Jos et kehtaa lukea Seiskaa tai Kafkaa

Niina Revon uutuuskirja Kompleksi on silkkaa Kafkaa: mistään ei tiedä, mikä on todellista ja mikä ei, ja kuvio kääntyy koko ajan. Kaleidoskooppimaisesti, juuri niin kuin takakannessa luvataan. Päähenkilöä kuulustellaan epäiltynä kadonneen miehensä murhasta, Kompleksissa on yt-neuvottelut, kaikki punovat juonia ja ehkä pettävät ja tavarat häviävät ja kaikki on sekavaa. Päähenkilö kirjoittaa blogia nimimerkillä "kafkaefekti", mikä on jo tarpeetonta alleviivaamista.

Vaikka ihan joka hetki juoni ei ime ihan täysillä, lukukokemus on nautittava, eikä sekava ollenkaan. Hämmentävä kylläkin, sillä päähenkilön nimi on Niina, ja näyttelijäaviomies ja elämä muutenkin näyttävät tutuilta lehtien palstoilta. Mutta kirjoittaako Repo omasta elämästään? Ei voi tietää. Usein teksti tuntuu kuin lukisi Seiskaa tai iltapäivälehteä, se on tirkistelyä päähenkilö-kirjoittajan elämään, kovin intiimin näköisesti. Mikä on tietysti mielenkiintoista, mutta hämmentävää.

Kuten jo sanoin.

Vai sanoinko?

Tässä hämäryyden ja tunnistettavuuden liitossa piilee kuitenkin teoksen voima, siitä syntyy sen omalaatuisuus, ja laatu ylipäätään. Ilman yhtymäkohtia kirjailijan elämään Kompleksi olisi ihan erilainen, löysempi; näin on hyvä. Varsinkin kun lopussa kaikki kääntyy taas kerran nurin, tällä kertaa isosti, ja juoneen saadaan hieno ja yllättävä päätös.

Jos tykkäät lukea Seiskaa tai Kafkaa, mutta et kehtaa, lue tämä. Repo osaa asiansa.

Niina Repo: Kompleksi
Siltala