Helsingin kirjamessuilla minulla oli ilo ja kunnia päästä kuulemaan kirjailija Jari Järvelää kirjabloggaritilaisuudessa. Ilokseni sain halutessani itselleni kappaleen uutuuskirjaa, Särkyvää. Ja minähän halusin.
Jari Järvelä vaikutti hauskalta mieheltä ja kirjaakin hauskaksi monen taholta kehuttiin, joten se tarttui helposti lukupinosta mukana kulkevaksi. Kaikenlaisten kiireiden takia lukeminen muuttui pätkittäiseksi, mutta ei sentään luku-urakaksi.
Kirjan alkuosaa luin siis harmillisesti vain pari sivua kerrallaan ja sellainen harvemmin saa mitään kirjaa varsinaisesti kukoistamaan. Mutta kun aikaa oli paremmin, hyvinhän se jolkotti.
Pääosassa on Teemu, erostaan hiukan pimahtanut keski-ikäinen mies. Hän on päättänyt päättää päivänsä Pamplonan härkäjuoksussa (ei mikään juonipaljastus, tämä lukee jo takakannessa). Matkalla kyytiin sattuu liftari-Agnes. Kaksikon matka on epäkonventionaalinen. Tämä ei ole kirja, jossa lukija voisi tirskua ja nauraa hoha-hoha joka sivun kohdalla, vaan kirja, jossa voi nauraa, hymähdellä ja vetää henkeä hituisen epäuskoisesti hihittäen. Eli siis fiksua huumoria, vähän toisen noloudellekin nauramista. Tai no, vaikea selittää, mutta yhtään siinä ei naureta ilkeästi, vaikka nuoruuden ja lapsuuden törppöilyille on vaikea olla hymyilemättä.
Hyvää antia kirjassa olivat blogin kommentit. Vaikka nykyisin sähköinen maailma on kaikkialla, on se kirjoihin hiipinyt kovin hitaasti. Teemun blogipostaukset ja niiden saamat kommentit ovat kirjan toinen kerros. Kappaleet päättyvät täysin irrallisiin, pöhköihin ja netissä pöljäileviä ihmisiä mainiosti matkiviin blogikommentteihin. Järvelä on kyllä suomi24:nsä lukenut.
Sanoisin, että kirja parani loppuaan kohden, mutta ehkä vain oma lukemiseni parani. Keskimittaisessa kirjassa sivuja on 219, joten se on nopeasti lukaistu. Suosittelen kirjaa älykästä ja hitusen mustaa huumoria harrastaville. Keski-ikäisyys on etu. Ja taidanpa etsiä kirjastosta muitakin Järvelän teoksia...
Kuvassa toimittaja Ella Kanninen haastattelee Jari Järvelää Helsingin kirjamessuilla.
Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi
Minun lukukokemus oli hyvin samankaltainen. Luin kirjan alkuosaa lyhyissä pätkissä ja huumorikaan ei kolahtanut täysin, vaikka välillä naureskelinkin. Huumori on hankala laji ja vaatii samankaltaisuutta. (Minulle Härkösen kirjat ovat aina taattuja naurupommeja, mitkään muut eivät juuri naurata, eivät kirjat eikä tv/leffa-tuotanto.)
VastaaPoistaEn tiedä, oliko huumori fiksua, minusta se oli pikemminkin pinnisteltyä, väkinäistä, irvistyksenomaista. Tyyliin "Nyt nauretaan, prkl!". Samalla lailla maanista kuin kirjan päähenkilö Teemukin, joka minulle näyttätyi hullun jääräpäisyyden ruumiillistumana.