torstai 26. kesäkuuta 2014

Hiki tuli mutta fiksusti

Jonas Jonassonia tituleerataan Ruotsin ykköshumoristiksi kirjan Lukutaidoton joka osasi laskea takakannessa. Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi on Jonassonin edellinen bestseller, joka ilmeisesti hänet nosti tuolle ykköshumoristin jakkaralle. Sitä en kirjana lukenut, kävin katsomassa elokuvan ja olihan se hauska elokuva, mutta ehkä kirjana parempi.



"Satavuotiasta" kommentoi ystävättäreni ruotsalaisten versioksi Forrest Gumpista. Sattui ja tapahtui. Tästä "Lukutaidottomassa" tulivat mieleeni Forrest Gumpin lisäksi jatkuvasti telkkarissakin uusintoina pyörivät Mies ja alaston ase -elokuvat, kreisihuumoria siis. Mutta ei kuitenkaan vain kreisiä vaan myös älykästä, fiksua ja oivaltavaa.

Lukijaa helpottaa, jos hän tuntee maailmanpolitiikan viime vuosikymmenten kiemuroita edes hitusen. Lisäksi Ruotsin poliittisen kentän liikahtelujen taustojen tuntemisesta on hyötyä, samaten pääministerien tunnistamisesta.

Kirja alkaa Etelä-Afrikasta rotusorron aikaan. Päähenkilö on tummaihoinen ja lukutaidoton Nombeko-tyttönen, joka saa lukuisia mainioita etulyöntiasemia yhdistämällä poikkeuksellisen älynsä, laskutaitonsa ja stereotyyppisen tummaihoisen tapettiinsulautuvan huomaamattomuuden. Nombeko huijaa yksinkertaisia valkonaamoja ja löytää itsensä lopulta ydinaseen kanssa Ruotsista kannoillaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad.

Kirjassa viljellään hauskasti kuvattuja lähihistorian tapahtumia hiukan mutkia oikoen ja käyttäen niitä kirjan tarkoituksiin oivaltavasti. Toisinaan kirjassa kerrotaan samaan aikaan tapahtuvista maailmanpolitiikan käänteistä ilman mitään ilmeistä vaikutusta kirjan tapahtumiin, mutta ne tarjoavat lukijalle hauskoja hetkiä. Tästä seuraavasta sitaatista (sivulta 296) löysin kirjailijan käsityksen Yhdysvaltain viime vuosikymmenen alun tapahtumista lähes sanasta sanaan samoin kuin itse olen ne kertonut omille lapsilleni:

"Jännittävä jatkokertomus muodostui myös sen seuraamisesta, miten maailman kehittynein valtio sotki presidentinvaalinsa niin, että kesti monta viikkoa, ennen kuin korkein oikeus pystyi äänin 5-4 toteamaan, että eniten ääniä saanut ehdokas oli hävinnyt. Niinpä George W. Bushista tuli Yhdysvaltain presidentti ja Al Gore alennettiin ympäristöagitaattoriksi, jota edes tukholmalaiset anarkistit eivät juuri viitsineet kuunnella. Bush muuten hyökkäsi sen jälkeen Irakiin tuhotakseen kaikki aseet, joita Saddam Husseinilla ei ollut. Vähäpätöisempiin uutisiin kuului se, että itävaltalaisesta entisestä kehonrakentajasta tuli Kalifornian kuvernööri."
Luin kirjan muutaman päivän aikana ja se oli hiukan hikistä hommaa. Lähinnä siksi, että en pystynyt muilta aktiviteeteiltäni lukemaan kirjaa pitkiä aikoja kerrallaan ja kirjan hengästyttäviin käänteisiin pomppaaminen kerta toisensa jälkeen vei energiaa. Kuvittele kääntäväsi televisiosta kanavaa vuoroin nopeatempoiseen mutta päättömään action-pätkään, jossa erilaisia hahmoja riittää  ja vuoroin vaikkapa Paavo Pesusieneen (kuvaa normaalia lapsiarkea tässä talossa) ja pysyväsi kärryillä.

Kirja on aivan mahtava lukukokemus sellaiselle, joka tuntee lähihistoriaa, ymmärtää politiikkaan ja politiikkoihin kohdistuvan lämminhenkisen ironian, tietää, keitä ovat Hu Jintao ja Fredrik Reinfeldt ja miksi olisi kutkuttava ajatus nähdä kuningas Kaarle Kustaa korjaamassa traktoria, pääministeri Reinfeldt tiskaamassa ja sekoittaa peliin vielä Mannerheimin kadonneita sukulaisia ja kansainvälisiä huutokauppataloja.

Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea
WSOY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!