Tämä kirjablogi on kymmenvuotias, mikä antaa hyvän syyn koota yhteen vuosien tuomaa viisautta kirja-arvion tekemisessä. Tässä ohjeet, joiden avulla teet helposti, nopeasti ja erehtymättömästi napakan arvion lukemastasi kaunokirjasta.
 |
| Kuva tehty tekoälysovelluksella. |
1. Arvottaminen. Onko kirja taidetta vai viihdettä?
Aluksi tulee määritellä, onko teos korkeaa vai matalaa kirjallisuutta. Tämä on hyvin helppoa: ota kirja käteen, raota sitä hiukan ja plärää sivut läpi. Koko opus tulee käydyksi läpi vain muutamassa sekunnissa. Tai tarkalleen ottaen tällä menetelmällä paljastuu vain puolet, koska sivuista näkyvät vain päällimmäiset, mutta otos on riittävä sellaisenaan.
Jos uloskirjoitettua dialogia on paljon, kirja on viihdettä. Jos dialogia ei näy lainkaan, kirja on taidetta. Tämä pätee valitettavasti vain kotimaiseen kirjallisuuteen.
2. Juoni ja teemat. Millainen on tarinaa eteenpäin vievä konflikti?
Viihdekirjassa ulkoinen konflikti kuten murha on paras.
Taidekirjassa konfliktin on hyvä olla psykologinen, toisin sanoen päähenkilön pään sisällä. Kätevimmin se syntyy, kun päähenkilöksi laitetaan perheetön ihminen. Perheen perustaminen pakottaa kääntämään katseen poispäin omasta navasta. Jos päähenkilön katse suuntautuu omaan napaan, sisäisiä konflikteja syntyy kuin itsestään.
Kirjaa ei tarvitse lukea, koska edellä mainitut asiat selviävät todennäköisesti takakansitekstistä.
3. Suosio. Tuleeko kirja myymään hyvin?
Viihdekirja myy parhaiten, kun se on dekkari tai chick-litiä. Jälkimmäisen genren suosion syy on se, että lukijat ovat joka tapauksessa naisia.
Taidekirja myy, jos aiheena on jokin näistä kolmesta: a) autofiktio, b) sota, c) queer. Varminta on, jos kaikki kolme ovat läsnä. Kaksikin on parempi kuin yksi.
Nämäkin asiat selviävät todennäköisesti takakannesta, mutta eivät aina. Saatat joutua lukemaan ainakin osan kirjasta.
P.S. Kaikkea mitä netissä lukee ei kannata ottaa ihan vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!