Että ne osaa

Norjalaisdekkarit - minun lukemani - ovat olleet synkkiä. Uutuushyllystä nappasin Jørn Lier Horstin uutuuden Suljettu talveksi, joka alkoi viedä jo ensimmäiseltä sivulta. Synkkyyttä tässä oli maisemissa - syksyä ja pimeyttä - sekä tietysti murhissa ja rikollisuudessa. Mutta jokin kummallinen veto näissä pohjoismaisissa dekkareissa on. Kieli on sujuvaa ja se ei turhia selittele, käännöskin on lähes ansioitunut.

Tarinassa ei ole mitään mullistavaa, se on ihan kelpo jännitystä monine käänteineen. Mutta harvoin saa lukea dekkarissa mitään rikollisia näin inhimillistäviä ja ajatuksia herättäviä osuuksia kuin tässä. Pääpoliisin, William Wistingin, käynti Vilnassa valottaa itärikollisuuden taustoja tavalla, joka jätti miettimään asioita uudella tavalla. Itsekin ikävän murron kohteeksi joutuneena olen monesti miettinyt, mihin koruni mahtoivat päätyä. Tämän kirjan jälkeen ajattelen menetystäni hitusen pienemmällä harmituksella. 

Kirjan on suomentanut Tiina Sjelvgren. Muutamassa kohdassa olisin ilmaissut asian toisin ja jäin miettimään, oliko kyse käännöksestä vai alkuperäisestä ajatuksesta.

S. 188:

"Selvä. En halua häiritä enempää. Voit soittaa milloin vain."
Line lupasi tehdä sen ennen kuin lopetti puhelun.

Miksi siinä lukee "lupasi tehdä SEN"? Eikö suomeksi olisi pitänyt lukea "tehdä NIIN"? Ruotsiksi (ja norjaksi ehkä) göra så, mutta ei suomeksi. Kai. 

Ja suomalaisittain...hmm...kiinnostava kohta löytyy sivulta 267. Wisting on hotellissa Vilnassa ja käy puhelimessa tyttöystävänsä kanssa seuraavan keskustelun:

"Täällä näkyy vain Suomen ja Ruotsin televisio", hän sanoi.
Suomalainen televisioteatterihan on tunnetusti viihdyttävää", Suzanne sanoi ja naurahti. 

Vai niin :)

Hyvä dekkari, hyvät hahmot. Sympaattinenkin. Juonenkäänteitä ei etukäteen voinut arvata, mistä plussaa. Näitä William Wisting -dekkareita on näemmä ilmestunyt jo yhdeksän, mukavaa!

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Sitruuna