Harmittavan ohut (267 sivua) kirja oli yhdessä illassa luettu. Tätä ilopilleria olisin lukenut nimittäin pidempäänkin.
Tietenkään en ollut välttynyt lööppijulkisuuden väritykseltä: esikoiskirjailijahan on ex-mäkihyppääjän ex-puoliso, joten tasoitusta en antanut kirjalle yhtään. Olen tähän ikään mennessä oppinut jo jättämään tylsät ja ei-avautuvat kirjat sikseen. Olen jopa palauttanut kirjastoon kirjoja, joita en ole lukenut lopppuun, eivätkä ne ole jääneet kummittelemaan unettomien öiden tekemättömien töiden listalle. Joten, kun kirja pitää otteessaan ja saa nauramaan ääneen, pidän sitä onnistuneena.
Kuva: Tammi
Kirjassa on toki romanttisia aineksia, mutta toisaalta niiden väliin on kätketty syvällisiäkin pohdintoja sekä tarkalle lukijalle hersyviä yksityiskohtia. Kirjassa on lähestytty mielensäpahoittajatyyppisten "mörköjen" ajatusmaailmaa ja käytöstä hyvin lämminhenkisesti ja nokkelasti. Veera Nieminen on Kyrönsä lukenut ja miniähän tässäkin kirjassa seikkailee.
Itse varsinaissuomalaisena en ihan tätä mörköyttä osaa täältä päin löytää. Ehkä se on se yleisempi synkkä suomalaisuus, joka värittää karjalaisen iloisuuden ja ulospäinsuuntauneisuuden niin erilaiseksi. Mutta silti nauratti tämäkin vertaus:
"Erkki puree pullaa ja on taas vetänyt kaihtimet kiinni, ei mitään kontaktia ympäröivään maailmaan. Haluaisin ajatella että se on autistinen, mutta se ei ole. Minusta autistinen olisi parempi selitys kuin varsinaissuomalainen."
Pimeän talven keskelle sai tämä kesään sijoittuva kirja mielen iloiseksi. Se on jo aika paljon. Uskon myös, että tästä jäi mieleen montakin ajatusta, joihin peilailen tavatessani näitä sysi-Suomen mörköjä. Mainio lukukokemus, kun kaipaa piristystä ja hymyä.
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!