Karoliina Timonen on paitsi kirjailija myös bloggarikollega Kirjavasta kammarista. Ja voi, minkälaisen tunnelman hän osaakaan luoda! Aloitin kirjan mökillä juhannuksen aatonaattona. Jo parin sivun jälkeen kävi selväksi, että tämä on nyt niitä kirjoja, joihin uppoaa. Niiden parin ensimmäisen sivun jälkeen pidin tauon ja luin muuta, jotta kirja ei heti loppuisi. Ja fiilistelin tunnelmassa. Juhannusaattona kaiken muun tohinan keskellä luin kirjan lähes kokonaan ja jätin parikymmentä sivua (kovin lyhyestä, vain 165-sivuisesta) kirjasta aamuun, jälleen nautintoa pitkittäen.
Miksi solahdin kirjaan sisälle niin sujuvasti? Niin, tunnelma. Ja tunnelmaan pääsen mukaan, kun minulle mieluisa ympäristö kuvataan tarkasti. Tapahtumapaikat - saaret ja huvilat - osasi Timonen kuvailla hellästi, tarkasti, ja niin, että juuri se utuinen helletunnelma välittyi.
Tarinan päähenkilö, asumuseroon tuoreesti päätynyt Klarissa viettää kesäänsä Saimaan saaressa vanhassa huvilassa. Hän tutustuu naapurisaaren Olaviin ja viettää tämän kanssa aikaa siemaillen cocktaileja. Tunnelma on helteinen, ylellinenkin, leppeä ja silti jotain uhkaavaa ja tihenevää kasvattava. Psykologiseksi trilleriksi tarinaa myös kuvataan, mutta sellainen se ehkä on vain viimeisillä sivuilla.
Vaikka kirjan nimi on Kesäinen illuusioni ja vaikka se on mitä mainion kesällä luettavaksi, haluaisin lukea kirjan uudelleen talven pakkasilla. Luin toki takakannen tekstin, mutta vasta loppumetreillä havahduin siihen, että tapahtumapaikkana oli Saimaan saari. Olin aivan siinä käsityksessä, että kyse oli pääkaupungin lähisaarista, vaikkapa Suvisaaristosta. Hassua.
Kieli on taidokasta, kielikuvat helteisiä ja, niin, se tunnelma ihana. Tomi lukaisi kirjan heti perääni ja hän lupasi kommentteihin kirjoittaa omia mietteitään.
Jos etsit tuoretta kotimaista kirjaa, joka ei ole finlandia-tyyppinen tiiliskivi, joka huokuu kiireettömyyttä ja jossa kuitenkin on oma jännä puolensa, suosittelen lämpimästi Karoliina Timosen uutuutta. Minä sain tämän onnenpotkuna kirjastosta lainaksi ihan tuoreeltaan (kirja ilmestyi kesäkuun alussa) ja tämä kappale taitaa kirjaston kesätauon aikana kiertää vielä lähipiiriäkin.
Hauska yhteensattuma tämän kirjan ja tuolla tekstin alkupäässä viittaamani Laura Honkasalon Perillä kello kuusi kirjan kanssa on paitsi tunnelmien samankaltaisuus (jonka laitan erinomaisen pohjatyön ja tietynlaisen ympäristön kuvaamisen taidon piikkiin) myös se, että satuin ystäväni Anna-Riikka Carlsonin vinkkaamana kesäkuun alkupuolella näkemään tämän kirjan julkistustilaisuudesta kauniin kuvakoosteen, jonka oli blogiinsa kuvannut Laura Honkasalo.
Karoliina, kiitos, näitä lisää!
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!