Nyt olen parin kuukauden ajan ollut Suomalainen Plus -palvelun asiakas, ja tyytyväinen sellainen. Tätäkään kirjaa en olisi muuten ehkä tullut lukeneeksi.
Juha Itkonen ja Kjell Westö ovat minulle ensisijaisesti ne kirjailijat, joiden kirjoissa musiikkiasiat ovat kohdallaan. Muiden kirjoissa yleensä eivät. Vaikka väärät faktat eivät kaada mitään tekstiä, oman alan virheet ärsyttävät vaikka kuinka yrittäisi leppoistaa suhtautumistaan.
7 +7 ei kuitenkaan kerro musiikista kovinkaan paljon. Kirjoittamisesta enemmän, ja monesta muusta asiasta. Itkonen ja Westö lähettelevät kirjeitä toisilleen verkkaisessa tahdissa, ja puolentoista vuoden kirjeenvaihdon tulos on tässä.
Kirjan mielenkiintoisimpia aiheita minulle ovat ne, jotka sivuavat romaanien syntyä ja reseptiota. Myös autofiktion olemusta pohditaan, Knausgårdin vaikutusta kaikkeen kirjoittamiseen. Paljon pohditaan ilmastonmuutosta, lentämistä, perhettä, lapsia, vanhempia, vanhenemista. Siis ajan kulumista, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Kirja kantaa hyvin mittansa verran. Ainoastaan ne kohdat, joissa politiikka on ykkösaiheena, eivät sytytä minua. Syykin on selvä: politiikkakeskustelut ovat usein mallia "tarttis tehdä jotain" - paljon mielenkiintoisempaa on lukea siitä, mitä on oikeasti tehty kuin mitä ehkä pitäisi tehdä. Siksihän nämä herrat ovat tekijöiksi valitut, että he ovat saaneet aikaan jotain: hienoa kirjallisuutta.
Juha Itkonen ja Kjell Westö: 7 +7. Levottoman ajan kirjeitä
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!