perjantai 26. helmikuuta 2016

Tuuri osaa keskittää

Antti Tuurin Pitelemättömät on mainio opus. Se on esimerkki siitä, kuinka yksinkertainen ja konstailematon kerronta voi viedä mukanaan.



Päähenkilö kääntää Goethen Värioppia Rooman lähellä Mazzanossa, ja työrauha häiriintyy, kun tuttu naistaiteilija ystävättärineen tunkee vierailulle. Varsinainen keskushahmo on kuitenkin Järvikannas, jonka ex-vaimoja molemmat vieraat ovat. Vaikeuksista toisiin sukeltava ja vastuita välttävä Järvikannas yrittää saada naisia kiinni, ja lopulta onnistuukin siinä, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Jos mitään suunnitelmaa on koskaan ollutkaan.

Tarinassa ei ole mitään ylimääräistä, kerronta on niukkaa. Mitään kovin erikoista ei tapahdu. Silti tunnelma on erittäin vahva ja yhtenäinen. Yksinkertaisuudessa on voimaa, Tuuri osaa keskittää.

Antti Tuuri: Pitelemättömät
Otava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!