirjan eteen. Valtavasti lähteitä on luettu ja ihmisiä haastateltu. Tarina on jaettu kolmeen osaan: varsinainen aikalaistutkinta, uhrin elämä ja myöhempi tutkinta. Juttu rönsyilee välillä kauaskin varsinaisesta rikoksesta, mutta kirjoittajat pitävät langat käsissään niin ettei liian kauas kuitenkaan koskaan mennä. </p><p>Kaikenlainen aikalaiskuvaus 60-luvun tavoista, esineistä, ihmisistä ja elämänmenosta ylipäänsä on erittäin kiinnostavaa, ja siksikin kirjaa lukee mielellään. Sähkökirjassa ei voinut tietää, että lopussa on kuvaliite, joten vinkkinä sinulle, joka aiot lukea kirjan: katso kuvat jo etukäteen. </p><p><b>Mari Jäntti ja Jesse Mäntysalo: Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?</b></p><p>Tammi</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-21368459031219705692024-03-12T21:04:00.000+02:002024-03-12T21:04:06.252+02:00Pientä arkea ja viisauksia<p>En ole lukenut yhtään Joel Haahtelan kirjaa, joten asia piti korjata. Kuvittelin lukevani hänen uusinta kirjaansa, mutta ahkerasti julkaiseva kirjailija oli näköjään ehtinyt edelleni. No, eipä uutuus ole erityinen arvo tässä. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIlt-ljMI0p1YXHa46hYS3HYSvSvUFMQOKSFFArfAE0cIMkxTZPE4lnz8A1KH0BkFdbnVSopMb4g9Y-aMxxA8Q0d6yX5r_dJzrfFc-nW_MhVRK5NbamsgSdIYCjVn5gRxeV2_qavMYiGYEM8k8VCLQr5wXWloVbeUz8bUFw2ft8ZsRzBZ-rxJdYG_BZXW/s640/IMG_0642.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIlt-ljMI0p1YXHa46hYS3HYSvSvUFMQOKSFFArfAE0cIMkxTZPE4lnz8A1KH0BkFdbnVSopMb4g9Y-aMxxA8Q0d6yX5r_dJzrfFc-nW_MhVRK5NbamsgSdIYCjVn5gRxeV2_qavMYiGYEM8k8VCLQr5wXWloVbeUz8bUFw2ft8ZsRzBZ-rxJdYG_BZXW/w640-h480/IMG_0642.jpeg" width="640" /></a></div><br />Ennen tätä oli useampikin kirja jäänyt kesken, koska niiden kielessä ei ollut riittävästi imua. Tässäpä on, siitä ei ole missään kohdin epäilystä. <p></p><p><i>Yö Whistlerin maalauksessa</i> kertoo miehestä, joka matkustaa Yorkshireen kauan sitten tapaamansa Sergein luo vierailulle. Kertoja uskoo ettei elä vuotta pidempään, mikä värittää hänen maailmankuvaansa. Sergei löytyy pienten vaikeuksien jälkeen. Kovin kummoisia ei tapahdu, mikä on minusta erinomaisen hienoa ja lumoavaa, koska sellaisen tekstin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin tapahtumarikkaan. Siitä syntyy kerrontaan kiehtovaa kitkaa.</p><p>Miesten muistoissa on elämän ihmeitä ja erityisiä hetkiä, niissä tarina isoilta osin kulkee. Merkittävimmät muistot liittyvät naisiin, ja muita aiheita ovat esimerkiksi perhoset, ruusut ja venäläisyys. </p><p>Se, että melkein koko ajan viittaillaan historian tuntemattomiin henkilöihin, on kuulemma Haahtelan tapa. Ihan mielenkiintoista, mutta välillä siitä tulee myös sellainen olo että kirjoittaja haluaa todistella lukeneisuuttaan. </p><p>Viisauksia ja arkista touhua on kuitenkin annosteltu erinomaisessa suhteessa. Viisaudet voivat lausetasolla näyttää esimerkiksi tällaisilta:</p><p>”Ihmisiä vaivasi nykyään kummallinen yksilöllisyyden ja erillisyyden illuusio, kenties vain siksi, että ruumiillamme näytti olevan rajat.”</p><p>”Jokainen ihminen oli rajattoman ajatuksen kaiku, kuvitelma kuvitelman sisällä, heijastus siitä mitä ei koskaan tapahtunut mutta joka silti oli todellista. Jos ihmiskunta oli olemassa vain siksi, että se kykeni luomaan yhteisen kuvitelman, jotain mikä eli elämäänsä yksilöistä riippumatta. Eikä ajan päättyminen ollut muuta kuin kuvitelmasta luopumista, sen raukeamista tyhjiin.”</p><p>”Ehkä Sergein valmistama kalkkunavoileipä oli sellainen teko, jonka varassa tämä maailma lepäsi. Jos meillä ei viime kädessä ollut mitään muuta.”</p><p>”- - yön rajalta heijastui meidän elämämme, tämä ainoa, kiivas vastalause katoamiselle.”</p><p>Parhaat kirjat tuntee siitä, että ne inspiroivat kirjoittamaan. Tämä on sellainen kirja. </p><p><b>Joel Haahtela: Yö Whistlerin maalauksessa</b></p><p>Otava</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-42033928616881440072024-03-10T21:35:00.004+02:002024-03-10T21:35:58.024+02:00Vetävän dekkarisarjan avaus<p>Yritin pari viikkoa sitten lukea erästä dekkaria, mutta yritykseksi jäi. Kirjan kielessä ei ollut mitään erityistä, eikä juonikaan oikein napannut. Niinpä yritin toisella dekkarilla, josko nyt nappaisi.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUoFgUk15kJHsjwq9ntR9fOkOmMWQq5kpJ9ck9SBegaUEmvN_MjUdY1ru-nA0TdU1Hnv-dGLLwW1Fc7MwwBPRbnPwXrQqT1nLTWKJAQVsr1wqW4RWLDObPaVkQ4eqWwhFVlUzbnOYs_mQpS3UtmuZxbFhluL8LeDLvCHafMtWwYqwO74AImQl1Omt_EVD-/s640/IMG_0641.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUoFgUk15kJHsjwq9ntR9fOkOmMWQq5kpJ9ck9SBegaUEmvN_MjUdY1ru-nA0TdU1Hnv-dGLLwW1Fc7MwwBPRbnPwXrQqT1nLTWKJAQVsr1wqW4RWLDObPaVkQ4eqWwhFVlUzbnOYs_mQpS3UtmuZxbFhluL8LeDLvCHafMtWwYqwO74AImQl1Omt_EVD-/w640-h480/IMG_0641.jpeg" width="640" /></a></div><br />Sanna Kotajärven <i>Pimeän peto</i> on hänen esikoisteoksensa, ja se aloittaa Pimeydenkylväjät-sarjan. En kokenut senkään kielessä erityistä tenhovoimaa, mutta taitaa olla niin että dekkareihin ei minkäänlainen kohosteisuus sovi. <p></p><p>Pääosassa on juoni, jonka pitää olla tiukka ja oivaltava ja yllättävä. Kaikkia näitä <i>Pimeän peto</i> on, se on oikein vetävästi kirjoitettu. Tapahtumien annostelunopeus on sopiva, aluksi hitaampi ja loppua kohti kiihtyvä. Kotajärvi malttaa pysähdellä asioiden ääreen, ja juuri kun alkaa tuntua siltä että jotain voisi tapahtua, silloin jotain tapahtuu. </p><p>Erittäin iso vetovoimatekijä turkulaislukijalle tietenkin on se, että tapahtumat sijoittuvat Turun seudulle.</p><p>Maskulaisesta mökistä löytyy miehen ruumis, jota on pahoinpidelty sadistisesti. Rikoskonstaapeli Kasper Rahkola kollegoineen alkaa selvitellä tapausta: onko kyse sadomasokismista vai mistä? Henkilögalleria on sopivan kokoinen ja hahmot erottuvat toisistaan, Kotajärvi kirjoittaa hahmot eläviksi. </p><p>Muutamia kielellisiä huolimattomuuksia tekstissä on, kuten tempo-sanan tai joidenkin verbien taivutukset, ja parissa kohdin tuntuu että lukijaa aliarvioidaan hiukan (”kontaminantteja eli epätoivottuja jälkiä”), mutta kerrassaan vetävä dekkarisarja tästä tuntuu aukeavan. </p><p><b>Sanna Kotajärvi: Pimeän peto</b></p><p>Into kustannus</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-84148271269447846722024-03-07T20:16:00.002+02:002024-03-07T20:16:16.271+02:00Koettelee muttei hylkää<p>Fantasiat ja unet ja spekulatiivinen fiktio ja muut sellaiset tarinat eivät oikein uppoa minuun. Luettuani Hesarin arvion Emilia Karjulan tuoreesta <i>Kuningatar Mab</i> -romaanista melkein pelästyin, koska arvostelija tuntui olevan melkoisen hukassa kirjan kanssa. Samankaltaisia arvioita osui silmiini myös Instagramissa. </p><p>Ja lisäksi kirjan kerrottiin olevan vahvasti intertekstuaalinen, ja sehän merkitsee että sitä on vaikea ymmärtää jos ei tunne niitä tekstejä joihin se viittaa, tässä tapauksessa Shakespearen <i>Kesäyön unelmaa</i> ja muutamaa muutakin näytelmää.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CXsBsB-hrS2H9yOtKX4leKJm9qVebUEtDtMXkrUu1OdjT_BZHB4TkIzYX1j751AD6NFMazkOizaRjPfOOgwu4GdOF0aHDqiFTiiffDF3y1QmrJVXxp7E47xoSm_fEqwnsg314Mr1YjPlHF9eKXd5HC0HZau1ZZ0BX5lYaB-He1kyKq_irCktfAESnrXk/s640/IMG_0628.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CXsBsB-hrS2H9yOtKX4leKJm9qVebUEtDtMXkrUu1OdjT_BZHB4TkIzYX1j751AD6NFMazkOizaRjPfOOgwu4GdOF0aHDqiFTiiffDF3y1QmrJVXxp7E47xoSm_fEqwnsg314Mr1YjPlHF9eKXd5HC0HZau1ZZ0BX5lYaB-He1kyKq_irCktfAESnrXk/w640-h480/IMG_0628.jpeg" width="640" /></a></div><p>Kaikesta huolimatta otin kirjan luettavakseni. Onneksi otin, koska luin ja koin sen ihan eri lailla kuin nuo arvioijat. Minulle <i>Kuningatar Mab</i> oli selkeä: on päähenkilö Julia, joka kipuilee parisuhteidensa kanssa. Hän haluaisi olla Paulin kanssa, mutta myös Mabin. Paulillakin on toinen suhde, Pyyhenaisen kanssa.</p><p>Alusta asti näkee, että teksti on todella taiten kirjoitettua, mikä ei yllätä, onhan Karjula luovan kirjoittamisen opettaja. Mennään jotain kohti: miten Julian ja Paulin suhde kehittyy, menevätkö he kenties naimisiiin ja elävät onnellisina? Ja jotain on myös piilossa: kaikki outous, puut, naakat, kissat, mitä ne ovat? Shakespeare-viittauksia lienee paljonkin, mutta niitä ei tarvitse tuntea voidakseen ymmärtää tekstiä.</p><p>Julia tekee väitöskirjaa keijuista, ja kirjoittaa tutkimustekstiinsä: ”- - rakennan epämukavaa, asettumatonta lukutapaa, joka ei pyri tavoittamaan särötöntä lopputulosta. Sen sijaan pyrin tekemään oikeutta Shakespearen keijukaisten määrittelyjä kaihtavalle mysteerille ja ihmetykselle.” Tämä kuvaa <i>Kuningatar Mabin</i> kerrontaa hyvin, mutta sitä ei pidä pelästyä. Sen kuin lukee vaan.</p><p>Julian elämä ja Shakespeare-tutkimus sekoittuvat keskenään, ja Julia kertoo oudosta keijukaismaailmasta. Mutta minä luen tekstiä vain ihan tavallisen rakastumisen kuvauksena: ”Lumottuna oleminen on sellaista. Silloin tietää, että asiat eivät ole sitä miltä näyttävät, muttei halua uskoa mihinkään muuhun kuin lumoukseen.” </p><p>Tämä kirja koettelee lukijaansa, mutta sitä ei pidä pelästyä. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, ja sen <i>Kuningatar Mab</i> sanoo lukijalleen hienosti, aivan omaperäisellä äänellä. Ja kun kirjan näköjään voi lukea kovin monella eri tavalla, sehän se vasta erinomainen juttu on.</p><p><b>Emilia Karjula: Kuningatar Mab</b></p><p>S&S</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-71014270934662652882024-02-27T18:37:00.003+02:002024-02-27T18:37:27.530+02:00Pieni on suurta<p>Edellispäivänä kirjoitin <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2024/02/moni-kirja-jaa-kesken-tama-ei.html" target="_blank">Claire Keeganin Kasvatti-kirjasta</a>. Se on hieno kirja. Siksi luin toisenkin Keeganin, ja se käy nopeasti kun kirjoilla ei ole mittaa kovin paljon. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRcBdZCKxmjbKwBwyzokdan5VNj7T8pn5KFfFtzE7D0zKQnTS57aLoRbbqw365deO-C_gttsxiH61mGZqYv52-526cp0tV9vVUFvbAutSS-WSdIopUq9XhOF4uv65ob786vWcTqJXbIcrsWtUdD7UCY_xayIN2-c1RkI4pnhtnSj0qg_n2_kvCysyjK-Oy/s640/IMG_0616.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRcBdZCKxmjbKwBwyzokdan5VNj7T8pn5KFfFtzE7D0zKQnTS57aLoRbbqw365deO-C_gttsxiH61mGZqYv52-526cp0tV9vVUFvbAutSS-WSdIopUq9XhOF4uv65ob786vWcTqJXbIcrsWtUdD7UCY_xayIN2-c1RkI4pnhtnSj0qg_n2_kvCysyjK-Oy/w640-h480/IMG_0616.jpeg" width="640" /></a></div><p><i>Nämä pienet asiat</i> on samalla tavalla viehättävä ja kaunis kirja, ja kirjoja yhdistää myös hahmojen hyvyys. Hienoja ilmauksia on tässä ehkä hiukan vähemmän kuin <i>Kasvatissa</i>. </p><p>Päähenkilö on Bill Furlong, jonka lähtökohdat elämään ovat olleet huonot. Ollaan köyhässä Irlannissa vuonna 1985, ja Bill on huonoista lähtökohdista huolimatta saanut työn ja vaimon ja viisi tytärtä.</p><p>Billin elämäntilanteessa on jotain kaikille tuttua: ”Sitä nousi ylös pimeässä ja meni pihalle, lähetti kuormia matkaan yhden toisensa jälkeen päivästä toiseen, tuli kotiin pimeässä ja yritti pestä hiilenpölyt nahastaan ja istui illalliselle ruokapöytään ja nukahti herätäkseen sitten pimeässä ja kaikki toistui samanlaisena päivästä toiseen. Mitä jos asiat eivät muutu milloinkaan tai niistä ei kehkeydy jotain, jotain uutta?” </p><p>”Tuntui samaan aikaan täysin oikealta ja täysin väärältä, että niin paljon elämästä jäi sattuman varaan.”</p><p>Keegan pitää juonikuviot pieninä, mitään mullistavaa ei varsinaisesti tapahdu. Tai tapahtuu, mutta pienesti. Ja tuo pienuus on tässä kirjassa kaikin puolin parasta, se kun on samalla suurta. </p><p><b>Claire Keegan: Nämä pienet asiat</b></p><p>Suom. Kristiina Rikman</p><p>Tammen keltainen kirjasto</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-89102901744769276422024-02-25T21:27:00.003+02:002024-02-25T21:27:28.605+02:00Moni kirja jää kesken, tämä ei<p>Viime aikoina on tullut jätettyä monta kirjaa kesken, moni on sellainen jota joko kirjasomessa tai lehtien palstoilla on hehkutettu. Useimmiten keskeyttämiseni syynä on se, että kirjan kielessä ei ole ollut mitään erityistä: kirjailija vain kertoo tarinaa ihan tavallisesti, ja juoni tuntuu olevan kaikki kaikessa. Olen hyvin selvästi oivaltanut, että minun lukemiselleni juoni on aivan sivuseikka. On aivan se ja sama mistä kirja kertoo, kunhan se on hyvin kirjoitettu. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiayeT4NiUKtXEPlLY6oqlPXlLAAxanif49JLDHiDi_e2PDyXfwD3rzM3krNrAHsneqtI8SYiunjQ6Oj-Rru8IjubrX-QKWT18sl4uXhXzVs_8a-pt7CL5gQD4Rh3KbbZTSVYqu082qDMdnaiPpHl06pmxeigKBgKp3uLaBJz4iQ677BH9pKed0PvSzKCnI/s640/IMG_0613.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiayeT4NiUKtXEPlLY6oqlPXlLAAxanif49JLDHiDi_e2PDyXfwD3rzM3krNrAHsneqtI8SYiunjQ6Oj-Rru8IjubrX-QKWT18sl4uXhXzVs_8a-pt7CL5gQD4Rh3KbbZTSVYqu082qDMdnaiPpHl06pmxeigKBgKp3uLaBJz4iQ677BH9pKed0PvSzKCnI/w640-h480/IMG_0613.jpeg" width="640" /></a></div><p>Niinpä jälleen kerran turvauduin Tammen keltaiseen kirjastoon, se kun harvemmin pettää. Jo parin sivun jälkeen olin myyty. Ja aloin pohtia, miksi. Mitä kirjassa pitää olla, jotta jaksan lukea? </p><p>Hyviä ilmaisuja. Viisaita pieniä ajatuksia. Erilaisia sanoja, joskus aivan ennenlukemattomia. Tapahtumia, liikettä ja ajatelmia sopivasti annosteltuina, mitään ei sovi olla liikaa. Koherentti muoto, yhtenäisyys moninaisuudessa. </p><p>Ja sillä juonella ei ole väliä, eikä aihepiirillä. </p><p>Claire Keeganin <i>Kasvatissa</i> on kaikkia noita hyviä asioita. Eritoten mainioita, tuoreenkuuloisia ilmaisuja. Tähän tapaan:</p><p>”En osaa olla niin kuin aina enkä vielä tiedä miten muuten olisin.”</p><p>”Moni on menettänyt paljon kun on menettänyt tilaisuuden olla sanomatta mitään.”</p><p>Kasvatti on pienen pieni romaani, mutta koolla ei ole väliä. Tai tässä tapauksessa kirjan koko takaa, että mitään turhaa mukana ei ainakaan ole. Petal-niminen irlantilaistyttö viedään Kinsella-nimiselle pariskunnalle kasvatiksi. Häntä kohdellaan hyvin, eikä juonessa ole oikeastaan mitään dramaattista, ei isoja konflikteja, eli se rikkoo tarinankerronnan perustavaa ydintä. Silti se toimii komeasti. Pientä draamaa toki on, jotain sanomatonta, mutta kirjan pääpaino on muualla, loistavassa kerronnassa. Lopussa Petal palaa kotiin, vähän muuttuneena niin kuin tarinoissa kuuluu. </p><p><b>Claire Keegan: Kasvatti</b></p><p>Suom. Kristiina Rikman</p><p>Tammen keltainen kirjasto</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-78344877663159116982024-02-21T19:02:00.000+02:002024-02-21T19:02:24.386+02:00Live, Love, Laugh<p>Storytel tuuppasi eteeni kirjan, josta en ollut kuullut mitään. <i>Viimeiset sanat</i> on Benjamin Ferenczin elämäntarina, ja koska tämä amerikkalainen lakimies eli yli satavuotiaaksi, häneltä taitaa irrota jotain viisasta sanottavaa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFW5cVxDkek0Iv8VM6ADuoDuZysn01BYK-0YtfveISXUNQP4ngp1w9R_vwl06GaJPcilrIyKeuNhKllVb9LZjDBbz_MRwZV55z6dVPlRgZcOmCE-U0D6IzKXHfH-1ITdX3nfT4anqlRD-1qo0tQKHFt2xUxlK3NRtL6o_-jOlFfC8zi32JOnD3lDFMVDl7/s640/IMG_0595.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFW5cVxDkek0Iv8VM6ADuoDuZysn01BYK-0YtfveISXUNQP4ngp1w9R_vwl06GaJPcilrIyKeuNhKllVb9LZjDBbz_MRwZV55z6dVPlRgZcOmCE-U0D6IzKXHfH-1ITdX3nfT4anqlRD-1qo0tQKHFt2xUxlK3NRtL6o_-jOlFfC8zi32JOnD3lDFMVDl7/w640-h480/IMG_0595.jpeg" width="640" /></a></div><p>No saattaa ollakin että Ferenczillä on viisasta sanottavaa, mutta tähän kirjaan asti se viisaus ei ole päässyt. <i>Viimeiset sanat</i> on Live, Love, Laugh -elämänviisautta, vähän huoneentaulua tai facepostausta pidemmässä muodossa vain. Siellä täällä kirjassa on tummennettuja lauseita, joiden pitäisi olla niitä viisauksia:</p><p>”Pärjäsin neuvokkuudellani. Toisinaan meidän kaikkien on toimittava niin.”</p><p>”Raha ei kuitenkaan merkitse kaikkea.”</p><p>”Millaisista oloista oletkin kotoisin, usko siihen, että voit vaikuttaa asioihin, jos haluat.”</p><p>”Onnellisuus ei aina tule materiasta.” </p><p>”Pitkäaikainen onnellisuus tulee tyytyväisestä olotilasta, ja se näyttäytyy meille kaikille erilaisena.”</p><p>Olin aikeissa keskeyttää lukemisen alkuunsa, mutta halusin nähdä, kasvaako viisaus jollain tavalla kirjan edetessä. Ei se kasvanut, mutta Ferenczin kokemukset Nürnbergin sotarikostuomioistuimen syyttäjänä ovat kyllä mielenkiintoista luettavaa, vaikken sotakirjallisuudesta yhtään tykkääkään. </p><p>Voin suositella tätä kirjaa sille, jonka mielestä yllä olevat sitaatit ovat suuria ajatuksia. </p><p><b>Benjamin Ferencz: Viimeiset sanat. Miten elää elämä josta olla ylpeä</b></p><p>Suom. Raimo Salminen</p><p>Aula & co</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-35982651799711415552024-02-19T20:27:00.000+02:002024-02-19T20:27:17.690+02:00Haastaa ja palkitsee<p>Opettaja törmää väistämättä tilanteisiin, jossa entiset oppilaat ja opiskelijat ovat esillä hienoissa yhteyksissä. Se on yksi opettajan työn monista hyvistä puolista. Jenna Kostet on ollut pitkään ainoa kirjailijaksi tietämäni entinen oppilas, ja nyt löysin toisen, tosin neljä vuotta esikoisromaaninsa julkaisun jälkeen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQAeZD7X8ozASbPxx9kDYeqdn3qVogb-pI8dV8VetaDvyQina5h_bohInwOmMlKmUaFvE30_XHtDiw652FR-M3n_U2xAFjW1Ho2qv0dFjj4GIU8wMIQLQT9IOMHNekPzIDx9xMeCF-dew6pUiWawJV0LskkJ-16dFEsq4mswpWtO4rR-fgvqLEX9JXSRRj/s640/IMG_0586.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQAeZD7X8ozASbPxx9kDYeqdn3qVogb-pI8dV8VetaDvyQina5h_bohInwOmMlKmUaFvE30_XHtDiw652FR-M3n_U2xAFjW1Ho2qv0dFjj4GIU8wMIQLQT9IOMHNekPzIDx9xMeCF-dew6pUiWawJV0LskkJ-16dFEsq4mswpWtO4rR-fgvqLEX9JXSRRj/w640-h480/IMG_0586.jpeg" width="640" /></a></div><p>Wilhelmiina Palosta opetin sekä yläkoulussa että lukiossa, ja monesti olen bongannut hänen nimensä Suomen Kuvalehden komeiden ja perehtyneiden juttujen tekijänä. Mutta että kirjankin oli kirjoittanut, se selvisi vasta viikko sitten. Siis lukemaan. </p><p><i>206 pientä osaa</i> kertoo nykyajassa elävästä Alvarista, jonka äiti tunnistaa kuolleita hampaista, ja Hellistä, joka elää sata vuotta sitten, 1920-luvulla. Lukijaa pidetään alussa pimennossa, mutta jotain on selkeästi alla, jotain mitä ei sanota. </p><p>Iho on tärkeässä osassa: ihmisillä on ihottumaa, arpia, haavoja, ja tärkeää on myös se, mikä on ihon alla, luuranko. Kerronta on todella taitavaa. Ihan kaikessa Palonen välttää ilmiselviä ratkaisuja, eikä koskaan sorru helppoihin tai kuluneisiin ilmaisuihin. Näytä, älä kerro -maksiimi on täydellisesti sisäistetty, mitään ei selitellä. Lukijalle jätetään paljon tilaa, oivalluksille ja ajatuksille. </p><p>Toinen puoli tätä taitavuutta on se, että lukija tuntee usein olevansa pihalla, tai minä ainakin tunsin olevani. Jokainen luku alkaa pimennosta, joka kirkastuu, tai sitten ei kirkastu. Aukkoinen teksti on kiehtovaa, mutta myös raskasta. Enkä lopultakaan ymmärtänyt, miten nuo kaksi aikatasoa toisiinsa liittyvät. </p><p>Lauseiden tasolla teksti on todella komeaa:</p><p>”He olivat tulleet kohtaan, josta meri avautui puiden välistä. Maisema rajautui kuin joku olisi suunnitellut sen, valinnut sen taustaksi valokuvaamoon tai sellaiseen postikorttiin, jonka Helli olisi jättänyt ostamatta. Oli aivan hiljaista.” </p><p>Tai:</p><p>”Ihan kuin äiti olisi rakastanut kaikkia sydämiä ja keuhkoja ja munuaisia, mutta ei jaksanut sietää kunnolla ketään yksittäistä enää, kokonaisena, ei ketään uutta.” </p><p>Elämän koko kirjo on ihmisten elämissä mukana, ilot ja surut. Tämä kirja haastaa, mutta myös palkitsee.</p><p><b>Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa</b></p><p>Gummerus</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-76220042884667326282024-02-12T18:44:00.001+02:002024-02-12T18:44:44.694+02:00Lahjakkuuden idea<p>Sitä, joka osaa jotain, kutsutaan usein lahjakkaaksi. Lahjakkuus saattaa ilmetä esimerkiksi soittotaitona. Mutta lahjakkuus viittaa lahjaan, johonkin, joka saadaan sen enempiä yrittämättä. Yksikään taitava soittaja ei tietääkseni ole oppinut soittamaan harjoittelematta. Kymmenentuhatta tuntia kun treenaa, alkaa osata jotain. Korkeushyppyä, kirjoittamista, oboensoittoa. </p><p>Lahjakkuuden ideaan sisältyy laiskuuden legitimoinnin ajatus, jos sen oikein ymmärrän: vain syntymässä lahjan saaneet voivat saavuttaa jotain, meidän muiden ei kannata edes yrittää. Voin siis jatkaa television tai somen selaamista rauhallisin mielin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8-lx3tKo7QRTYuZOTCswPYFrkrwd7Hl5C1eMR2U407k5rPYi1N3D2NkhWjucKWTL6UA39_WY5cN9RbYzwMlAt2opAgxoE98BiUNine7VFvIIoetMvROkA175gQZqEJqHj8ba2-85NklY5ODkRBCnexngXYpU0KJ7eJJSMiuSMFVLsHQjZjn0DecMGyyGw/s640/IMG_0427.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8-lx3tKo7QRTYuZOTCswPYFrkrwd7Hl5C1eMR2U407k5rPYi1N3D2NkhWjucKWTL6UA39_WY5cN9RbYzwMlAt2opAgxoE98BiUNine7VFvIIoetMvROkA175gQZqEJqHj8ba2-85NklY5ODkRBCnexngXYpU0KJ7eJJSMiuSMFVLsHQjZjn0DecMGyyGw/w640-h480/IMG_0427.jpeg" width="640" /></a></div><p>Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun luin Marissa Mehrin mainion elämäkerran Aale Lindgrenistä, Helsinkin kaupunginorkesterin pari vuotta sitten eläkkeelle jääneestä oboistista. </p><p>Lindgren ei totisesti saanut mitään lahjaksi. Hänet laitettiin pienenä romanilasten lastenkotiin, jossa hän vietti koko lapsuutensa ja varhaisen nuoruutensakin. Laitoslapsia ei soittotunneille tai kulttuurille altistettu, eikä elämä muutenkaan erityisen maireasti hymyillyt. </p><p>Mutta Aale, kuten häntä kirjassa koko ajan puhutellaan, ei kasvanut rikolliseksi tai muutenkaan huonoksi ihmiseksi. Hän suhtautui elämään aina positiivisen huolettomasti, tapasi oikeanlaisen opettajan oikeaan aikaan, pääsi armeijan soittokuntaan, sitten Sibelius-Akatemiaan ja lopulta kaupunginorkesterin ykkösoboistiksi vain parikymppisenä koltiaisena. Ilman että luki edes ylioppilaaksi. </p><p>Harjoittelemalla aivan älyttömän paljon, tekemällä töitä. </p><p>Ryysyistä rikkauksiin -tarina siis, parhaimmasta päästä. Pelkästään tämä erikoinen ja erityinen elämäntarina riittää tekemään elämäkerrasta mielenkiintoisen. Marissa Mehr kirjoittaa sujuvasti, pullantuoksuiset tapaamiset kirjoittajan ja Aalen välillä tulevat mainiosti dokumentoiduiksi. </p><p>Muusikkoanekdootteja kirjaan mahtuu paljon, tietenkin, ja Aalen juttuja on kiva lukea. Erikoinen ratkaisu on, että perhe-elämästä sanotaan kai kahdesti sivulauseissa, joissa mainitaan että Aalella on jälkikasvua, mutta mitään muuta ei sanota. Kai sitä olisi vähän voinut tuotakin puolta avata. </p><p>Erityiskiitos siitä, että yleensä kaikkia elämäkertoja vaivaava mammuttitauti ei vaivaa tätä kirjaa. Olennainen riittää, eikä toistoa ole. Sen pitäisi olla kaikissa elämäkerroissa itsestään selvää, mutta ei ole.</p><p><b>Marissa Mehr: Aale, huoleton oboisti</b></p><p>Aviador</p><p><br /></p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-30017161034406944922024-02-07T18:25:00.001+02:002024-02-07T18:25:31.448+02:00Seppälää lukiessa<p>Juha Seppälän kirjallisuuteen sain ensimmäisen kosketuksen 90-luvulla. Varsinkin <i>Super Marketin</i> hillittömyys ja <i>Hyppynarun</i> musiikkitieteilijä kolahtivat, opiskelinhan tuolloin musiikkitiedettä. Musiikkitieteilijöistä kun ei kovin monta kirjaa ole kirjoitettu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmjNbBUN7NM87dudsZgW5GlqJkjm6LeStdkvEu9AgFAuasQQ-Ti3CxR27XAWcSU8-IeJhzPkvf_BYcK12Bq8V6lx-M5fTcoREuZwH8slQaxvblg76v55Qs_whTLVcwkDosZ4-Id9PP2_ZceqsuSvhQyxh7kp18JyPvfb00afzg0dAfdYAnQiN4bfdaK_e0/s640/IMG_0551.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmjNbBUN7NM87dudsZgW5GlqJkjm6LeStdkvEu9AgFAuasQQ-Ti3CxR27XAWcSU8-IeJhzPkvf_BYcK12Bq8V6lx-M5fTcoREuZwH8slQaxvblg76v55Qs_whTLVcwkDosZ4-Id9PP2_ZceqsuSvhQyxh7kp18JyPvfb00afzg0dAfdYAnQiN4bfdaK_e0/w640-h480/IMG_0551.jpeg" width="640" /></a></div><p>Seppälän edellinen teos, <i>Merille</i>, jäi minulta kesken. Ei vain napannut. Otetaanpa siis uusi yritys tämän <i>Rintalaa lukiessa</i> -kirjan kanssa. </p><p>Se ei jäänyt kesken, vaikka en muistaakseni yhtään Rintalan teosta ole lukenut. Sanon muistaakseni, koska 90-luvulla kotimaisen kirjallisuuden opintojeni aikaan en vielä pitänyt blogia tai muutakaan muistikirjaa, joten moni lukukokemus on unohtunut. Elämä on sellaista. </p><p>Seppälän teos on Rintalan kirjojen lähilukua ja puhelinkeskusteluja ja kirjeenvaihtoa Rintalan kanssa. Se on mielenkiintoista, kahden kokeneen kirjailijan juttuja seuraa tietenkin mielellään. </p><p>Alkusanoissa Seppälä toteaa: ”Rintalan teosten maailma on merkinnyt minulle historian ja ajan ulkopuolelle asettumista, omaa todellisuuttaan, niin vahvat kytkennät kuin hänen tuotannollaan historiaan onkin.” </p><p>”Kun puhuu Rintalasta, on puhuttava Jumalasta”, Seppälä kirjoittaa. Jumalallisuuden pohdintaa on kirjassa paljon, ja se on paljon muutakin kuin uskonnollista pohdintaa. Toinen Rintalan kirjoissa toistuva aihe on isän etsintä, joka lomittuu edellisen aiheen kanssa. Mielenkiintoista. </p><p>Tosi kaukaa, välillä vähän liiankin kaukaa, Seppälä lähestyy Rintalan tuotantoa. Esimerkiksi hevonen symbolina -luvussa Rintalaan päästään vasta pitkän sitaattirykelmän jälkeen. Uskon kirjoittajan lukeneisuuteen vähemmästäkin. </p><p>Epäilemättä tämä kirja olisi aivan toinen lukukokemus, jos tuntisin Rintalan tuotantoa. Mutta toimii ilmankin, ulkopuolisuuden tuntu ei estä viisaita pohdintoja osumasta maaliinsa. </p><p><b>Juha Seppälä: Rintalaa lukiessa</b></p><p>Siltala</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-10791411928531273322024-02-04T21:29:00.001+02:002024-02-04T21:53:20.637+02:00Turun Teatterisäätiö palkitsi Teatteri Akselin <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5qpVMvLN9BA7Cw2ZSZ22_OiDcVZ0FXdHpir2Cuj8p9ujz8fZnZQOpbjosFae8K7QDbH0yzWYdKlZtVJU81oBG4Rc3W6DSdWYlEH07kdTbivHpihBb2VnOCp6wJEM78ieH72igZyWOZLPoyUx_Koovl8rBO-OswCKWsDS5K_O1Rm_SvQhToAvhDJ8Lin4/s1280/IMG_8526%20(1).jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5qpVMvLN9BA7Cw2ZSZ22_OiDcVZ0FXdHpir2Cuj8p9ujz8fZnZQOpbjosFae8K7QDbH0yzWYdKlZtVJU81oBG4Rc3W6DSdWYlEH07kdTbivHpihBb2VnOCp6wJEM78ieH72igZyWOZLPoyUx_Koovl8rBO-OswCKWsDS5K_O1Rm_SvQhToAvhDJ8Lin4/w668-h376/IMG_8526%20(1).jpeg" width="668" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Saimme ensimmäisen kerran kutsun Teatteri Akseliin huhtikuussa 2016. Silloin kirjoitin teatteriarvion Teatteri Akselin näytelmästä ja sen otsikoin "Onpa hauska kokea jotain uutta". On huimaa ajatella, että siitä on kohta kahdeksan vuotta. Joka kerran lämpiössä istuessamme katselemme seinillä olevia teatterijulisteita ja muistelemme mieleenpainuneita näytelmiä ja harmittelemme niitä, jotka ovat jääneet väliin (omista syistä, aikataulujamme syytämme). <p></p><p>Siksi oli upeaa, kun postiluukusta kolahti tammikuussa Turun Teatterisäätiön kutsu saapua juhlistamaan Teatteri Akselia eli säätiön vuoden 2023 tunnustupalkinnon saajaa. Ilolla otimme kutsun vastaan!</p><p>Suomalainen Pohja ja kaunis aurinkoinen talvi-iltapäivä! Puitteet eivät olisi voineet olla upeammat! Näkymät Puolalanpuistoon olivat upeat ja sisällä tunnelma oli lämmin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcJ6klJiwJ1DKgLj32RKRrZMlggjqOjYwwa78Wt8r4kYSaRwHVoH4Egr2qKZ6K57rOMFNan4t488aXPSqEswtGUx9X05XlCL5HnYDmmE6im0bWH2rKbnCQL3JUV7YVvEa55BMhUra7CzzdVEIkGmRpr2PeG4qv1GGc5-2XSC7PZW7qssHJprJ6BLPkGdM/s640/IMG_8512.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Turun taidemuseo" border="0" data-original-height="640" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcJ6klJiwJ1DKgLj32RKRrZMlggjqOjYwwa78Wt8r4kYSaRwHVoH4Egr2qKZ6K57rOMFNan4t488aXPSqEswtGUx9X05XlCL5HnYDmmE6im0bWH2rKbnCQL3JUV7YVvEa55BMhUra7CzzdVEIkGmRpr2PeG4qv1GGc5-2XSC7PZW7qssHJprJ6BLPkGdM/w232-h400/IMG_8512.jpeg" width="232" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9joHqjT4UnWHDiUfflbkU5orXB-QvJqUFtHmypIoAxv6AY1WgUgHlJUlesenLS78Lja9NXvx94RDjOr5iZ5762bzEuRQcQTyg2Fn-38IplWxYQpYR3XvXUVN4lxCbWIMJBZme_b1KO8LRTQYG0WFPphvsvH_3ekY01DdIupiEiDWuV6a7vafD8FTX1iM/s1280/IMG_8514.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9joHqjT4UnWHDiUfflbkU5orXB-QvJqUFtHmypIoAxv6AY1WgUgHlJUlesenLS78Lja9NXvx94RDjOr5iZ5762bzEuRQcQTyg2Fn-38IplWxYQpYR3XvXUVN4lxCbWIMJBZme_b1KO8LRTQYG0WFPphvsvH_3ekY01DdIupiEiDWuV6a7vafD8FTX1iM/w449-h253/IMG_8514.jpeg" width="449" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div>Turun Teatterisäätiön puheenjohtaja, kauppaneuvos Risto Korpela puhui pariinkin otteeseen ja perusteli tunnustuspalkinnon antamisen perusteita niin, että saatoimme kaikki yhtyä niihin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwLPSD60asD7U0k_rBDFumXrAtEC2RZIo8awwgbofMxdcjc4ceN5DB1U41kI92pU_jXMLqZsSAmcbsJnuzZ8-tMUcGw1ZZ1QOTtEZ0PHl3Vm067a4CVL6Y-6tIhLkb4mvajhUlStCvvlfl7MjjLTgn8hEel8EtHBVsHgMXifk5t_SWl9kvK8g3en2cxYw/s640/IMG_8533.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Teatteri Akselin saama tunnustuspalkinto Turun teatterisäätiöltä" border="0" data-original-height="360" data-original-width="640" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwLPSD60asD7U0k_rBDFumXrAtEC2RZIo8awwgbofMxdcjc4ceN5DB1U41kI92pU_jXMLqZsSAmcbsJnuzZ8-tMUcGw1ZZ1QOTtEZ0PHl3Vm067a4CVL6Y-6tIhLkb4mvajhUlStCvvlfl7MjjLTgn8hEel8EtHBVsHgMXifk5t_SWl9kvK8g3en2cxYw/w640-h360/IMG_8533.jpeg" title="Teatteri Akselin saama tunnustuspalkinto" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Teatteri Akselin saama tunnustuspalkinto</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgspTiE_VYrl-mdxBwHphs6gzLDEPkkAZhQtuyBXTXQ22WBD1TfXyDG42jGpsqpp0Wo0PE7PXu5wCyIJm2DDSJd9Ii7L11BcsY6XEbQQp0iGIDjIyNiZwDZroFt_xDPI5BQSXjA3mw3GlTRAUFqM2hC3NgdZZs6AInWl00L8NcLsTqkQ3DGGPRaiUODYWg/s640/IMG_8518.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="360" height="514" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgspTiE_VYrl-mdxBwHphs6gzLDEPkkAZhQtuyBXTXQ22WBD1TfXyDG42jGpsqpp0Wo0PE7PXu5wCyIJm2DDSJd9Ii7L11BcsY6XEbQQp0iGIDjIyNiZwDZroFt_xDPI5BQSXjA3mw3GlTRAUFqM2hC3NgdZZs6AInWl00L8NcLsTqkQ3DGGPRaiUODYWg/w289-h514/IMG_8518.jpeg" width="289" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Teatteri Akselin ohjaajat Kauno Takarautio ja Emmi Louhivuori pitivät yhteisen kiitospuheen, jossa he muistelivat Teatteri Akselin historiaa sekä kiittelivät vuolaasti kaikkia asianosaisia. Jopa meidät - Kirjallisia-blogin Taina ja Tomi - mainittiin kiitospuheessa ja sehän ilahdutti. Olemme mielellämme lähteneet teatteriin joka kerran ja keskustelleet vuolaasti keskenämme esityksistä kotimatkalla ja sen jälkeenkin. Useammankin kerran olemme usuttaneet lähipiiriä - ja blogin kautta muitakin - teatteriin ja hankkineet lippuja lapsillemme. Sitä täytyy muistaa tehdä jatkossakin, sillä niin paljon iloa on Teatteri Akseli meille tuonut. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsSjXlKnbP5BoDuBsSJ3NSwjMzKK-NTBZK1fv_3DN-lufPQw3sicGLzXlLhpmzFUYWMj2mIaQOmnuddt8jyre6ftBJbx27Djho27zJVndsKt6lARib3Wxt3I9wWHJAo4C1oSh8Bjiv6A-0kQ4nN3UAFIxSMqe2A9aGzucvkHmgZRQn4QeEUFiYeLQ21w8/s640/IMG_8532.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="640" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsSjXlKnbP5BoDuBsSJ3NSwjMzKK-NTBZK1fv_3DN-lufPQw3sicGLzXlLhpmzFUYWMj2mIaQOmnuddt8jyre6ftBJbx27Djho27zJVndsKt6lARib3Wxt3I9wWHJAo4C1oSh8Bjiv6A-0kQ4nN3UAFIxSMqe2A9aGzucvkHmgZRQn4QeEUFiYeLQ21w8/w400-h225/IMG_8532.jpeg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Ville Pere säesti iltapäivän juhlan tunnelmallisesti </i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Teatteri Akselilla on tänäkin vuonna seitsemän ensi-iltaa, mikä on aivan hengästyttävä tahti! Ihan jokaiseen emme kerta kaikkiaan ehdi, mutta tavoitteena on ainakin nähdä tänä keväänä <i>Skavabölen pojat</i>. Tainaa kiinnostaa myös Turussa viimeksi vuonna 1947 nähty Walterin veijarikomedia <i>Omena putoaa</i>, jonka ensi-ilta on maaliskuun alussa. <a href="https://teatteriakseli.fi/" target="_blank">Kurkistapa sinäkin, mitä Akselissa menee tänä keväänä. </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinq22ssxOGR7tx_UAYdMggKSBWBoO6s3sck5E6bDc9dR7qmVSjKIbYk9SXDp1dqWQgs0Sh8475OBtbyJ0c9J0V6qEXofgzXvWkzeeVvFUNRDfZTGBV2HzvAB5YeiS0D-ax3U41pPnOzwWi6RfDI_2WnQpHUWaG6d1uwjiolQSdWJ4vYe_tvuKu5AnXAr4/s640/IMG_0540.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinq22ssxOGR7tx_UAYdMggKSBWBoO6s3sck5E6bDc9dR7qmVSjKIbYk9SXDp1dqWQgs0Sh8475OBtbyJ0c9J0V6qEXofgzXvWkzeeVvFUNRDfZTGBV2HzvAB5YeiS0D-ax3U41pPnOzwWi6RfDI_2WnQpHUWaG6d1uwjiolQSdWJ4vYe_tvuKu5AnXAr4/w400-h300/IMG_0540.jpeg" width="400" /></a></div><br /><i><br /></i></div>Mikäs siellä olil hymyillessä, sillä Suomalainen Pohja ei taaskaan pettänyt. Loistava ruoka ja erinomainen palvelu kerta toisensa jälkeen. Pari kuukautta sitten juhlimme isäni 80-vuotissynttäreitä alakerran Kivi-kabinetissa ja nyt saimme jälleen viettää mukavia hetkiä Pohjalla hyvässä seurassa.<div><br /></div><div>Paljon onnea vielä kerran <a href="https://teatteriakseli.fi/" target="_blank">Teatteri Akseli</a> ja kiitos kutsusta juhlimaan <a href="https://www.turunteatterisaatio.fi/" target="_blank">Turun Teatterisäätiö</a>!</div><div><br /></div><div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p><br /></p><p><br /></p></div>Taina Norhahttp://www.blogger.com/profile/17189231494406959136noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-926132905011269762024-02-03T20:36:00.001+02:002024-02-03T20:36:11.945+02:00Tapahtumien ja oivallusten suhde<p>Ritva Hellstenin romaani <i>Raija</i> kertoo kirjailijan tapaturmaisessa tulipalossa vuonna 2004 menehtyneestä siskosta, kirjailija Raija Siekkisestä. <i>Raija</i> oli ilmestymisvuotenaan 2020 Finlandia-ehdokkaana, joten siltä on lupa odottaa paljon.</p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfu4MIr4MRVRZ-mcjcYSnWNRLMM2XvNwoKvgNgA3c45W-3KLjJ21rtlcaIkPMaDcI0S-EYm79EUBYjewG-IpbftQ5UIoF0s54Luzr2gLSKI8GH61xYyif3t7QvIVAo0U3IFiEi5EKSaW2ZvwIkqcx_UKBuHq4IKEai1kJvNhZXVRO3bi6NRlRUA-cC6wJq/s640/IMG_0536.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfu4MIr4MRVRZ-mcjcYSnWNRLMM2XvNwoKvgNgA3c45W-3KLjJ21rtlcaIkPMaDcI0S-EYm79EUBYjewG-IpbftQ5UIoF0s54Luzr2gLSKI8GH61xYyif3t7QvIVAo0U3IFiEi5EKSaW2ZvwIkqcx_UKBuHq4IKEai1kJvNhZXVRO3bi6NRlRUA-cC6wJq/w640-h480/IMG_0536.jpeg" width="640" /></a></div><p>Eikä kirja petä odotuksia, se on hieno teos. Ennen muuta kielensä puolesta, mikä on minulle lukijana tärkeää. Kirjassa on upeita lauseita, ja sen kerronta kulkee ja hengittää komeasti. Esimerkkejä voisi poimia mistä tahansa, tässä pari.</p><p>”Sade putosi kuistin ikkunan edessä maahan kuin verho, se ei kuitenkaan peittänyt vaan pikemminkin terävöitti ja kirkasti kaiken vihreän: korkeaksi kasvaneen heinän, saniaiset ja mustikanvarvikot ja koivut. Tummat kuuset.”</p><p>Tai:</p><p>”Pahinta oli valvoa yöllä ja kuvitella niitä kahta, ihmisiä joihin oli luottanut. Nähdä, miten mies; miten nainen. Miten hän, ennen. Hän ei osannut pysäyttää ajatuksia ja mielikuvia vaikka yritti.” </p><p>Kirjasta saisi epäilemättä paljon enemmän irti, jos olisi lukenut Raija Siekkisen tuotantoa. Minä en ole, mutta kirja toimi silti. Kuulemani mukaan esimerkiksi tiiviys ja puolipisteiden käyttö ovat Siekkiselle tyypillisiä keinoja, ja niin kuin edellä näkyy, niitä molempia on tässäkin. </p><p>Hyvän kielen lisäksi hyvässä romaanissa pitää olla jotain oivalluksia, ja sellaisia <i>Raijassa</i> on myös paljon. Aivan loppumetreillä niitä on minun makuuni liikaakin, mutta muuten tapahtumien ja viisaiden ajatusten suhde on oiva. </p><p>Aivan täysin en ymmärrä sitä, miksi Hellsten rikkoo kronologiaa, mielestäni kokonaisuus olisi eheämpi jos tarinassa vain kuljettaisiin joko taakse- tai eteenpäin. </p><p>Yksi <i>Raijan</i> tavoitteista lienee herättää mielenkiinto Siekkisen teoksiin, ja siinäkin se onnistuu. </p><p><b>Ritva Hellsten: Raija</b></p><p>Aviador</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-19159934841794473802024-01-20T15:12:00.003+02:002024-01-20T15:12:52.114+02:00Harva asia narsismilla paranee<p>Juha Matias Lehtonen on helsinkiläinen uskontotieteilijä ja tiedetoimittaja. Sairaan kaunis on tietokirja, ”joka eksyttää lukijan kauneuden ja terveyden peilitaloon”. </p><p>Pitäähän sellainen lukea. Kansikin on hauska. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLM4ZrYOHvB22Qz-SlxgojuAPQ1mlmRnEJxIc8EFxk2DhENEUmAumglwTqTIkyxf8Th9PJL7f2KbNyNZD-TDYO7u-QjFT84AvSEa2iuQbXwPvsGCeYdzWz8_mOGgroDTIoa0_BHyZzIKWO3MdKAmDfu8w1dOX57T7Ubzn7biYM24Jxrbjzn4KivjnJX-pI/s640/IMG_0498.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLM4ZrYOHvB22Qz-SlxgojuAPQ1mlmRnEJxIc8EFxk2DhENEUmAumglwTqTIkyxf8Th9PJL7f2KbNyNZD-TDYO7u-QjFT84AvSEa2iuQbXwPvsGCeYdzWz8_mOGgroDTIoa0_BHyZzIKWO3MdKAmDfu8w1dOX57T7Ubzn7biYM24Jxrbjzn4KivjnJX-pI/w640-h480/IMG_0498.jpeg" width="640" /></a></div><p>Lehtonen käy kirjassa läpi kauneusasiaa kattavasti halki historian. Korsetit, läskivihat, kauneusleikkaukset, nudismit, kauneuskilpailut, meikit, kuvafiltterit ja huivit saavat kaikki pätevää esittelyä, ja sehän on kiinnostavaa. </p><p>Kokonaan toinen asia on se, että kirjoittaja ilmoittaa kirjan alussa uskovansa siihen, että onnistuu loukkaamaan jokaista lukijaa. Ehkä sillä, että asemoituu queeriksi, ehkä sillä, että sisällyttää huumoria tietokirjaan. Ehkä jollain muulla. </p><p>Ja totta, kyllä tämä kirja onnistuu ärsyttämään minuakin. Siinä on nimittäin sama pohjavire kuin <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2018/05/vinkuiita-ja-pyha-kolminaisuus.html" target="_blank">Katariina Sourin Saranassa</a>: kirjoittaja ajattelee olevansa kovin erikoinen ja sanoo sen ääneen. Kirjoittaa omasta itsestään ja esittää perusteluja sille miksi on niin erikoinen kuin on. </p><p>Saahan sitä kirjoittaa mitä vain, mutta harva asia narsismilla paranee. </p><p><b>Juha Matias Lehtonen: Sairaan kaunis</b></p><p>Tammi</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-32922491384021683972024-01-05T10:57:00.001+02:002024-01-05T10:57:00.127+02:00Onnellisuudesta ja kirjoittamisesta<p><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2024/01/esseistin-elamasta.html" target="_blank">Luin juuri Tommi Melenderin esseitä</a>. Ne olivat niin hyviä, että luin perään toisenkin kirjan Melenderin esseitä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-codxgRRdOLSvWQS_thwCwP_v6KSkjQ5N6arqRe8Qi9hBoll5AfzGXvBB8CAY2eMVwXUPO0jSPICRGTvx6DyYZa5tgKzKpr4nscN-ViE5Z2pzR36zGPTwSW-m49fXZ9WmG9VnltK03W3Q70cMJvVGDCz8-987JyRUHEgxmjlLS-lQe7d350o4rXCn1Lr/s640/IMG_0423.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-codxgRRdOLSvWQS_thwCwP_v6KSkjQ5N6arqRe8Qi9hBoll5AfzGXvBB8CAY2eMVwXUPO0jSPICRGTvx6DyYZa5tgKzKpr4nscN-ViE5Z2pzR36zGPTwSW-m49fXZ9WmG9VnltK03W3Q70cMJvVGDCz8-987JyRUHEgxmjlLS-lQe7d350o4rXCn1Lr/w640-h480/IMG_0423.jpeg" width="640" /></a></div><p>Erityisen hyviksi Melenderin esseet tekee hänen tyylinsä: ei viisastelua, ilkeilyä, snobismia tai kikkailua. Vain oppinutta ja fiksua pohdiskelua siitä ja tuosta. Ei sillä etteivätkö viisastelu, ilkeily, snobismi ja kikkailu olisi kivaa luettavaa nekin, nyt teki mieli tällaista. </p><p><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2023/12/naarasperhon-tarina.html" target="_blank">Sattuneesta syystä</a> myös perhonen kirjan kannessa näytti houkuttelevalta. </p><p>Onnellisuudesta-kokoelmassa on kolme osiota, talous, kulttuuri ja urheilu. Niissä Melender pohtii esimerkiksi sitä, lisääkö kirjallisuus empatiaa tai ovatko empatia ja moraalinen käyttäytyminen sama asia. Tai sitä, mikä on jalkapallon merkitys (tiesitkö, että MM- ja EM-kisojen aikaan itsemurhien määrä vähenee huomattavasti, kun kaikki pääsevät kuulumaan porukkaan). </p><p>Flaubert ja Camus ovat tässä kokoelmassa paljon esillä, mutta itselleni kokoelman parasta antia olivat Melenderin mietteet omasta kirjoittamisestaan ja sen historiasta. Jos kirjoitat tai haaveilet sellaisesta, tämä kirja on sinulle. </p><p>Onnellisuuden olemus ei kirjasta selviä, mutta kyllä se hiukan selkeämmäksi tulee. En varmaan pilaa kenenkään lukukokemusta jos siteeraan tähän Melenderin päätöslauselman: ”Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen.”</p><p><b>Tommi Melender: Onnellisuudesta</b></p><p>WSOY</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-76612799663390202492024-01-04T18:44:00.060+02:002024-01-04T18:44:00.132+02:00Esseistin elämästä<p><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/search?q=Melender" target="_blank">Tommi Melender on hyvä esseisti</a>, joten miksi en lukisi lisää hänen esseitään. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4vSPsljRDnyOI1Bfl4tbsKYanP_01eXFJ76cHFSwlvFo3516WPpzn26MDE07ZXO1avq30aaZrRbjOkuLKdXwEePaZxLiSArT_9Rr_An507P8rXSE-eep-n2XR5VIuLv1_SCz9ri0vdjUDkIT1LnZ6EpqHvxGvPocbLOWP01x3tLjWYnwSaij8PawN7gV6/s640/IMG_0419.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4vSPsljRDnyOI1Bfl4tbsKYanP_01eXFJ76cHFSwlvFo3516WPpzn26MDE07ZXO1avq30aaZrRbjOkuLKdXwEePaZxLiSArT_9Rr_An507P8rXSE-eep-n2XR5VIuLv1_SCz9ri0vdjUDkIT1LnZ6EpqHvxGvPocbLOWP01x3tLjWYnwSaij8PawN7gV6/w640-h480/IMG_0419.jpeg" width="640" /></a></div><p><i>Poika joka luki Paavo Haavikkoa</i> kertoo paljon Melenderin henkilöhistoriasta, niin kuin kirjan nimi lupaa. Hänen elämäänsä määrittävät erityisesti kirjailijat, niin kuin kirjailijoilla aina. Ja se on mielenkiintoista, tietenkin. </p><p>Melender kertoo piipahduksestaan herätyskristillisyydessä ja monista muista mielenkiintoisista asioista menneessä elämässään. Keskustalainen kotikasvatus ei ottanut Melenderissä tulta alleen, ”mikä ikinä laittaakaan ihmiset tanhuamaan, minussa sitä ei ollut rahtuakaan.”</p><p>Niin kuin moni kirjoittaja Melender kasvoi runojen maailmassa. Se on hieno maailma, mutta musiikin parissa kasvaneelle se näyttäytyy kovin yksinäisenä. Tosin on kai niin, että 80-luvun sosiaalinen bändisoittotouhu on musiikissakin vaihtunut yksinään koneen ääressä istumiseen. </p><p>Olisi hölmöä kirjoittaa kirjallisuusesseitä kaikkien tuntemista teoksista ja kirjailijoista niin kuin presidenttiehdokkaat ovat Hesarin juttusarjassa tehneet. Siksi oikean esseistin tunnistaa siitä että hän tuo esiin outoja tai unohtuneita tekijöitä. Tässä kirjassa niitä ovat esimerkiksi Seppo Heikinheimo ja Karl Kraus. </p><p>”Me suomalaiset olemme ahkeria lukijoita, mutta kaunokirjallinen kulttuurimme on ollut ja on edelleen perifeerinen.” Tästä olen vahvasti eri mieltä. Tai ehkä en vahvasti, kyllä tuo tietyllä tavalla on totta nykyäänkin, mutta suomalainen kaunokirjallisuus on mielestäni erinomaisessa kuosissa. Kaikenlaista tekijää ja teosta löytyy, enkä edelleenkään ole törmännyt yhteenkään ei-suomalaiseen kirjaan, joka vetäisi kielellisesti vertoja vaikkapa Rimmisen tai Ketun teksteille. Siksi luen enimmäkseen suomalaista kirjallisuutta. </p><p><b>Tommi Melender: Poika joka luki Paavo Haavikkoa</b></p><p>WSOY</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-78093653384603582162024-01-03T20:07:00.003+02:002024-01-03T20:07:25.472+02:00Lue jos uskallat (ja olet kärsivällinen)<p>Koska edellinen lukemani kirja oli hyvänmielen kirjallisuutta, on vastapainoksi luettava pahanmielen kirja. Sellainen on Arsi Aleniuksen <i>Katsotaanhan puhelimiakin</i>. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLzLa71XN-dSgFyatbqSDV5c_5GJl1up5tpY9nEDBFA71KhHELciQBKKyGwJtUmqwHjw0jrJMZ04Jk-Bg2RXICF3j4rbcsFO535WmbD_r3EvVYcGPftke0cGGI9svSht9mko0KgILXg5NXhs7Etd0Dt5j5IODH2RL3PeZ3fKX9uJERYObq_q_C6_4bV9Lv/s640/IMG_0418.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLzLa71XN-dSgFyatbqSDV5c_5GJl1up5tpY9nEDBFA71KhHELciQBKKyGwJtUmqwHjw0jrJMZ04Jk-Bg2RXICF3j4rbcsFO535WmbD_r3EvVYcGPftke0cGGI9svSht9mko0KgILXg5NXhs7Etd0Dt5j5IODH2RL3PeZ3fKX9uJERYObq_q_C6_4bV9Lv/w640-h480/IMG_0418.jpeg" width="640" /></a></div><p>Vaikka kirja ei ole suuren suuri, se ei ole millään lailla kevyttä luettavaa. Sen lähtökohta on huoli siitä, etteivät ihmiset lue. Ja sitten se, etteivät sivistyneet ihmiset lue tai ymmärrä lukemaansa. Ja etenkin se, että yhteiskunnan yläluokka ei edes halua nykyään erottua alemmistaan lukeneisuudellaan. Tästä lähtee melkoinen tykitys. </p><p>”Tiesin myös, millä puolella tulisin olemaan. Yläpuolella.”</p><p>Kansa haluaa kehittää itseään ja tekee sen kuntosalilla. Soutulaitteessa se soutaa ja Alenius vertaa sitä kaleeriorjan touhuun. Hieno lähtökohta, mutta tästä saa kirjoitettua ehkä esseen, ei kokonaista romaania. </p><p>”Näillä kusipäillä taas ei ole mitään, ei mitään muuta kuin talouskasvu, ei mitään muuta.”</p><p>Niinpä Alenius piiskaa itsensä kierroksille ja laittaa lukijan koville. Hakkaan sut, lyön tuopin sun naamaan. Uhon jatkoksi Alenius kirjoittaa aivan kirjaimellisesti hulluksi repeävän kirjan, jossa kielikin hajoaa. Ja lukija myös. </p><p>Kirjassa on valtavasti toistoa ja paljon metatekstiä, jossa Arsi Alenius -niminen hahmo puhuu lukijalle. Kappalejakoa ei ole, eikä lukuja. On pitkiä virkkeitä.</p><p>Tajunnanvirtaa on aina raskas lukea, eikä tämä kirja tee poikkeusta. Paikoin teksti on kuin virtuoosimuusikon tiluttelua, vähän lapsellisen tuntuista kirjallista onanointia, ja sitten suunta muuttuu taas. Tavallista vältellään, eli lukija on tiukilla. Loppuratkaisua pohditaan ensin metatasolla, sitten lukijan eteen läväytetään aivan hämmentävä lopetus. </p><p>Onko tämä kirja hyvä taideteos? Senhän saa selville vastaamalla kahteen kysymykseen.</p><p>1) Onko teos jotain uutta? Kyllä on, tällaista ei ole ennen ollut olemassa.</p><p>2) Onko teos yhtenäinen? Kyllä on, vaikkakin muodoltaan melkoista höttöä. </p><p>Koska vastaus molempiin kysymyksiin on myönteinen, tämä kirja on hyvä taideteos. Tätä kirjaa ei ole kiva ole lukea, ja monin paikoin tulee hypittyä. Mutta taideteoksena tämä kirja on silti hyvä. Toki se olisi vielä parempi, jos Alenius olisi tyytynyt tekemään kirjan alkupuolesta raivoisan, normaalimittaisen esseen. Mutta se olisi ollut vain essee, se ei olisi ollut tämä kirja. </p><p>Lue jos uskallat. </p><p><b>Arsi Alenius: Katsotaanhan puhelimiakin</b></p><p>Kosmos</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-1361230374501876472024-01-01T17:36:00.005+02:002024-01-01T17:36:46.020+02:00Mukaansatempaavaa materialismia<p>Luin <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2022/08/tilkkuterapiaa-ja-hella-leijona.html" target="_blank">Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjan</a> puolitoista vuotta sitten, nyt Riinan tarina jatkuu <i>Kierrätyshäät</i>-kirjassa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSDpNRZzN8oCAr-kpZzVXgbZvTzRsmTXJFkZ4kWzHjzhUyG1gXwIq0oIYQGl0Bqf1L0KJRm9-7JDVrk21MDgeJ9xOdKonSX9UGdsEsbxyY-l8e2EevIhJyhIr_HTKUCu0bzs0cnM8PJtOv7O-xsoqgf1ImnfaFFxJEUB9gmOHMwxZzsUsYVrgF_zdFlFyc/s640/IMG_0414.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSDpNRZzN8oCAr-kpZzVXgbZvTzRsmTXJFkZ4kWzHjzhUyG1gXwIq0oIYQGl0Bqf1L0KJRm9-7JDVrk21MDgeJ9xOdKonSX9UGdsEsbxyY-l8e2EevIhJyhIr_HTKUCu0bzs0cnM8PJtOv7O-xsoqgf1ImnfaFFxJEUB9gmOHMwxZzsUsYVrgF_zdFlFyc/w640-h480/IMG_0414.jpeg" width="640" /></a></div><p><i>Tilkkuterapian</i> tapahtumista on kulunut pari vuotta. Riina on menossa naimisiin ja häitä valmistellaan kovasti. Kaikki ei kuitenkaan tunnu olevan aivan kohdallaan. Oiva metafora teoksen asetelmasta syntyy heti alussa, kun Riina on vieraana kaverinsa häissä vankilassa. Sellaiseksikin avioliitto voi muodostua, Riina kai pelkää. </p><p>Tyyliltään kirja on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä: kevyttä, naislukijoille suunnattua hassuttelua ja ihmissuhdepohdintaa. En edelleenkään kuulu kohderyhmään, mutta ei se mitään haittaa. Viihdyin kyllä kirjan parissa. <i>Kierrätyshäiden</i> rakenneidea on myös samanlainen kuin <i>Tilkkuterapiassa</i>, kirja on jaettu osastoihin. <i>Tilkkuterapian</i> rakenne oli kuitenkin jäntevämpi, se eteni suoraviivaisemmin. Mutta tämäkään ei ole ongelma, Haapasalo osaa sen mikä rakenteessa on tärkeintä: annostella painavampia ja kevyempiä sekä iloisia ja surullisia hetkiä niin, että kokonaisuus pysyy balanssissa. </p><p>Haapasalon kieli on tutun luistavaa, se toimii ja imee mukanaan, eikä mikään töki. Hahmot ovat moniulotteisia, ja juoni vie toisinaan yllätyksellisiin suuntiin. </p><p>Taide- ja viihderomaanin erottaa toisistaan ainakin Suomessa dialogin määrästä. Kunnianhimoisimmissa teoksissa dialogia ei ole juuri lainkaan, kevyemmissä enemmän. Tämä ei ole arvoarvostelma, vaan havainto. Eikä havainto päde kansainvälisesti, ainoastaan Suomessa. Hassua. </p><p>Kuten <i>Tilkkuterapiassa</i>, tässäkin tehdään lempeää pilaa naisten höpsötyksistä, kaiken maailman erikoisia terapia- ja itsehoitomuotoja maailmassa riittää niin kauan kuin on naisia jotka sellaisiin haluavat osallistua. </p><p>Mutta sitä en osaa sanoa, että ironisoidaanko tässä myös sitä kuinka materialistista naishahmojen elämä on. Kaiken maailman rihkama ja tilpehööri on tärkeässä osassa. Sama koskee pukeutumista. Kun taannoin olin ainoana miehenä tanssikoulussa, olin myös ainoa, joka ei ollut innoissaan näytöksiin pukeutumisesta. En voi mitenkään ymmärtää sitä suurta intoa, jolla asuja ideoitiin. </p><p>Sujuva ja mukaansatempaava kirja tämä on, suosittelen!</p><p><b>Minna Haapasalo: Kierrätyshäät</b></p><p>Karisto</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-48467731867118175282023-12-22T20:59:00.002+02:002023-12-22T20:59:09.124+02:00Miksi itänaapurimme on sellainen kuin se on <p>Luin <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2015/11/mihail-siskin-on-tyly-jatka.html" target="_blank">Mihail Šiškinin <i>Neidonhiuksen</i></a> muutama vuosi sitten. Se oli mieleenjäävä kokemus: hienoa tekstiä, mutta niin vaikeaa, etten oikein ymmärtänyt mitään. <i>Sota vai rauha</i> on ilmestynyt alun perin 2019, mutta suomalainen laitos on tältä vuodelta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwgqsqLSX7dkTLvkAJSymYx86vihXBlXJCG8SU_vU_vgfQ3MrLUzvXXw6nA3h9-CZGkpp1_mOF23Ig5xEo_36ibu54bIKxG8DMEuruz3txmJdsd2IpYcc-rMIdkAfd8k5CdONGcgjzbSeK1tIxGLnZ1XBsU9Yv89jvICmV1JFR4WhXhM6znW2hZaQaReUd/s640/IMG_0377.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwgqsqLSX7dkTLvkAJSymYx86vihXBlXJCG8SU_vU_vgfQ3MrLUzvXXw6nA3h9-CZGkpp1_mOF23Ig5xEo_36ibu54bIKxG8DMEuruz3txmJdsd2IpYcc-rMIdkAfd8k5CdONGcgjzbSeK1tIxGLnZ1XBsU9Yv89jvICmV1JFR4WhXhM6znW2hZaQaReUd/w640-h480/IMG_0377.jpeg" width="640" /></a></div><p><i>Sota vai rauha</i> on aivan toisenlainen kirja kuin <i>Neidonhius</i>. Tämä on huikean selkeää ja vetävää tekstiä, kirja hupeni käsissä nopeammin kuin olisin halunnut. Tässä ajassa on suuri tarve saada tietää miksi meillä on naapurissa tuollainen hirviö kuin Venäjä, ja siihen tarpeeseen tämä on erinomainen kirja. Esimerkiksi Svetlana Aleksijevitšin <i><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2022/09/kurkistus-itanaapurin-sieluun.html" target="_blank">Neuvostoihmisen loppu</a></i> kertoo kyllä paljon venäläisestä elämänmenosta ja ajattelutavasta, mutta se ei ole ollenkaan niin vetävä teos kuin tämä. </p><p>Peruskysymys on, miksi Venäjä ei voi olla niin kuin muut, järkevä ja ystävällinen ja demokraattinen. Kuinka hienoa meille suomalaisille olisi, jos Pietari olisi samanlainen kuin vaikka Berliini tai Pariisi, iso eurooppalainen kaupunki ihan tuossa vieressä! Siihen <i>Sota vai rauha</i> vastaa todella hienosti. Voin tässä referoida joitain kirjan ajatuksista, mutta jos haluat kokonaisen vastauksen, sinun pitää lukea tuo kirja. </p><p>Stalinin perustuslaki kirjoitettiin 1936, ja se oli ”maailman demokraattisin”. Siellä oli kaikki se kaunis ja hyvä, jota länsimaissakin arvostetaan. Venäjällä sanat eivät vain merkitse mitään. Perustuslakitekstin laatija Nikolau Buharin pidätettiin kolme kuukautta lain säätämisen jälkeen. Buharinin ensimmäinen vaimo teloitettiin 1940, hänen kaksi muuta vaimoaan pidätettiin ja hänen tyttärensä virui vankileirillä, poika kasvoi lastenkodissa tietämättä ketkä vanhempansa olivat. Tällaista on elämä Venäjällä. </p><p>Šiškinin äiti oli opettaja. Opettajan tehtävä on Venäjällä mahdoton: opettaa lapsia puhumaan totta ja valmistaa heitä samaan aikaan elämään valheiden maassa. </p><p>Sivistyneen yhteiskunnan perustana on luottamus. Sitä Venäjällä ei ole lainkaan, ei ole milloinkaan ollut. On vain vahvimman laki. Jos saat itsellesi jotain, sitä ei kannata säästellä, koska kohta joku ottaa sen pois. Ja jos pystyt ottamaan jotain, ota. Koska muuten et saa mitään. Yksityisomaisuus on korvaus uskollisuudesta. Ja ainoa tapa saada pysyvää on siirtää omaisuus länsimaihin. Siksi rikollinen ja likainen venäläinen raha länsimaissa on kaiken pahan alku ja juuri. Järjestelmä perustuu öljyn ja kaasun myynnille, siksi väestöä ei tarvita lainkaan. Tai ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Mikään ei riipu itsestä eikä itse voi päättää mistään. Venäläinen ei voi vaikuttaa mihinkään, ja siitä seuraa hirvittävää kurjuutta. Järjestelmä perustuu ihmisen vastuuntunteeseen läheisiään kohtaan: mitään ei uskalla tehdä, ettei omalle perheelle tapahtuisi mitään pahaa. ”Olemme aina rakastamiemme ihmisten panttivankeja, ja heidän vuokseen olemme valmiita sietämään nöyryytyksiä.”</p><p>Tavallinen venäläinen ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Alexander von Humboldtin tiedetään todenneen: ”Maailmankatsomuksista vaarallisin on sellaisten ihmisten maailmankatsomus, jotka eivät ole koskaan katsoneet maailmaa.”</p><p>Venäjän nykytilaa Šiškin luotaa kaukaa historiasta. Syy takapajuisuuteen on kielellinen: Rooman kirkko pitäytyi latinan kielessä, mutta ortodoksinen kirkko valitsi muinaiskirkkoslaavin, mikä esti kulttuurisen yhteyden antiikkiin ja osallistumisen eurooppalaisten kansojen kehitykseen. Suurin osa venäläisistä elää henkisesti keskiajalla.</p><p>”Euroopan puolella renessanssi ja uskonpuhdistus innoittivat ihmismieliä, mutta idässä nousi taisteluhenkinen valtio, joka kohteli omaa kansaansa kaltoin armeijan keinoin. Yksinvalta ja yksituumaisuus ovat siitä lähtien määrittäneet venäläisten elämää. Ainoa tavoite on vihollisen voittaminen, ja hyökkäys on paras puolustus koko maailmaa vastaan käytävässä sodassa. - - Yksittäisen kansalaisen elämän tarkoitus rajoittuu valtakunnan palvelemiseen. Hänen suurin onnensa on saada kuolla suuren isänmaan puolesta.”</p><p>Ainoa päämäärä on vihollisten voittaminen.</p><p>”Tärkeimpiä syitä siihen, miksi neuvostovalta hävisi kylmän sodan, oli lännen uusi ja petollinen salainen ase, videonauhuri. - - Elokuvien juonet eivät erityisemmin kiinnostaneet katsojia, mutta vaatteet, huonekalut, ruoka ja autot tekivät nälkiintyneeseen, rutiköyhään neuvostokansaan järisyttävän vaikutuksen.”</p><p>Venäläinen ei voi hymyillä, koska kaikki tuntevat liikkuvansa aggressiivisessa ympäristössä. Samoin kuin vankilassa, hymy tulkitaan niin, että heikko siinä mielistelee vahvempaansa. </p><p>”Venäläisen alemmuuskompleksia ei näe, mutta sen tuntee. Vain pieni esimerkki: yksikään yritys ei mainosta tuotteitaan tai palveluitaan tunnuslauseella ’Aitoa venäläistä laatua!’. Se pikemminkin karkottaisi asiakkaita.”</p><p>Venäjällä on tietysti myös fiksua väkeä. Mutta koska he ovat fiksuja, he lähtevät pois Venäjältä. Esimerkiksi Googlen perustaja syntyi Moskovassa. Nykymaailmassa tärkeintä varallisuutta ei ole maa tai öljy tai kaasu, vaan ihmisäly. Tässä on länsimaiden ja Venäjän suurin ero. </p><p>Šiškin tekee kirjan lopussa kaksi ennustusta Venäjän tulevaisuudesta, pessimistisen ja optimistisen. </p><p>Pessimistinen ennuste on ensin. Näemme uusia sotia, teknologia taantuu edelleen. Kun kruununperimyksen aika tulee, ensimmäisenä lähtee Tšetšenia, sitten kaikki muut Pohjois-Kaukasian tasavallat. Vallan vertikaali tuhoutuu muutamassa tunnissa. Gogol vertasi Venäjää troikkaan, Šiškinin mukaan parempi vertauskohde on metro. Se ajaa tunnelissa päästä toiseen, diktatuurista anarkiaan ja takaisin. Muualle sillä junalla ei pääse.</p><p>Toinen ennustus on armeliaampi. Sen mukaan Venäjäkin kulkee kohti ihmisrakkautta ja yksilön oikeuksien kunnioittamista. Kaikki kansat lähtevät ennemmin tai myöhemmin tälle tielle. Eikä Venäjä ole poikkeus. Miljoonat emigrantit todistavat, että venäläinen ihminen voi elää ja kukoistaa myös demokratiassa. Kirjan lopussa on askelmerkit siihen, miten länsimaiset demokratiat voivat auttaa tavallisia venäläisiä. Tärkeintä on lopettaa likaisen rahan vastaanotto.</p><p>En ole mihinkään muuhun kirjaan tehnyt näin paljon reunamerkintöjä. Se kertoo jotain teoksen laadusta. Jos tämä blogikirjoitus tuntuu sekavalta, se ei ole kirjan syy. Šiškin kirjoittaa loistavasti, ja Sirpa Hietasen suomennos on vakuuttava.</p><p><b>Mihail Šiškin: Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä</b></p><p>Suom. Sirpa Hietanen</p><p>WSOY</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-44818917079030297942023-12-18T18:55:00.002+02:002023-12-18T18:55:51.625+02:00Linkolalainen todistuskappale kirjallisuuden ylivertaisuudesta<p>Jokainen itseään kunnioittava lehti on kirjoittanut lähiaikoina Ágota Kristófin trilogiasta, jonka ensiosa suomennettiin jo 80-luvulla mutta kaksi muuta osaa vasta hiljattain. Kirjat tuntuvat olevan mielenkiintoisia. Lukemalla selviää, onko Kristóf niin erityinen kuin sanotaan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDYSLgKQ1KyPp-O-rtAyMhiqZG7-LzQCQNDre1d31YWhx5YhDq5XJHHY9peI9osZCfE__iD0YFp3LDnnUOye3WZJ4FjYlUCK9CNUhEsHwRn0VE9gAAjEynFWW-MEnBIR0yfQfT3mNcvHjRFxLIWA-ConZTqEmjXDx8-mJ-_oghmqeH0cOfHzb0ScI1Izci/s640/IMG_0361.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDYSLgKQ1KyPp-O-rtAyMhiqZG7-LzQCQNDre1d31YWhx5YhDq5XJHHY9peI9osZCfE__iD0YFp3LDnnUOye3WZJ4FjYlUCK9CNUhEsHwRn0VE9gAAjEynFWW-MEnBIR0yfQfT3mNcvHjRFxLIWA-ConZTqEmjXDx8-mJ-_oghmqeH0cOfHzb0ScI1Izci/w640-h480/IMG_0361.jpeg" width="640" /></a></div><p>Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään <i>Iso vihko</i>. Se osoittaa, että mediahuomio on paikallaan. Kirja on todella erikoinen ja erityinen. Se kertoo kaksospojista, jotka kasvavat sodan keskellä. Heillä ei ole nimiä eikä identiteettiä, he ovat vain ”me”. Äiti vie kaksoset oman äitinsä hoiviin. Pojat kasvavat lian ja köyhyyden keskellä. Selviytyminen vaatii kekseliäisyyttä ja kurinalaisuutta. </p><p>Kirjan kerronta on tuollaista kuin tämän jutun alku: lyhyitä, toteavia lauseita. Idea kerrotaan kirjassa suoraan: tekstin on oltava totta. ”Meidän on kuvattava sitä mikä on olemassa, mitä näemme, mitä kuulemme, mitä teemme. - - On kiellettyä kirjoittaa: ’Pieni Kaupunki on kaunis’, sillä Pieni Kaupunki voi meistä olla kaunis ja jostakusta toisesta ruma. - - Tunteita ilmaisevat sanat ovat hyvin epätarkkoja, niiden käyttöä kannattaa välttää ja pitäytyä esineiden, ihmisten ja itsensä kuvaamiseen, siis tosiasioiden rehelliseen kuvaamiseen.” </p><p>Tässä eetoksessa on jotain tuttua. Petri Tamminen on puhunut hyvin samansuuntaisesti, ja hän on maininnut myös esimerkiksi Veijo Meren ja Antti Tuurin kirjoittavan samankaltaisten maksiimien alla. Mutta kukaan heistä ei vedä totuudellisuuden vaatimusta niin äärimmilleen kuin Kristóf tässä tekee. Kristófin ehdottomuudessa on jotain linkolalaista. </p><p>Aluksi teksti tuntuu vain tylyltä. Sitten se alkaa tuntua julmalta, ja kun tarinaan tulee kaikenlaista perverssiä, se voi tuntua luotaantyöntävältä. Mutta se on huiman kiehtovaa. Ja totta. Juuri näistä julmuuksista ja perversioista olemme saaneet lukea sotauutisista. Sota on juuri niin kamalaa kuin tämän kirjan teksti. Musiikissa samaan on yltänyt George Crumb teoksessaan <i>Black Angels</i> (1970). </p><p>Ja samalla Kristófin teksti on äärimmäisen helppolukuista, tietenkin. Kuin lastenkirjassa. Mikä on luontevaa, kun kertojina on kaksi lasta. Mikä taas tekee valtavan ristiriidan kerronnan ja tarinan tapahtumien välille. Saasta, kuolema, raiskaukset, kaikki ne ovat sodan todellisuutta. </p><p>Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2015/08/kirjallisuus-on-ylivoimainen-taiteenlaji.html" target="_blank">kirjallisuus on ylivoimainen taiteenlaji</a>. Mikään muu ei voi yhtä aikaa olla korkealaatuista taidetta ja helppoa vastaanottaa kuin kirjallisuus. Tämä kirja jos mikä on todistuskappale kirjallisuuden erityisestä laadusta taiteenlajien seassa. </p><p><b>Ágota Kristóf: Iso vihko</b></p><p>Suom. Anna Nordman</p><p>Tammen keltainen kirjasto</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-36562801663274112202023-12-17T17:12:00.000+02:002023-12-17T17:12:08.797+02:00Kehämuurin takana on elämää<p>En juuri lue dystopiakirjallisuutta, enkä varsinkaan lue nuortenkirjoja nyt kun omat lapset ovat jo täysikäisiä. Mikä siis olisikaan virkistävämpää kuin tarttua kirjaan, joka on noita molempia. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg19uF36OC7yJv_MuOjhht1B1e8szCLIdsgdxXF8NlV2bNcjlUNUCf8quZG-pXQCQ0M0snJNDn__Z5FsW2nvsa1j6QuqitYjLfGCLS6Aawxdyo1LI9yBphC5tyzySjneJejNWd49LtBUAqBY0EePqDL1Vogaej7PUCaEbMIQ9g77HaGNFpQahQQzeGaew45/s640/IMG_0360.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg19uF36OC7yJv_MuOjhht1B1e8szCLIdsgdxXF8NlV2bNcjlUNUCf8quZG-pXQCQ0M0snJNDn__Z5FsW2nvsa1j6QuqitYjLfGCLS6Aawxdyo1LI9yBphC5tyzySjneJejNWd49LtBUAqBY0EePqDL1Vogaej7PUCaEbMIQ9g77HaGNFpQahQQzeGaew45/w640-h480/IMG_0360.jpeg" width="640" /></a></div><p>Jemina Kuisman Terra Antiquassa Suomi on jaettu kahteen osaan. Ihmiset asuvat etelässä Kehämuurin sisällä, muu maa on saastunut ydinlaskeuman takia asuinkelvottomaksi. Inna lähtee opintoryhmän kanssa retkelle ja eksyy vaaralliselle vyöhykkeelle. </p><p>Juoni imee mukaansa oikein hyvin, mistä kertoo se, että luin kirjan kahdella istumalla. Kuten arvata saattaa, elämää on Kehämuurin ulkopuolellakin. Virallinen totuus ei olekaan totta. Tapahtumia riittää, ja yllätyksiä on luvassa. Ihmissuhteita solmitaan, ja niissä on mukavasti särmää. Kukaan päähenkilöistä ei ole yksiulotteinen, tunteita koetaan laidasta laitaan. Hahmoja on sopiva määrä, ei liikaa eikä liian vähän. Koko ajan on jotain mitä odottaa, eikä loppuratkaisusta ole varmuutta ennen viimeistä sivua. </p><p>Kuisma kirjoittaa hyvin, hän näyttää eikä kerro. Henkilöhahmot, tapahtuma-aika, dystopian olemus ja säännöt tulevat kaikki esiin epäsuorasti, niin kuin hyvässä tekstissä pitää tulla. Muutama ilmaus tuntui hiukan kankealta, mutta enimmäkseen kieli on notkeaa ja vetävää. </p><p>Nuortenkirjassa juonen vetävyys ja tekstin selkeys ovat kaiketi olennaisimmat asiat, ja ne ovat kunnossa. Mikä kirjan sanoma sitten on? Ainakin se laittaa lukijan pohtimaan ruutuaikaa. Sitä, millaista elämä voisi olla ilman nykyisenkaltaista jatkuvaa kännykän tai läppärin ääressä notkumista. Sanoma ei ole liian osoitteleva tai ilmiselvä, mikä on erinomainen juttu. </p><p>Erikoista on, ettei tekijän nimeä mainita etukannessa lainkaan. </p><p>Sain tekijältä arvostelukappaleen. </p><p><b>Jemina Kuisma: Terra Antiqua</b></p><p>Books on Demand</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-41387006848216656012023-12-12T20:55:00.012+02:002023-12-12T20:55:00.148+02:00Naarasperhon tarina<p>Kirjallisia-blogi täyttää tammikuussa kymmenen vuotta. Aika paljon on tullut luettua, ja aika moni luettu kirja on jo ehtinyt unohtua. Siksi tämä blogi on olemassa, blogikirjoitusten avulla unohtuneet lukukokemukset on mahdollista palauttaa ainakin osittain mieleen. Ehkä joku muukin on saanut kirjoituksista jotain. </p><p>Hyvästä kirjasta tulee ensin tunne, että tuohon minä en ainakaan pystyisi. Sen jälkeen saattaa tulla myös tunne siitä, että olisi kiva kirjoittaa itsekin. Olen harrastanut luovaa kirjoittamista koko blogin olemassaolon ajan, toisinaan intensiivisesti, toisinaan laiskasti. </p><p>Nyt tämän harrastajakirjoittajan pitkäaikainen unelma on muuttumassa todeksi: käsikirjoituksesta tulee tammikuussa kirja. Helsinkiläinen Lector kustannus julkaisee Naarasperhon 15.1.2024. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6kz37bg8OzbeWYNtgr64lyTsq3ptAr77Eck4UIyAEM7fiPB4kgNu72odhAXiQD1zao8dnMhwgfxhFPaAngWE4FsTIdD4RA1oquMRnpmMAe2zVSzS8OgSBIZEC0DApGDlv248hNqWl6MnyMZ2bEfJwZnPnFbXTSz0JtUIzRDWRVEdlpmn9VvidJfrz_rnL/s2551/Naarasperho-COVER-300x.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2551" data-original-width="1725" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6kz37bg8OzbeWYNtgr64lyTsq3ptAr77Eck4UIyAEM7fiPB4kgNu72odhAXiQD1zao8dnMhwgfxhFPaAngWE4FsTIdD4RA1oquMRnpmMAe2zVSzS8OgSBIZEC0DApGDlv248hNqWl6MnyMZ2bEfJwZnPnFbXTSz0JtUIzRDWRVEdlpmn9VvidJfrz_rnL/w432-h640/Naarasperho-COVER-300x.jpg" width="432" /></a></div><br /><h3 style="text-align: left;"><b>Mökki Hämeenkyrössä</b></h3><p>Suvullamme on Hämeenkyrössä mökki, jonka vieraskirjassa on F. E. Sillanpään nimikirjoitus. Nobelistin vierailun on täytynyt olla merkittävä hetki. Kaivoin kirjahyllystämme kaikki Sillanpäät esiin ja aloin lukea, Nuorena nukkuneen lainasin kirjastosta. Ihastuin: kyllä suomen kieli on upeaa, ja onhan Sillanpää aivan huikea sanankäyttäjä. Valitettavan harvalla on Sillanpään teksteistä omakohtaista kokemusta nykyään. Luin jouluaattona 2020 ennen lahjojen jakoa ääneen yhden Taatan joulusaarnan, siitä syntyi mainio tunnelma. </p><p>Toinen heräte oli perhonen, jota olimme tarkkailleet poikani Sasun kanssa edellisenä kesänä. Näistä aineksista aloin punoa juonta ja miljöötä heti joulun jälkeen, melko tarkkaan kolme vuotta sitten. </p><p>Isäni on viettänyt lapsena ja nuorena kesiään tuolla Hämeenkyrön mökillä, joten kyselin häneltä kaikenlaista ruokajärjestelyistä, saunomisista, kasveista ja vaikka mistä. Liityin Facebookissa Hämeenkyrön historiaa kuvin ja muistelmin -ryhmään. Luin lisää Sillanpäätä. Kahlasin netistä ajankuvaa ja Sillanpää-tietoutta. Luin lisää Sillanpäätä. Luin Sillanpään elämäkertoja. Luin Sillanpään vaimoksi ylenneen sihteerin Anna von Hertzenin kirjan nimeltä F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti. Luin runoja, paljon runoja, niistä kielen saa kasvuun. Erityisesti Anna Ahmatovan ja Eino Leinon runot antoivat tähän projektiin paljon. Sillanpäältä tietenkin lainasin ja varastin surutta. </p><h3 style="text-align: left;"><b>Ensimmäinen versio</b></h3><p>Innostuin kirjoittamisesta toden teolla, ja sain ensimmäisen version valmiiksi pian, vain muutamassa kuukaudessa keväällä 2021. Sen juoni oli aivan toisenlainen kuin nyt julkaistavan Naarasperhon. Päätin, että se on huono. Säilytin kuitenkin paljon aineksia, tunnelmaan olin tyytyväinen. Kirjoitin uuden juonen, paljon edellistä pienemmän. En ollut siihenkään tyytyväinen, vaikka sain esilukijoilta paljon hyvääkin palautetta. Lähettelin sitä kustantamoihin, sain muutaman varovaisen kehun ja hylsyjä. </p><p>Välillä kirjoitin kokonaan toista käsikirjoitusta, paljon. Annoin Hämeenkyrön maisemien olla ja kerätä voimia. Osallistuin Kirjan talon Historiallinen romaani -kirjoituskurssille tuon toisen käsikirjoituksen kanssa. Kurssin lopuksi lähestyin kustantamoja, ja sain taas hylsyjä tai vaikenemisia. </p><p>Alkuvuosi ja kesä ovat minulle parhaat hetket kirjoittaa. Musiikinopettajan työssä joulu on kiireisintä aikaa, ja joululoman lepäilyn päälle tekee hyvää tarttua taas sekä töihin että kirjoitusharrastukseen. Joululahjaksi saadut kirjat inspiroivat, eikä koulussa ole mahdottoman hoppu.</p><h3 style="text-align: left;"><b>Kohti Naarasperhoa</b></h3><p>Keväällä 2022 aloin kirjoittaa kolmatta versiota Hämeenkyröön sijoittuvasta tekstistä. Sain monta ahaa-elämystä, ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Tarinasta tuli sopivan pienimuotoinen ja ehyt, eikä se rönsyillyt liikaa. Tarina, teemat ja tunnelma alkoivat soida samassa sävellajissa, sanoisi pateettisempi kirjoittaja. Nimeksi tuli Naarasperho. </p><p>Opettajan työssä on sellainen hyvä puoli, että mahdollisia esilukijoita on paljon: lukevia, osaavia ja fiksuja kollegoita kohtaa opehuoneessa joka päivä. Syksyllä 2022 luetutin kolmatta versiota äidinkielenopettajilla ja muillakin tutuilla, sain kannustavaa palautetta. </p><p>Keväällä 2023 kirjoitin aivan toisenlaisen käsikirjoituksen. Ja kesällä toisen, kun kerran homma tuntui luistavan. Alkusyksystä laitoin niitä kustantajille, ja hops, Lectorilta tuli pian vastaus että aloitetaan yhteistyö. Se oli korkea hetki! Ei mennyt kuin pari päivää ja minulla oli käsissäni allekirjoitettu kustannussopimus, syyskuun alussa 2023. Silloin avasimme vaimon kanssa sampanjan. Sitä piti juoda varoen, ettei sopimus suttaantuisi. </p><p>Muutin Naarasperhon käsikirjoitusta vielä jonkun verran. Poistin mystiikkaa luoneet babylonialaiset tekstistä kokonaan ja lisäsin yhden sivujuonen. Pohdin sitä, onko käsikirjoitus liian lyhyt. Olisin ehtinyt hyvin kirjoittaa sitä laveammaksi, mutta kun luin sen läpi, se tuntui olevan hyvä juuri sellaisenaan. Myös kustannustoimittaja oli sitä mieltä, että se on aivan oikean mittainen. Kustannustoimittaja muutti muutaman kohdan tekstistä, hyvä niin. Hän lisäsi pilkut niihin kohtiin, mihin kielioppi pilkut vaatii. Siitä olin eri mieltä: olin pilkuttanut tekstin sen rytmin mukaan, en kielioppisääntöjen mukaan. Suuremmalla pilkkumäärällä teksti näytti omaan silmääni tökkivältä, mutta tyydyin korjaukseen keskusteltuani muutaman asiantuntijan kanssa. Jos lukija ajattelee, ettei kirjoittaja osaa pilkkusääntöjä, siitä voi tulla häiritsevä seikka lukukokemuksessa. </p><p>Kirjan ilmestymisajankohdaksi kustantaja oli määritellyt tammi-helmikuun. Olin iloinen, pidän siitä että asiat tehdään saman tien eikä joskus. Kirja pitäisi saada painoon viimeistään joulukuussa, ja myös sähköinen kirja on tulossa. </p><h3 style="text-align: left;"><b>Äänikirjan synty</b></h3><p>Tänä syksynä on medioissa ollut paljon puhetta siitä, kuinka vähän e-kirjat ja äänikirjat tuottavat. Sähköisen kirjan tekeminen ei ole kummoinen investointi, mutta äänikirjan kanssa on toisin. Kustantaja kertoi äänikirjan olevan niin huono investointi, ettei sellaista kannata tehdä. Menee sata vuotta ennen kuin investointi maksaa itsensä takaisin. Mutta, kustantaja ehdotti, voithan sinä lukea sen itse. Ja muusikkona saan varmaan studion hoidettua jotenkin. Tämä kuulosti minusta oikein hyvältä, tehdään kaikki mitä voidaan. Lukijaksi en kuitenkaan ajatellut ryhtyä, joten kysyin siihen hommaan vanhaa bändikaveria Janus Hanskia. Hän lähti epäröimättä mukaan, ja sovimme äänitysajankohdan. </p><p>Marraskuun loppupuolella rakensin studion kotimme vaatehuoneeseen. Lainasin mikrofonin, latasin viisaan ja teknotaitavan vaimoni ehdotuksesta teleprompter-ohjelman iPadiin ja aloin testailla kotistudion asetuksia ja säätöjä. Janus ajoi meille aikaisin eräänä sunnuntaiaamuna ja luki koko Naarasperhon yhdessä päivässä, se oli ihmeellinen suoritus. Sovimme että kun virheitä tulee, hän aloittaa joko virkkeen tai kappaleen alusta ja minä editoin virheet sitten pois. Sehän on vain tietokoneen äärellä istumista, mikä sen helpompaa. </p><p>No, ei se vaikeaa ollut. Mutta työlästä kyllä. Ensimmäinen editointikierros kesti viikon, siinä leikkelin virheluennat ja maiskautukset sun muut äänet pois, ja säädin soundin tasapainoiseksi. Ja vasta sitten minulle selvisi, että äänikirjoissa ei sovi kuulua edes hengitysääniä. Eli toinen editointikierros oli edessä, viikon mittainen sessio sekin. Millisekuntien tarkkuudella leikkelin taas äänitiedostoja palasiksi. Sitten koko paketti koekuuntelijoille. Hyvältä kuulemma kuulosti. Minua oli hieman jäänyt mietityttämään se, että puheen alla kuului aivan minimaalisen pieni kohina aina kun Janus sanoi jotain. Mistä lie tullut, potentiaalisia syyllisiä oli useita. Niinpä tein vielä kolmannen editointikierroksen, jossa tekoälyohjelma poisti viimeisetkin kohinat. Se ei vienyt kuin pari päivää, mutta olipahan lopputulos sitten kunnollinen. </p><h3 style="text-align: left;"><b>Täydellisyyttä etsimässä</b></h3><p>Äänikirjasta ei koskaan saa täydellistä, aina on jossain painotuksessa tai kirjaimessa tai muussa vielä hiottavaa, sen opin. Toisin on painetussa tekstissä, siitä virheet on ainakin periaatteessa mahdollista karsia kokonaan pois. Sain fyysisen kirjan taitetun version tarkistettavakseni marraskuun lopulla. Muutama tavutus oli pielessä, ja yhä vielä bongasin kirjoitusvirheitä, kun uusi asemointi teki tekstin erilaiseksi kuin ennen. Toivotaan ettei niitä enää ainakaan kovin paljon painetussa kirjassa olisi. </p><p>Nyt kirja on painossa, sen pitäisi saapua sieltä tammikuun alussa. Tekstille ei enää voi tehdä mitään, mutta kaikenlaista markkinointihommaa riittää. Vaimo teki minulle uudet hienot nettisivut, ne löytyvät osoitteesta <a href="http://www.tominorha.fi">www.tominorha.fi</a>. Huomenna tehdään yksi lehtihaastattelu, ja parikymmentä kirjabloggaria ja kirjagrammaajaa lukee kai jo kirjan pdf-versiota. Silja Sillanpäälle laitoin viestiä, informoin häntä siitä että yksi Naarasperhon hahmoista on hänen isoisoisänsä F. E. </p><p>Saapa nähdä mitä tulee. Lue <a href="https://www.tominorha.fi/naarasperho" target="_blank">täältä</a> lisää Naarasperhosta. </p><p>Tomi Norha</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-3130569024256507572023-12-11T18:19:00.001+02:002023-12-11T18:20:27.798+02:00Monikerroksisia maailmoja ja ihmisiä<p>Suomen kuvalehdessä oli vähän aikaa sitten juttu Hernan Diaz -nimisestä kirjailijasta, josta en ollut ennen kuullut. Hän vaikutti mielenkiintoiselta, ja erityisesti minua miellyttivät nämä Diazin ajatukset: ”Kaunokirjallisuudessa vallalla oleva omakohtaisen kokemuksen ja henkilökohtaisen tunnustuksellisuuden trendi tympii Diazia. Hänelle tärkeintä materiaalia ovat toisten kirjailijoiden teokset ja puhdas mielikuvitus.” Olen täsmälleen samaa mieltä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8x-ZqL3HQmy5pCrG3bQl-S7PSQbTibj0arCOl8UpUZItnmy3O1Je2bKURuVHUlDIQxq3gpFj-VJ-E2OHmz7t78ETpvmxjsRAjD0L_kNwbRyCFx_hwhV1O5h7_xX5Uqek5Vz-Butz1XnK9Q8jP4aeysCLrcFrKIcs0K2eir_pTMnqkrZ9lCmfxAmaAmjwS/s640/IMG_0339.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8x-ZqL3HQmy5pCrG3bQl-S7PSQbTibj0arCOl8UpUZItnmy3O1Je2bKURuVHUlDIQxq3gpFj-VJ-E2OHmz7t78ETpvmxjsRAjD0L_kNwbRyCFx_hwhV1O5h7_xX5Uqek5Vz-Butz1XnK9Q8jP4aeysCLrcFrKIcs0K2eir_pTMnqkrZ9lCmfxAmaAmjwS/w640-h480/IMG_0339.jpeg" width="640" /></a></div><p>Samaisessa jutussa kerrottiin hänen <i>Luotto</i>-nimisestä kirjastaan, jonka kehuttiin olevan bestseller. Pitihän se lukea. </p><p>Alku oli melkoinen järkytys: tämäkö on parasta mitä jenkeistä nyt tulee? ”Näytä, älä kerro” -maksiimi on kokonaan unohtunut, kirjailija vain lätkii Benjamin Rask -nimisen rikkaan miehen elämäntapahtumia peräkkäin. Mihinkään ei syvennytä, ei pysähdytä minkään asian tai ajatuksen äärelle. Eletään 1920-lukua, Rask rikastuu huikeaa tahtia, ja hänellä on vaimo. Ei vakuuta. </p><p>Malttamattomana tartuin tuossa vaiheessa hakukoneeseen ja etsin kritiikkejä teoksesta. Kävi ilmi, että sama tarina kerrotaan kirjassa neljään kertaan. Okei, jatkan siis lukemista. </p><p>Toinen tarina kertoo rikkaasta miehestä nimeltä Andrew Bevel. Tämä teksti on Bevelin itsensä kirjoittama, mutta se on kesken. ”Lisää esimerkkejä liikemiesvaistosta. Osoituksia pioneerihengestä.” Teksti on täynnä tällaisia huomautuksia. Selvä, ollaan modernin sanataiteen sydämessä. En vakuutu vieläkään. </p><p>Kolmas kertoja on Ida Partenza, Bevelin sihteeri ja sittemmin kirjailija. Hän kertoo tarinaansa 1980-luvulta. Kuinka hän päätyi Bevelin sihteeriksi ja kirjoittamaan tämän elämäkertaa. Tätä elämäkertaa Diazin teoksessa ei kuitenkaan ole. Nyt kerronnassa alkaa olla vivahteita ja imua, tämä kolmas kerta sanoo toden. Nyt näytetään eikä vain kerrota, ja kieli elää. </p><p>Neljäs kertoja on Bevelin vaimo, ja loppuun saadaan sekä komea keikaus että lähes runoudeksi taipuvaa fragmentaarista kieltä. </p><p>Onpa hieno kirja! Ja aivan valtavan erikoinen ja riskialtis rakenne, kun alku on kirjoitettu tahallisen huonosti. Kuinkahan moni lukija on jättänyt teoksen kesken? Minullekaan ei riittänyt bestselleriksi mainitseminen, tarvitsin tukea kriitikoilta. </p><p><i>Luotto</i> kertoo rahan vallasta ja vuoden 1929 pörssiromahduksesta, päällisin puolin. Mutta lopulta se kertoo siitä, kuinka monin eri tavoin ja kuinka väärin voimme maailman ja siinä elävät ihmiset nähdä. Se luo monikerroksisia kuvitteellisia maailmoja ja lopulta osoittaa kuinka moneksi me taivumme itse kukin. Diaz jättää lukijan ajatuksille ja oivalluksille paljon tilaa. </p><p>Jaakko Kankaanpään suomennos on varmaa työtä, kaikki on paikallaan. </p><p><b>Luotto</b></p><p>Hernan Diaz</p><p>Suom. Jaakko Kankaanpää</p><p>Gummerus</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-25725012663116803312023-12-03T18:30:00.000+02:002023-12-03T18:30:34.013+02:00Liikunnanopettajan elämää<p>Leena Helinin <i>Kehärummusta iPadiin</i> on elämäkerta ja kehityskertomus, jossa on vahva ammatillinen fokus. Kirja kertoo Helinin tiestä liikunnan ja terveystiedon opettajaksi ja siitä, miltä opettajantyö näyttää eläkkeeltä katsottuna. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiRlEKemhrnFPIrrW5RHSnp1eEpeNuzmCu0Zb_Qyh1Z1i9BLtucHqSHjjZt-jVHMgYrUru3xlUCl5z1bvPMlXTNMs_ZG5P_IqhGMF1K1kjzvXr5nM6z23nz49bDrvtuCM5HBIM_R7OZSEEbvRsN1OZz6pBMXagVkNA_kibjNHkgKYPEvv3lyfyHNcm0_Qx/s640/IMG_0313.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiRlEKemhrnFPIrrW5RHSnp1eEpeNuzmCu0Zb_Qyh1Z1i9BLtucHqSHjjZt-jVHMgYrUru3xlUCl5z1bvPMlXTNMs_ZG5P_IqhGMF1K1kjzvXr5nM6z23nz49bDrvtuCM5HBIM_R7OZSEEbvRsN1OZz6pBMXagVkNA_kibjNHkgKYPEvv3lyfyHNcm0_Qx/w640-h480/IMG_0313.jpeg" width="640" /></a></div><p>Olin Leenan kollegana yli viisitoista vuotta, joten oma mielenkiintoni kirjaa kohtaan oli suuri. Leenan organisoimissa vanhojentansseissa oli monena vuonna minun harjoituttamani orkesteri, joten yhteistyötä tehtiin toisinaan melko läheisestikin. Lisää mielenkiintoa lukukokemukseeni tuli siitä, että olemme eri sukupolvea. </p><p>Ensimmäinen huomio kirjan luettuani oli se, kuinka vähän kollegan elämästä ja työurasta olen tiennyt. Liikunnanopettajia kun ei opehuoneessa kovin usein näy, he ovat liikkeessä. Siksi joutavalle jutustelulle työn ulkopuolisesta elämästä ei ole näköjään ollut aikaa. </p><p>No, käyhän se näinkin. Leenan ensimmäinen työpaikka oli Steiner-koulussa Helsingissä, ja kuvaukset Steiner-pedagogiikan ja liikunnanopetuksen törmäyksistä ovat kummastuttavaa luettavaa. Henkinen ja ruumiillinen eivät oikein näyttäneet sopivan saman katon alle. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgne_32bpAGb9xGOaUvbVHNOOIx0tLpCdbcMMSLsextP2Gp-2pldsLUxMUScaXquDZt_pjluvw2E2lv6bxK50VH1ab2KFXJYuZ3F26omfiJe6hTHjEfMtl_Uya_O8RZI1ajn5xZwCP5Bk5b5VOzkWUUMrNH_ehg8kGrEC63OepHXiU2pbSHHlsTIy5urEtC/s640/IMG_0309.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgne_32bpAGb9xGOaUvbVHNOOIx0tLpCdbcMMSLsextP2Gp-2pldsLUxMUScaXquDZt_pjluvw2E2lv6bxK50VH1ab2KFXJYuZ3F26omfiJe6hTHjEfMtl_Uya_O8RZI1ajn5xZwCP5Bk5b5VOzkWUUMrNH_ehg8kGrEC63OepHXiU2pbSHHlsTIy5urEtC/w640-h480/IMG_0309.jpeg" width="640" /></a></div><p>Leenan toinen työpaikka oli sitten Luostarivuoren koulu ja lukio, jossa työskentelimme kollegoina. Joistain kokemuksista tunnistan tilanteet ja ihmiset, jotkut tuntuvat vierailta. Ja niin se taitaa olla kaikkien työkavereiden kanssa: kokemusmaailma on yhtäaikaa sama ja eri. Liikunnanopettajia ei kyllä käy kateeksi, kun erittäin iso osa työtä liittyy pelkästään opetustilojen löytämiseen. Tilanne ei tietääkseni ole muuttunut yhtään, ainakin Turussa liikunnanopettajat joutuvat jatkuvasti säätämään ja setvimään tiloja itselleen.</p><p>Leena kuvaa kirjassa sekä arkisia kohtaamisia että erityisiä opetustilanteita. Jälkimmäisiä hän järjesti paljon: vanhojentanssit ovat jo sinällään suuri ponnistus, ja niiden lisäksi Leena ideoi selviytymiskurssin, jossa pyöräiltiin pitkä matka saareen ja yövyttiin siellä luonnon armoilla. Muitakin reissukursseja, kuten hiihtoloman Åressa, Leena järjesti. Isoja vastuita, isoja työmääriä. </p><p>Parasta kirjassa on, että mukana on paljon häpeän ja huonommuuden tunteita. Ne tekevät kirjasta yleispätevän ja inhimillisen, samastuttavankin. Ilman näitä kokemuksia kirja olisi vain luettelo tehdyistä töistä, nyt se on paljon enemmän. </p><p><b>Leena Helin: Kehärummusta iPadiin. Kertomus kasvamisesta hyvän ympäröimänä, selviytymisestä ja sattumasta</b></p><p>Books on Demand</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-37659354468802306442023-11-29T18:03:00.002+02:002023-11-29T18:03:26.887+02:00Vimmainen kieli, suunta ja syvyys puuttuvat<p>Tänään julkistetaan Finlandia-palkinnon saaja. Kuudesta ehdokkaasta olen nyt lukenut puolet, <i><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2023/09/hyvin-kirjoitettu-tarkea-sanoma.html" target="_blank">Elolliset</a></i>, <i><a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2023/10/tehokkainta-historiaa.html" target="_blank">36 uurnaa</a></i> ja tämän Laura Gustafssonin <i>Mikään ei todella katoa</i>. Miki Liukkosen teosta aloitin, mutta en jaksanut kovin pitkälle. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxCEE5Ha76vEWksOT0iUrTyEBI_K4jk-nJpp-RcVXh9SUGYnMvcJncaGbE3peQOQBlQdC7mq4hua2oo8s-pPN89kIxzFNica2gjb_76voOY03qpyxM-h-6aJoNraz69fp3f6XaUxFj4tBzj0lelIygNVp8JydaSN72YJA-eykrXkwUesTAC4dhCO4tSws/s640/IMG_0304.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxCEE5Ha76vEWksOT0iUrTyEBI_K4jk-nJpp-RcVXh9SUGYnMvcJncaGbE3peQOQBlQdC7mq4hua2oo8s-pPN89kIxzFNica2gjb_76voOY03qpyxM-h-6aJoNraz69fp3f6XaUxFj4tBzj0lelIygNVp8JydaSN72YJA-eykrXkwUesTAC4dhCO4tSws/w640-h480/IMG_0304.jpeg" width="640" /></a></div><p><i>Mikään ei todella katoa</i> kertoo eläinaktivismista. Päähenkilö on aktivisti, ja kirja kertoo hänen elämästään, ihmissuhteistaan ja eläinten kanssa touhuamisesta. Kerronta on vihaista ja vimmaista, niin kuin saattaa odottaa. Se ei yllätä, että teksti on laadukasta, eihän muuten Finlandia-ehdokkaaksi pääse. </p><p>Mutta se yllättää, kuinka paljon tämän lukeminen minulla tökki. Jutut tuotantoeläinten kohtelusta ovat tietenkin iljettäviä, niiden pitää olla, mutta ne eivät lukemista haitanneet. Tovin ihmettelin ja analysoin itseäni, mikä lukukokemuksessani mättää? </p><p>Eräs hyvän tekstin määritelmä kuuluu: jotain kohti, jotain alla. Näitä en löytänyt Gustafssonin kirjasta ollenkaan, ja mielestäni ne ovat melkoisen suuri puute. Tarina ei kulje mihinkään. Se on paikallaan, ja niin ovat hahmotkin. Kukaan tai mikään ei muutu. Ehkä se on tarkoituksellista: eläinten oikeudet eivät ole aktivistien pyrinnöistä huolimatta toteutuneet. Jos tämä oletukseni pitää paikkansa, pidän sitä todella erikoisena muotoratkaisuna. </p><p>Ja se toinen, jotain alla. Tässä kirjassa kaikki on näkyvissä, mitään ei jätetä sanomatta. On vain tekstin pintataso, ja siinä kaikki. Saatan toki olla väärässä, ehkä luin kirjan huonosti tai väärin. </p><p>Eläinaktivismi on tärkeää, ja se että Gustafsson pitää asiaa esillä, on tärkeää. Hyvä kieli on tärkeää. </p><p>Mutta tästä kirjasta puuttuu silti mielestäni paljon. </p><p><b>Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa</b></p><p>Like</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-245269793061340126.post-85398150705480403342023-11-13T18:38:00.004+02:002023-11-13T18:38:52.438+02:00Mökkeilyn analyysi<p>Luin <a href="https://kirjallisia.blogspot.com/2023/11/kuinka-selvita-hajonneessa-maailmassa.html" target="_blank">Ville-Juhani Sutisen kirjan <i>Hajonneen maailman käyttöohje</i></a>. Siinä viitattiin Jarno Valkosen kirjaan nimeltä <i>Mökin kanssa ajattelu</i>. Koska on hyvä lukea monenlaista kirjallisuutta, luin tuon kirjan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyc707PDgSg2-D3QiByidVCEm9O0SjWmrZ4yOL5rFMU1B5Nh8aP0YX6oq-mDPCGvboFmM4xBHnMCzhYCUje81ls46X4hRU-YLz_vGbbR2cn7_mRsXF_CDN2pzOo6TczneWOp5FAgo0fnJ7Z8gwpu5ZRhZx5TF1OoB30NiDgnIkf5l96ZroJJU9YvmyTbX/s640/IMG_0276.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyc707PDgSg2-D3QiByidVCEm9O0SjWmrZ4yOL5rFMU1B5Nh8aP0YX6oq-mDPCGvboFmM4xBHnMCzhYCUje81ls46X4hRU-YLz_vGbbR2cn7_mRsXF_CDN2pzOo6TczneWOp5FAgo0fnJ7Z8gwpu5ZRhZx5TF1OoB30NiDgnIkf5l96ZroJJU9YvmyTbX/w640-h480/IMG_0276.jpeg" width="640" /></a></div><p>Valkonen on ympäristösosiologi Lapin yliopistosta. Tämä kirja kertoo ”mökkeilystä ja siitä, mitä mökki voi opettaa meille ihmisen ja luonnon kitkaisesta yhteiselosta”. Valkonen kertoo oman mökkinsä rakentamisesta ja siitä, miten asiat mökillä tapahtuvat. Tarvitaan valoa, lämpöä, vettä, ravintoa ja jätteiden käsittelyä.</p><p>Näitä Valkonen käy läpi ja katsoo sitten normaaliasumista mökkeilyn näkökulmasta. Hänen erittelynsä on oivaa, vaikken aivan tavoitakaan kirjan ydintä: minulle tämä kirja jää enemmän mökkeilyn analyysiksi, normaaliasumisesta se ei kovin paljoa lopulta sano. Mutta piristävä lukukokemus se joka tapauksessa oli.</p><p><b>Jarno Valkonen: Mökin kanssa ajattelu. Ympäristösosiologinen mielikuvitus ympäristökriisin aikakaudella</b></p><p>Vastapaino</p><p><br /></p>Tomi Norhahttp://www.blogger.com/profile/09984431006745261346noreply@blogger.com1