Muutama sata lukijaa

Kirjoitusoppaita on tullut luettua kymmeniä, suurimmasta osasta en ole tänne blogiin kirjoittanut mitään. Anneli Kannon Kirjoittamassa ansaitsee tulla tässä mainituksi, koska se on erinomainen teos.

Kirjoittamassa tuntuu paremmalta kuin moni muu kirjoitusopas, kenties henkilökohtaisuutensa takia. Ja varmaan sekin vaikuttaa lukukokemukseeni, että minulta on nyt julkaistu kaksi romaania ja kolmas on tulossa. Prosessi tuntuu kovin tutulta. 

Kirjassa on hienoja vinkkejä erilaisista tietokannoista ja arkistoista, parempia kuin monissa muissa kirjoissa. Muita kirjoitusoppaita Kanto vinkkaa myös ansiokkaasti, usein hän viittaa omaan suosikkiini, Käsikirjoittamisen taito -kirjaan.

Komeita, petritammismaisia kiteytyksiä löytyy myös: ”Aihe on ensin, teema sitten. Tarina on ensin, juoni sitten.”

”Tv-sarjan pitää tavoittaa satoja tuhansia katsojia, mutta kirjalle riittää muutama sata lukijaa, jopa vähemmän, mutta heille kirja voi olla äärimmäisen tärkeä. Tämä vapauttaa kirjan taiteena; sen ei tarvitse miellyttää tuhansia ihmisiä.”

Se on viisaasti sanottu.

Anneli Kanto: Kirjoittamassa

Icasos

Lukeminen on halpa harrastus

Joskus käy niin että kirja ei kulje. Itse asiassa kirjan vetävyyden voi mitata melko suoraan siitä, kuinka pitkä aika edellisen blogitekstin kirjoittamisesta on kulunut. Tämän ja edellisen postauksen välillä meni melkein kuukausi, joka lienee ennätykseni. Näin hitaasti ei mikään ole mennyt.

Lahtarit ei ole silti huono kirja, ei ollenkaan. Teos kertoo sisällissodasta valkoisten puolelta, pohjalaiset poikaset kulkevat siinä kohti Viipuria ja sodan päättymistä. Anneli Kanto on tehnyt ison pohjatyön, ottanut sodan tapahtumat ja laittanut ne elämään. Jokainen luku on yhden ihmisen näkökulma: yksi on sodasta innoissaan, toinen ei. Loppua kohti into tietenkin laimenee jokaisella.

Ja se kieli, se on aivan huikeaa! Kirjailijan juuret ovat Pohjanmaalla, joten murre taittuu niin mehevästi että lukijaa hytkyttää. Esimerkiksi tällaisia viisauksia pohjanmaalaiset kirjassa päästelevät: "Körttilääsyys sopii akoolle ja vanhoille miehille, mutta sinoot nuori ja tykky mies, hyväs lihas ja terves. Rupia uskohon sitte vasta, kun oot niin vanaha, jottet enää syntihin pysty. Minä pysyyn kannallani niinku kivinavetta, ja ku Malkamäes oli kumminkin körttiläästä saman verran kun kananpaskas valakoosta, niin lopuuksi se suostuu."

Minun hidas etenemiseni johtui vain ja ainoastaan aiheesta, siitä, että sotakirjat eivät nappaa, eivät vaikka ne olisi kirjoitettu näin hyvin. Tunnenpa itseni taas hiukkasen paremmin.

Kääntöpuoli hitaassa lukemisessa on se, että kirjan sijaan tuli tartuttua iPadiin tai kännykkään ja selattua aivottomana tyhjäpäänä nettiä, ja siitä nyt ei koskaan seuraa mitään hyvää. Minulle kävi niin että sain selailusta autokuumeen ja tietenkin sitten ostin auton.

Mitä tästä opimme? Lukeminen on halpa harrastus.

Anneli Kanto: Lahtarit
Gummerus