Tunteiden vuoristorataa

Esikoisromaanisarjani jatkuu Ulla Linturinteen kirjalla Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen.  

Kustantamon sivulla kirjaa luonnehditaan ”kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämäksi feelgood-romaaniksi oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa”, ja kirjan voisi määritellä myös eläkeläis-chick-lit -kategoriaan, mikäli sellainen olisi olemassa. 

En ole siis aivan keskeisintä kohderyhmää, tai oikeastaan en ole kohderyhmää ollenkaan, millään tavalla. Mutta sepä ei haittaa ollenkaan. Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen on mainio kirja, monin tavoin. 

Päähenkilö on Raisa, joka jää eläkkeelle kulttuuritoimittajan työstä. Miehestään hän on eronnut jo vuosia aiemmin, ja ainoa lapsi on jo aikuinen. Elämään tulee työuran loputtua iso tyhjiö, jota Raisa alkaa täyttää osallistumalla ruumisarkuntekokurssille. Mieskin olisi kiva löytää, mutta hyviä ei tunnu löytyvän. Raisan parhaat kaverit ovat Ellu, joka on ollut pitkään naimisissa, ja silikonirintainen Linda, jonka miehet vaihtuvat tiuhaan. 

Asetelmasta tulee mieleeni Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirja, siinäkin käsillä tekemisellä setvitään elämän solmuja. Samankaltaisia on varmaan paljon muitakin, mutta genre ei ole vahvuusalueitani enkä siksi tiedä asiasta paljon.

Linturinteen kirjan keskeiset hahmot on karakterisoitu niin selkeästi, että lukijan ei tarvitse yhtään pinnistellä muistaakseen kuka on kuka. Tämä itsestäänselvyys on syytä mainita, koska se ei ole kaikissa kirjoissa ollenkaan itsestään selvää. Selkeitä ovat myös keskeisten hahmojen ammatit, toimittaja, opettaja, pappi. Jokainen tietää millaisia nuo työt ovat, ja se on hyvä. 

Arkunteon vaiheet on niin tarkasti kuvattu, että joko kirjailija tai hänen informanttinsa on oikeasti tehnyt ruumisarkun. Tarina on muiltakin osin uskottava, sekä fyysisesti että psykologisesti. 

Tarinan määritelmässä keskeisintä on muutos, ja sen Linturinne on ottanut vakavasti: kaikki muuttuu, kaikilla hahmoilla on muutoksen kaari. Hyvä. 

Kieli on sujuvaa, ja oivia ajatuksia tulee siellä täällä: ”Ei se ole olennaista mitä tapahtuu, vaan minkä merkityksen asioille antaa.” Kin- ja han-päätteitä olisin karsinut, samoin lauseenvastikkeita. Jalkapalloilija Ronaldo on kirjoitettu Rolandoksi, mikä voisi olla hahmon hauska kömmähdys, mutta ei taida olla sitä. 

Kirjan teemat ovat tärkeitä, tasa-arvo ja erityisesti eläkeikäisen naisen asema yhteiskunnassa - jälkimmäinen ei ole aivan tavallinen ainakaan esikoisromaaneissa. Parasta kirjassa on tunnetilojen kuljetus, siinä Linturinne onnistuu erinomaisesti. Juonen mukana kuljetaan pitkin tunteiden vuoristorataa, sekä kirjan hahmot että me lukijat. 

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Myllylahti