Kirjeenvaihto on mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kahdesta syystä. Poika, Antti Rönkä, on kirjoittamassa esikoisromaaniaan koulukiusaamisesta, ja saa kirjeenvaihdon aikana kustannussopimuksen. Sen myötä pelot ja ahdistukset lievenevät niin, että hän voi sanoa olevansa silloin tällöin onnellinen. Toinen syy ovat isän, Petri Tammisen, oivat ohjeet kirjoittaville. Hänellä on niistä aika hyvä näkemys, onhan hän vetänyt lukuisia kirjoituskursseja.
En listaa noita ohjeita tähän, ne kannattaa lukea itse.
Jossain puolenvälin jälkeen alkaa tuntua siltä, että ahdistuksien suohon upotaan liikaa. Kirjoittajat huomaavat sen itsekin: ”Minusta tuntuu, että näissä kirjeissä pelätään ja valitetaan aika paljon. Pitäisikö välillä puhua jostain muusta?” Varsinkin kun kummallakaan ei ole mitään oikeata syytä ahdistukseen, meillä jokaisella on pelkomme eikä niitä tarvitse tällä lailla julkisesti huutaa, tässä mitassa ainakaan. Onneksi sitä jotain muuta on kirjassa myös paljon.
Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen
Gummerus
