Tervon kirjoja on kolmenlaisia:
1. Poliittiset, Orpanat, pirpanat ja mitä niitä olikaan. EVVK. Positiivinen asennekaan ei auta. Ei pysty.
2. Pienet, Kallellaan, Jarrusukka jne. Välitöitä, ihan mukavaa luettavaa.
3. Rovaniemihassutukset, kuten Pohjan hovi. Parhaimmillaan aivan huikean hauskaa ja pintaansa viisaampaa tekstiä, josta koko ajan välittyy oivaltamisen ja vaivannäön riemu. Lisäksi nämä kirjat ovat rakenteeltaan monellakin tavalla huikeita. Näistä maine.
Runojakin Tervo on kuulemma kirjoittanut, mutta niihin tutustuminen on vielä vaiheessa.
Esikoinen on hybridi, tai ainakin askel uuteen suuntaan. Siinä teksti on ytimekästä Tervoa parhaimmillaan, ja monipolviset juonenkaarteet kudotaan kaikki nätisti yhteen kuten Rovaniemi-kirjoissa, mutta tekstissä on uudenlaista lämpöä.
Tervo on kirjoittanut, että tiiviys on kielelle hyväksi. Ei "Ulkona oli sankka lumipyry", vaan "Pyrytti". Olen antanut itselleni kertoa, että moinen lyhytsanaisuus karsii ainakin noin 57 prosenttia naislukijoista, tekstistä tulee viileä vaikutelma. Paljon niitä silti on jäljelle jäänyt. Tästä maksiimistaan Tervo nyt Esikoisessa tinkii. Taitavasti tinkii, sillä tiiviimmän ilmaisun ystävä viihtyy edelleen tekstin äärellä, ja kuitenkin Tervoa lukevien naisten määrä lisääntyy merkittävästi.
Kerronnan tasoja on useita, ehkä liikaa romaanin laajuuteen nähden. Teoksen heikompi puoli on, että se ei aivan yllä rakentamaan omaa maailmaansa josta poistuminen kirpaisisi ja aiheuttaisi ikävää. Parhaissa teoksissaan Tervo on nimittäin siihenkin kyennyt.
Jari Tervo: Esikoinen
WSOY
E-kirjat ja lukulaitteet saat helposti täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!