Suomen Kuvalehdessä arvioitiin pari viikkoa sitten mielenkiintoiselta vaikuttanut kirja. On hienoa elää ajassa jossa kirjan saa käteensä heti kun arvio on luettu loppuun.
Islantilaisen Frida Isbergin Merkintä kertoo ajasta, jolloin psykologit ovat ottaneet vallan. On kehitetty myötätuntoa mittaava testi, jolla pyritään tekemään maailmasta tai ainakin Islannista parempi paikka. Jos ja kun potentiaaliset rikolliset löydetään jo ennen kuin mitään rikoksia on tapahtunut, yhteiskunta on kaikille parempi. Ne, jotka pääsevät testistä läpi, saavat merkinnän. Ne, jotka eivät pääse, saavat ilmaista apua myötätunnottomuuteensa psykologeilta.
Asetelma on herkullinen. Kauniilla ajatuksilla kun tuppaa olemaan kääntöpuolensa, niin tässäkin. Merkitsemättömät ja ne, jotka eivät halua tai uskalla mennä testiin, vajoavat toisen kastin kansalaisiksi ja syrjäytyvät yhä pahemmin. Merkityt asuvat erillään merkitsemättömistä, ja työpaikat eriytyvät. Kaikki jakautuu kahtia.
Isberg ei kuitenkaan kirjoita yleiskuvausta, vaan yksilöiden kohtaloita, arkisia tapahtumia tuossa herkullisessa asetelmassa. Hän kirjoittaa taitavasti, jokaisella hahmolla on omanlaisensa ääni, ja tietenkin heidän kohtalonsa risteävät. Isberg myös luottaa lukijaan, hän ei selittele liikoja. Ongelmaksi muodostuu hahmojen määrä, en pysynyt kaikessa aina kärryillä. Jos kirjan lukisi yhteen pötköön tämä ei ehkä olisi ongelma ollenkaan.
Erityisen kierteen kirja sai, kun kävimme juuri kuukausi sitten Islannissa. Minä olen kävellyt tuota katua jota tuo hahmo tuossa kävelee! Se on hieno tunne.
Tässä kirjassa idea tulee tekstin kautta lihaksi, ja sehän se on kirjallisuuden ydinasioita.
Frida Isberg: Merkintä
Suom. Tapio Koivukari
WSOY