Kotoisa Valtaoja

Luulin lukeneeni Esko Valtaojan kaikki kirjat, mutta näinpä ei asia ollutkaan. Kirjastossa hortoillessani törmäsin nimittäin Kosmoksen siruja -teokseen. Ilman blogin olemassaoloa ja sen hakutoimintoa olisin todennäköisesti vain kuitannut unohtaneeni tuon lukukokemuksen, nyt saatoin varmistaa että tätä en todellakaan ollut ennen lukenut. Ellen sitten ennen blogia.

Vaikka samapa tuo. Valtaojan kaikissa kirjoissa on aika lailla samoja asioita: avaruudellista mittakaavaa ihmisen elämään ja arkeen ja juhlaankin, optimistisia näkemyksiä nykypäivästä ja tulevaisuudesta, esimerkillisen luistavaa tieteen popularisointia, mausteena hiukan uskontokritiikkiä. Siksi Valtaoja on se tieteentekijä, jonka kaikki tietävät.

Ja on hyvä, että hän on kirjoittanut niin monta kirjaa. Niiden pariin on kiva istahtaa, niissä on jotenkin kotoisa tuntu. Kosmoksen siruja on kokoelma artikkeleita ja muita lyhyitä kirjoituksia, mutta se ei vähennä kirjan arvoa muuten kuin muutamien päällekkäisyyksien verran.

Esko Valtaoja: Kosmoksen siruja
Ursa