Luin Juha Hurmeen näytelmän Making of Lea Neljä vuotta sitten, enkä innostunut yhtään. Näytelmä vaikutti, no huonolta, en saanut ollenkaan kiinni, en oikein mistään. Nyt tarjoutui oiva tilaisuus tarkistaa käsitystä, kun kävimme katsomassa Raision teatterin tulkinnan tuosta teoksesta.
Näytelmän alkupuoliskolla kävi ilmi, että Juha Hurme haluaa valistaa meitä suomalaisen teatterin alkumetreistä, kannustaa meitä suomen kielen käyttöön, ja varsinkin kannustaa muiden kielien opiskeluun. Hän haluaa myös välttää ilmiselviä ratkaisuja, ja kaiken kaikkiaan hän tuntuu vaativan katsojalta paljon. Hiukan hän haluaa myös viihdyttää, mutta vain hiukan.
Vaativuudesta tuli mieleen taannoinen juttu siitä, kuinka säveltäjä Paavo Heininen, joka säveltää äärimmäisen kompleksista musiikkia, odotti, että kuulija osaa teoksen ulkoa tullessaan konserttiin. Vähän samaa on Making of Leassa, Hurme tuntuu osoittelevan, että mitä enemmän osaat kieliä ja mitä paremmin tunnet Aleksis Kiven tuotantoa ja teatterihistoriaa ja kulttuurihistoriaa, sitä enemmän saat tästä irti.
Ja voi sinua, jos et tiedä.
Mutta sittenpä kävikin niin, että alkoi toinen puoliaika. Se osoitti, että kaikki aiempi olikin vain valmistautumista loppuhuipennukseen. Kun Lea lopulta saatiin teoksessa näyttämölle ja se pikakelattiin pantomiimina, ilman repliikkejä, alkoi suupieliä nykiä, ylöspäin. Ja kun päästiin Lean monologiin, jota alkupuolella oli harjoiteltu, piti jo nauraa ihan ääneen. Aivan loistava näytelmä!
Raisiolaiset tekevät todella hyvää työtä. Jokaiseen rooliin on löytynyt aivan oikeanlainen henkilö, sellainen tunne tuli aivan kaikista. Sukupuolet sekoittuvat ensemblessä iloisesti, ja ilmaisu on luontevaa - tai hyvinkin väkinäistä, silloin kun näytelmä sitä vaatii. Nettisivuilla ei kerrota kuka on kukakin, mutta jos oikein osasin googletella, Ismo Reunamo on Aleksis Stenvall, aivan Kiven näköishahmo, ja mainio sellainen. Voisin luetella ja kehua jokaisen näyttelijän erikseen, mutta tyydyn mainitsemaan tässä vain Tapio Oksalan, jonka Charlotte Raa on aivan huikea!! Hahmossa yhdistyvät tönkköys ja luontevuus, erittäin suuret ja erittäin pienet eleet.
Ja ne pienet ovat erityisen tärkeitä, koska niiden varassa tämä näytelmä lepää. Charlotte Raa on monikerroksinen rakennelma, jonka Oksala tekee aivan ylittämättömästi.
Katariina Salosen ohjaus tekee Hurmeen tekstistä ja ideoista elävän, ja ennen muuta rakentaa sille komean muodon. Jouni Lehtosen musiikki on vähäeleistä, mutta tukee kokonaisuutta hienosti. Kiven kohtaloahan tässä surraan, mutta myös iloitaan siitä, mihin asti hän ylettyi. Se ei ollut ihan vähän.
Making of Lea.
Raision teatteri
Ohjaus Katariina Salonen
