Toivoin ja sain kirjan syksyllä lahjaksi ja ajattelin ahmivani sen sairaslomalla tuosta noin vaan. Siinä ei sitten käynytkään ihan niin. Kirja ei mitenkään napannut heti pauloihinsa. Luin pari sivua, kappaleen, puoli kappaletta silloin tällöin. Aikaakin olisi ollut. Ihan jo nolotti: lahjakirja, jota olin kovasti toivonut. Sitten päätin "suorittaa" kirjan (näin kutsumme kirjoja, jotka vaan täytyy lukea, vaikka ei oikeastaan huvittaisi, mutta keskenkään ei kehtaa jättää).
Näin jälkeenpäin ajateltuna kirja on kyllä oikein hyvä. Niin, niin. Ei siis upea eikä ehdottomasti luettava, mutta oikein hyvä. Sivulla 244 pääsin siihen sisälle (onneksi sivuja on 447, joten pääsin vielä nauttimaankin) ja sen jälkeen tarina veikin. Mutta enpä muista aiemmin lämmitelleeni minkään kirjan kanssa ihan noin pitkälle.
Päähenkilöt ovat huikeita. Se lienee tämän kirjan valtti. Naispäähenkilö on oikeastaan niin kamala akka, että argh (tämä ei ole mikään kaamea juonipaljastus) ja miespäähenkilö on... no, vätyksenoloinen, mutta kaiketi sympaattinen. Neuroottisen ja pilalle hemmotellun rouvan ja tämän puolison elämästä paljastuu salaisuuksia toisensa jälkeen eikä mikään ole tietenkään siten kuin oletetaan tai pitäisi olla tai aluksi on sanottu.
Niin. Luin kirjan. Loppuun asti. Ja se loppu... Niin, se taitaa olla yksi kirjan vahvuuksista. Detaljeja en kirjasta enää muista (loppuun asti lukemisesta on jo tovi), mutta tunnelmat muistan hyvinkin vahvasti, samaten tietynlaiset ahdistukset ja pohdinnat, joita kirja lukijassaan herättää. En innostunut yhtä paljon kuin kirjan esittelytekstien lukijat, vaikka olisin halunnut. Olen lukenut monta koukuttavampaakin psykologista jännäriä ja parisuhdekertomusta. Ehkä en vain pitänyt päähenkilöistä?
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!