Salakirjoituksia, historiaa ja triviaalia vakoilua

Yritän muistaa kirjoittaa puhelimeeni talteen mielenkiintoisten kirjojen tietoja, jotta kirjastossa muistan hakea uutta lukemista. Liian usein olen vaikkapa naistenlehteä lukiessani huomannut kiinnostavan kirjan arvion, jonka olen lukemisen jälkeen autuaasti unohtanut, mutta tämä iphonen muistiinpanotyökalun hyödyntäminen on osoittautunut erinomaiseksi konstiksi muistaa ja löytää lukemista. Siksi ilahduin, kun löysin kirjastosta kehutun Einstein-koodin (José Rodrigues dos Santos).

Kirja on ilahduttavan paksu (551 s.)  ja takakansi houkutteleva. Minulle tämä myytiin maininnoilla "Einstein" ja "salakirjoitus" eivätkä viittaukset koviin tieteellisiin faktoihin tai filosofiaan tehneet sitä yhtään vähemmän kiinnostavaksi. Kirjaiija on portugalilainen journalisti, joka toimii mm. uutisankkurina.

Aloitin kirjan lukemisen, mutta aloittamisen jälkeen vietin viikonlopun pois kotoa ja otin mukaani keveämmän trillerin, Taavi Soininvaaran uusimman "Toinen peto". Tapahtui jotain hassua: kirjojen tarinoissa oli niin monta yhtymäkohtaa, että menin hiukan sekaisin. Einstein-koodin lukemisen lomassa luetun Toisen pedon henkilöistä etsin muutamaa Einstein-koodin loppuratkaisuissa. No, kummassakin kirjassa vilisee fyysikoita ja pohditaan ydinaseita ja uraanin rikastamista, mutta silti pidän kokemusta hassunkurisena ja kirjoitan siis näistä kahdesta yhteisarvion.

Einstein-koodin sanotaan ottaneen oppiaan Umberto Ecolta ja Dan Brownilta. Näin varmasti onkin ja siinä missä Dan Brown opettaa lukijoitaan lähes karttakepillä osoittamalla kulttuurihistorian parissa, sukeltaa José Rodrigues dos Santos - maallikkofyysikkona - astrofysiikkaan, fysikkaan, matematiikkaan ja maailmankaikkeuden alkuhetkiin sellaisella intensiteetillä, että joitakin varmasti hirvittää. Jos lukijalla on hitunenkin opinhalua, saa tästä kirjasta mainion lisäkurssin maailmankaikkeuteen ja fysiikan moniin kasvoihin. Sävy ei ole liian opettavainen vaan ennemminkin iloisen oivaltava, aivan kuin kirjan hahmot itsekin asioista riemastuisivat. Tarina on perinteinen seikkailutarina unohtamatta romantiikkaa ja kirjan läpi kulkevaa kulttuurien eron takia toivottomana pidettävää rakkaustarinaa. Jos siis pidät tieteen popularisoimisesta fiktion avulla, voin suositella tätä kirjaa erittäin lämpimästi. Missään kohdassa ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Kirja vie lukijat Lähi-Itään ja kauemmaskin itään.

Taavi Soininvaaran Toinen peto siis sekoitti Einstein-koodi -kokemukseni. Olen lukenut Soininvaaran kaikki kirjat ja ne eivät mielestäni jää mitenkään toiseksi Remeksen trillereille, mitä nyt ovat puolet ohuempia. Remes ja Soininvaara kirjoittavat mukavaa ajanvietettä, mutta tekevät taustatyönsä erittäin huolella ja kirjoissa on nähtävissä maailmanpolitiikan ja kansallisten sekä kansainvälisten kasvavien uhkien käsittely suhteellisen realistisestikin.

Toinen peto käsittelee Lähi-idän ydinvarustelua ja - kuten Einstein-koodissakin - uraania rikastetaan. Päähenkilöinä on Soininvaaran aiemmista kirjoista tuttuja hahmoja Arto Ratamosta alkaen, mutta lisänä ydinfyysikkoja. Supon sisäiset kähinät alkavat vaikuttaa jo vähän tylsiltä ja pakotetuilta, mutta kenties ne tuovat mukaan realismia. Soininvaaran lyhyt trilleri (no, kuitenkin 384 sivua) on päivässä lukaistu välipala. Ehkä lukutahtini on liian kova tai sitten tämä kirja on Soininvaaran tuotannossa enemmänkin "välipala". Toisaalta Einstein-koodiin verrattuna jää Toinen peto...toiseksi.


José Rodrigues dos Santos: Einstein-koodi
Minerva

Taavi Soininvaara: Toinen peto
Otava