Suomen kuvalehden kirja-arvioista bongasin mielenkiintoisen uutuuden, jossa Helmi Kekkonen kertoo omasta kirjoittamisestaan.
Näin minä sen kirjoitin ei ole kirjoitusopas, mutta kyllä sitä sellaisenakin voi lukea. Kekkonen kertoo Liv!-kirjansa syntyprosessista, ja siinä sivussa tulee tietenkin monia yleispäteviä ajatuksia kirjoittamisen luonteesta. Paljon on juttua kirjailijan arjesta, toimeentulostakin hiukan. Tuo toimeentulopätkä taidettiin julkaista jossain, olisiko ollut juuri Suomen kuvalehdessä, esseenä?
Kirjan ote on varsin kaunokirjallinen, mikä sopii aiheeseen. Se on myös hyvin henkilökohtainen, Kekkonen kirjoittaa omia ongelmiaan kohti ja niistä käsin. Se lienee melko tavallista, ja siksi samaistuttavaa.
Mutta siinä kohtaa kun Kekkonen kirjoittaa ”koko kirjallisen kentän” olevan ”patriarkaatin sumentama”, minun on pakko nauraa kun en itkeäkään jaksa. Missä maailmassa Kekkonen oikein elää?
Helmi Kekkonen, ole hyvä ja katso ympärillesi. Katso blogeihin tai Instagramiin, missä kirjoista eniten keskustellaan: sekä keskustelijat että kirjailijat ovat enimmäkseen naisia. Katso Pentinkulman päivien esikoiskirjailijoiden listaa. Katso Ylen Kulttuuricocktail kirjat -sarjaa. Katso ihan mihin tahansa, näet naisia kirjojen ääressä.
Kirjojen maailma on naisten maailma.
Mutta onneksi tässä tyhmistyvässä ja yhä sivistymättömämmäksi käyvässä maailmassa edes naiset lukevat ja kirjoittavat. Toivo elää naisissa.
Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin
Siltala
Tuo patriarkaatin ylivalta kirjallisuudessa on outo harha. Tuot sen esiin selkeästi.
VastaaPoistaOnko niin, että kun jotain toistetaan tarpeeksi paljon, niin se alkaa tuntua faktalta.
Ehkä tämä “patriarkaatin sumentama” liittyy yhä edelleen siihen, että monet klassikoiksi mielletyt kirjat ovat miesten kirjoittamia. Tämä alkaa kuitenkin olla jo varsin vanhentunut kuva, koska nykyäänhän näin ei ole. On siis jääty toistelemaan historiaa, mutta kuten tiedämme: ennen oli aika moni asia toisin. Muutosta tapahtuu, se pitää vain huomata.
VastaaPoista