Loppuuko porukalla tekeminen maailmasta?

Musiikkiluokkia on Suomessa ollut noin 50 vuoden ajan, ja Jouko Törmälä on tehnyt ison työn kootessaan pääkohdat touhusta yhteen kirjaan. Olen itse vetänyt musiikkiluokkia kahdessakin koulussa, ja vaikka toimitin tietoja omista tekemisistäni Törmälälle, en koe olevani kovin jäävi kirjasta kirjoittamaan.

Kirja ei ole mikään varsinainen lukunautinto, kaupungittain järjestettyä luettelomaista tekstiä harva jaksaa kahlata kannesta kanteen. Mutta sepä ei liene tarkoituskaan, olennaista on dokumentointi: tällaista ja näin paljon on tapahtunut. Ja paljon onkin tapahtunut, musiikkiluokkien opetusta leimaa heittäytyvä, työtunteja laskematon asenne. Konsertteja, matkoja, tutkintoja, projekteja jos jonkinlaisia, ja arkipäivän opiskelua.

Törmälä ei kirjassaan juuri katso tulevaisuuteen, minusta pitäisi. Hiukan huolestuneestikin.

Korkein piikki on musiikkiluokkatoiminnassa ohitettu, kun muita erikoisluokkia on perustettu pilvin pimein. Musiikin harrastaminen näyttäisi muutenkin olevan vähenemään päin. Bändejä ei perusteta. YouTubeen laitetaan musiikkivideoita, mutta niissä joko lauletaan muiden tekemiä biisejä, yksin, tai sitten musiikki on kokonaan tietokoneella tehtyä, yksin. Musiikkiluokkien avainasia on ollut yhteisöllinen tekeminen, isolla porukalla. Tietokoneella istuminen on tuon toiminnan antiteesi.

En sano, että musiikkiluokkatoiminta olisi pelastus, mutta jotain soisi tapahtuvan.

Beatlesin touhuja katsoneet nuoret miehet perustivat bändejä, kun huomasivat naisten kirkuvan. Seuraava iso aalto tuli punkin mukana, kun vaatimukset suuresta soittotaidosta poistettiin. Nyt tarvittaisiin joku vastaavanlainen herättäjä, joka irrottaisi nuoret koneistaan. Tuleekohan sellaista enää?

Jouko Törmälä: Suomen musiikkiluokkien historia. Musiikkiluokkatoimintaa 50 vuoden ajalta

* Booky.fi - suomalainen nettikirjakauppa, ilmainen toimitus *