Näytetään tekstit, joissa on tunniste crime time. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste crime time. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. tammikuuta 2022

Kirjamessujen satoa tammikuulle

Helsingin kirjamessuilla haahuilimme kuuntelemaan useita satunnaisia haastatteluja. Eräässä keskusteltiin Pauliina Suden yksityisetsivistä kertovasta kirjasta. 


Kirja kuulosti kiinnostavalta, ja samaa mieltä olen edelleen sen luettuani.


Kirja perustuu suomalaisten yksityisetsivien haastatteluihin, ja onpa kirjailija käynyt myös yksityisetsivien koulutuksessa. Kirjaan mahtuu monenlaista tarinaa yksityisetsivien työnkuvasta, mutta kaikkein kiinnostavinta antia ovat tietenkin kuvaukset erilaisista työtehtävistä, joita kokeneet etsivät ovat Sudelle kertoneet.  

Esimerkiksi tällainen:

”Kauppaketjuun tilattiin näytepareja uusista italialaisista kenkämalleista, mutta näytekengät eivät koskaan päätyneet myymälöihin. Sen sijaan niitä alkoi näkyä kirpputoreilla. Kauppiaat hermostuivat. Laitoimme kirpputoreille kameroita. Vuokrasimme oman myyntipöydän, jotta pystyimme seuraamaan, kuka toi lähipöytiin uutta tavaraa. Ostin uudet kengät ja vein ne palaveriin poliisin luo. Pääsimme jäljille. Ilmeni, että kauppaketjun varastopäällikkö oli vienyt kirpputoreille myyntieriä, jotka kirjasi menneeksi esittelyyn. Paraikaa hän oli matkalla Thaimaassa. Juttu laukesi, kun hän palasi. Hänet otettiin kiinni lentokentällä, ja hän päätyi tutkintavankeuteen.”

Niin kuin näkyy: täyttä asiaa, tiivisti kerrottuna. Ja näitä tarinoita on paljon. Mielenkiintoista, ja kevyttä. Sopii luettavaksi vaikkei dekkarit kiinnostaisikaan.

Pauliina Susi: Yksityisetsivä - varjo kannoillasi

Crime Time


maanantai 8. syyskuuta 2014

Oi Outi, tuo Anna takaisin!

Outi Pakkasen dekkareita olen vuosien varrella lukenut paljon - ja aina pitänyt niistä. Tänä kesänäkin lukupinossa niitä on ollut. Useimpien päähenkilönä on tyylikäs, herkullista ruokaa kokkaileva, reseptejä tiputteleva ja rauhallinen Anna Laine. Hänestä ei voi olla pitämättä. Äidillisesti hän huolehtii hysteerisistä nuorista tytöistä, naapureista ja tekee havaintoja pitkin eteläistä ja läntistä Helsinkiä.



Mariuksessa ei kuitenkaan tavata Anna Lainetta. Harmi. Päähenkilö, jolla ei vaikuta olevan nimeä, on epämiellyttävä ja neuroottinen. Hänkin kulkee pitkin Helsinkiä ja tekee havaintoja, mutta ne tuntuivat paljon keveämmiltä kuin Pakkasen muissa kirjoissa. Mariuksessakin syödään, mutta myös päähenkilöstä epämiellyttäviltä maistuvia ruokia (ostereita) toisin kuin hyvällä ruoalla hekumoivissa Anna Laine -kirjoissa. 

Tarina on suorastaan kummallinen, hysteerinen, ja lukijalle jää - huolimatta kiitettävän erilaisesta lopusta - epämiellyttävä olo. Loppu on tosiaan erilainen, mutta sellaisella tavalla että pari päivää kirjan lukemisen jälkeen en enää sitä muistakaan. Hupsista. 

Aivan kuin joku olisi kirjoittanut Outi Pakkasen nimissä hänen tyylisensä kirjan, josta ovat unohtuneet kaikki ne kivat jutut, joiden vuoksi niitä luetaan. Tai minä ainakin luen. Outi, tuo Anna takaisin!

Outi Pakkanen: Marius
Crime Time osk.