Älä tee henkilökohtaista uhritarinaa

Esikoiskirjasarjani jatkuu Irene Kajon romaanilla Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta. 

Kirja kertoo siitä, kuinka kirjailija on saanut ison apurahan ja ottanut työryhmäänsä mukaan kokeneen tekijän, jonka arvelee olevan suureksi avuksi. Ruumiillisuutta tutkivat harjoitteet muuttuvat seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, joka rikkoo kirjoittajan pirstaleiksi. Teatterikoulussa kukaan tai mikään ei ota asiaa vakavasti, hyväksikäyttö painetaan täysin maton alle. 

Kajo kertoo kirjassaan menneensä kirjoituskurssille, jossa kokenut kirjailija opastaa kurssilaisia: ”- - oikea kirjailija ei kirjoita ajankohtaisista asioista, ei liian henkilökohtaisista asioista, ei saadakseen hyväksyntää, eikä etenkään saadakseen julkisuutta ja huomiota. Oikea kirjailija ei oikeastaan ole kiinnostunut julkaisusta, vaan kielestä itsessään, sen kehittämisestä.” 

Kajon kirja rikkoo kaikkia noita vastaan. Hän kirjoittaa listan syistä, miksi kirjoittaa:

– saadakseni huomiota, hyväksyntää ja julkisuutta

– masturboidakseni omalla kärsimykselläni

– sublimaation tähden ks. Freud

– jotta saisin ihailua ts. panoseuraa

– kostaakseni

– viivyttääkseni itsemurhaa

Tämä on siis kostoromaani, samoin kuin Iida Rauman Hävitys ja Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia. Mutta toisin kuin noissa kahdessa, tässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin vain puhdas kosto. Siitä kerrotaan proosatekstein, dokumentein, raportein ja erilaisilla listoilla. 

Kajo ei myöskään piittaa kirjailijoiden ja kustannustoimittajien ohjeista:

- Kirjoita ihan vain itsellesi. Se voi olla hyvä tapa käsitellä traumaa, sekin on arvokasta.

- Kehitä jokin uusi tarina. Tärkeintä on että etäännytät, muuten kirjan teemoista on vaikea keskustella.

- Etäännytä, sijoita tapahtumat jääkiekkomaailmaan, henkilöinä voisi olla valmentaja ja pelaaja.

- - 

- Tässä on nyt liikaa yksityiskohtia, sellaista väkivallalla mässäilyä, se vie tehoja tarinalta.

- Älä tee henkilökohtaista uhritarinaa, vaan kirjoita kirjallisuutta!

- Sellaista se on, että seksileikeissä voi käydä pieniä ylilyöntejä. Kuvaa tarkemmin niitä leikkejä, lisää yksityiskohtia jne.

Millainen kirja siitä sitten tuli?

Kirjoituskurssin opettajan mielestä ei varmaan kovin kummoinen, enkä minäkään osaa tätä kaunokirjallisuutena pitää. Mutta ei tätä kirjaa oikein voi käsistään laskea kun sen on aloittanut. Kajo kirjoittaa hyvin. Teksti vetää hienosti, se on sujuvaa ja mielenkiintoista kaikessa karmivuudessaan, ja kaikki kirjoittajan kokema epäoikeudenmukaisuus tulee siinä kuvattua todella perinpohjaisesti. Kuten arvata saattaa, kirjan nimi on lainaus raportista, se on kafkamaisen hieno nimi. 

En osaa sanoa, mitä tästä ajasta kertoo se, että kaikissa näissä viidessä nyt lukemassani esikoiskirjassa käsitellään seksiä. Tai ei vain käsitellä, vaan seksi on suorastaan pääosassa ja keskiössä, yleensä vielä erittäin omakohtaisesti. Joku minua viisaampi osaisi varmaan kertoa mistä on kyse. 

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta

WSOY