Jukka Viikilän kirjojen lukemista ei kai tarvitse kummoisesti perustella, kaksinkertainen Finlandia-voittaja on kiinnostava joka tapauksessa. Hiekkalinnat on komea teos.
”Nainen on jättänyt Helsingin ja muuttanut Pärnuun. Kolmantena kesänä hän tapaa suomalaisen arkkitehdin. He kävelevät rannoilla, tupakoivat puutarhassa ja harrastavat seksiä. Mies rakentaa Pärnuun loma-asuntoa, nainen kirjoittaa romaania, tyhjentävää selontekoa rakkauden ihanuuksista ja kauheuksista.”
Näin kirja meille esitellään.
Päähenkilö on kolmekymppinen, mies häntä vanhempi. Miehellä on perhe Helsingissä, vaimo ja kaksi lasta. Lopussa päähenkilö on 90-vuotias ja katsoo ympäristönsä kautta menneeseen. Juonta ei varsinaisesti ole, tärkeintä on unenomainen tunnelma ja painavat, aforistiset lauseet, kieli, päänsisäisyys. Ja sellainenhan on kaunokirjallisuutta jos jokin. Tykkään.
Helppo luettava tämä kirja ei ole, ei ollenkaan. Teos ei ole pitkä, mutta ei sitä silti pysty kerralla sulattamaan, vaan palastellen pitää lukea. Viisaita ajatuksia on paljon.
”Rakkautemme on vain vähän tapahtumissa, jatkan Juhanin alkukesäistä ajatusta, vaan kaikessa siinä mikä on vähistä teoistamme kuviteltavissa.” Tässä Viikilä kirjoittaa kirjailijuutensa credon.
”Kuka vain voi milloin tahansa puuttua lapsen tai naisen asioihin, sillä niin kuin lapset, naisetkin ovat yhteistä omaisuutta ja vain lainassa kulloisellakin rakastajallaan. Miehet taas ovat oman onnensa nojassa.”
”Kertun merkittävistä ystävistä Juhani toteaa, ettei mikään arvokas ole koskaan suosittua. Rikkaaksi ja kuuluisaksi voi tulla vain suurta keskivertoa miellyttämällä. Jo se että ihminen on rikas ja kuuluisa, kertoo ettei hän ole saanut aikaan mitään erityistä. Raha ei liiku erityisessä.”
Teksti vilisee paradokseja ja vastakohtia. Painavien lauseiden välissä on arkisia tapahtumia, niin kuin pitää. Dialogia ei ole, mikä vahvistaa taas kerran sen erikoisuuden, että Suomessa taideproosan ylimpiä arvoja on dialogittomuus. Muualla näin ei ole. Mutta olen ihan tyytyväinen asiantilaan.
Jukka Viikilä: Hiekkalinnat
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!