Mitä kirjaa lukisin?

Tässä blogin kirjoittamisessa on haasteena itsekriittisyys. Se ei välttämättä lukijalle välity, heh, mutta valintaprosessi kirjojen valitsemiselle on vaikea, pitkä ja kuluttava.

Olen niitä lukijoita, joilla on monta kirjaa kesken. Yöpöydälläni on ihana pino keskeneräisiä kirjoja ja valitsen luettavaksi kulloinkin tunnelmaan sopivan kirjan. Totta kai monesti luvun alla on kirja, jota ei malta jättää käsistään ja nukkumaan meno saattaa joskus viivästyä ja kirjan luen lähes yhdeltä istumalta. Tiedättehän tunteen.

Mutta kirjoittaisinko blogiin kirjasta, jonka olen lukenut vuosi sitten? Tai kirjasta, jonka olen lukenut kauan sitten? Vai kirjoitanko vain tuoreista tuttavuuksista, juuri luetuista? Vai luettelisinko kirjoja, jotka ovat "työn alla" ja kuvaisin, mitä koen niiden ollessa kesken?

Vanhojen klassikoiden kohdalla on pakko myöntää, että en enää voisi niistä kirjoittaa kylmiltään. 15-vuotias poikani luki juuri Sinuhen. Kuukausi siihen kului ja hetkittäin toiminta vaikutti toki suorittamiselta, mutta keskustelimme kirjasta useasti ja hän selkeästi mietti lukemaansa ja koki sen mielekkäänä (toisinaan) ja teki omia päätelmiäänkin.

Kuvan copyright Kirjallisia-blogi

Itse luin Sinuhen ihan saman ikäisenä, rippikoulun jälkeen. Sen jälkeen en kirjaan ole kajonnut, mutta siitä jäi hyvä muisto. Teiniin tekivät kallonporaukset tietysti vaikutuksen, mutta muistan myös Minean ja monet pohdinnat. Pohdintaahan siinä taisi paljon olla. Mutta en voisi mitenkään arvioida kirjaa tuota enempää. Hyvä kirja, sen voin sanoa. Kannattaa lukea, tietysti. Ehkä vielä toistekin.

Kurkin äsken kirjahyllyä sillä mielellä, että kirjoitan kirjasta, jonka olen lukenut jonkin aikaa sitten. En osannut valita. Muistelin kirjastoon palauttamiani kirjoja ja palaan niihin myöhemmin, ehkä. Se, että kirja ei ole enää käsissä, vähän latistaa tunnelmaa.

Viime syksynä heräsin lukuisiin kehuviin arvosteluihin Gillian Flynnin Kiltistä tytöstä. Vaskikirjastossa oli pari kertaa tarkistaessani parisen sataa varausta. Toivoin ja sain kirjan nimipäivälahjaksi ja olin aivan malttamaton. Luettiinhan sitä näkyvästi myös Netflixin suosikkisarjassani "Orange is the new black". No miten kävi? Olen sivulla 89 ja kirja on sievästi siinä yöpöydän hienossa pinossani. Se on jämähtänyt tylsään kohtaan. Tai sellaiseen, jossa tarinaa vasta kootaan ja lukiessani en ole ollut vastaanottavaisimmillani. Huono hetki, väsynyt ilta tai liian lyhyt lukurupeama ovat koituneet lukemiselle kohtalokkaiksi. Vaan ei huolta, nyt otan sen työn alle ja ennen pitkää kirjoittelen siitäkin. Ellei jokin muu kirja etuile. Niinkin voi käydä...