Vanhuudelle ja sen kanssa saa hihittää

Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa on kirja, jota olen kirjastosta odottanut jo kauan. Kakkososakin ehti ilmestyä ennenkuin luovutin: maksoin euron varausmaksun ja sain kirjan toimitettuna omaan lähikirjastooni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin kateellisena huomannut erään rouvan maksavan kirjaston tiskillä oman euronsa ja saavan tuon himoitsemani opuksen kovin helpolla.

Ja oli tapahtua samoin kuin lähes yhtä pitkään himoitsemani Kiltin tytön kohdalla: ensimmäisten sivujen jälkeen jumituin johonkin, ehkä Irman ja Siirin samankaltaisten nimien sokeuteen tai sitten vain rimakauhuun. Onneksi jo sadannen sivun paikkeilla tarina alkoi jolkottaa enkä jäänyt takeltelemaan. Tosin en kirjan jo luettuanikaan muista helposti, kumpi päähenkilöistä oli Irma, kumpi Siiri, mutta ehkä se on vain osoitus siitä, että kuulun kohdeyleisöön..?

Kirjassa seikkailevat hulvattomat mummelit. Miehet ovat - enkeli-Mika poislukien - vain statistin rooleissa, jopa hiukkasen korostetusti. Siiri on terävä täti, joka olosuhteiden pakosta joutuu itseäänkin epäilemään höppänyydestään. 

Kirja kuvaa hulvattomien mummeleiden hulvatonta menoa ja siltikään en voinut olla ajattelematta, että hulvattomuus peittää sitä tosiasiaa, että iso osa tarinan raadollisemmasta puolesta on täyttä totta monissa palvelutaloissa ympäri Suomen, niin yksityisissä kuin kunnallisissakin. "Tosin ei Ehtoolehto ollut koti, se oli vain järkevä ratkaisu heille, jotka eivät vielä olleet kuolleet."

Muistelin oman mummuni tarinoita turkulaisen Ukkokodin (Ehtoolehdon tavoin melkoisen hintava turkulainen esimerkki yksityisestä palvelutalosta seurapiireineen ja juoruineen sekä osin dementoituvien asukkien tempauksineen.) tapahtumista viime vuosikymmeneltä. Mummu oli onnekseen terävä oma itsensä loppuun asti, mutta moni muu ei siltä vaikuttanut.

Kuolema Ehtoolehdossa on dekkari. Kirjan luettuani jäin miettimään sen mysteereitä. Pahkeinen, eiväthän ne kaikki tainneet selvitäkään? Tai sitten olen itse niin höppänä, etten sitä tajua, mutta kovin moni asia jäi avoimeksi. Ehkä se oli tarkoituskin? Juonta paljastamatta on pakko kysyä, että olikos se pitkälle sairaslomalle jääminen muka tunnustus? Kokki-Teron kuolema, saiko hyvityksen? Jaajaa, taidanpa ottaa palan kaakkua ja mukillisen murukahvia ja selailla kirjaa hiukan lisää. Ja varata Ehtoolehdon pakolaiset, kakkososan siis, kirjastosta.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat hihittää lukiessaan ja tulla iloisiksi. Suosittelen silti vaikka lähelläsi olisi - ja ehkä eritoten jos on - joku, joka asuu palvelutalossa, höppänöityy, karkailee, tulee vanhaksi ja tuottaa harmaita hapsia kullanmuruilleen. Se lienee meillä monilla väistämättä edessä muutenkin ja olisi ihanaa, jos vanhuus olisi näin eloisaa kuin tässä kirjassa.

Kuvassa Tomi Vammalan-eiku-Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuussa 2014 ujossa salafanikuvassa kirjailija Minna Lindgrenin kanssa. 

Kuva: Kirjallisia-blogin paparazzi

Niin muuten, antikvariaatin pitäjien tytärtä viehätti kovasti tämä: "Antikvariaatin pitäjä olisi halunnut antaa hänelle kirjoista joitakin satasia, mutta hän ei huolinut rahoja, koska hänen mielestään antikvariaatin pitäjät harjoittivat hyväntekeväisyyttä pelastaessaan kirjoja ja levittäessään hyvää sanomaa."

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Teos

Minna Lindgrenin teoksia löydät Bookysta enemmänkin

Kirjoista ja lukemisesta ennen ja nyt

Turun Sanomista osui keskiviikkona 29.1.2014 silmiini kaksi otsikkoa, peräkkäisiltä sivuilta:

Sivulla 21: "Kirjojen myyntiin kaivataan piristystä."

ja

sivulla 22: "Sierra Leonessa koulunkäynti jää monelle haaveeksi. Lukutaito on etuoikeus."

Ja aiemmin, pari viikkoa sitten, omalla facebook-seinälläni heräsi mukavasti keskustelua  tästä kiintoisasta näkökulmasta erinomaisessa artikkelissa.

Moni varmasti on nähnyt ulkomailla, sanotaan nyt ainakin Euroopan sivistysvaltioissa, ihania kirjakauppoja, jotka ovat täynnä kirjoja. Näissä ihanissa, kotoisissa kirjakaupoissa näyttää olevan ihan kaikki kirjat, kutakin noin yksi kappale. Sellainen tunnelmallinen kirjakauppa on myös Notting Hill -elokuvassa, jos muistatte. Siellä vietetään aikaa, seistään hyllyjen välissä ja luetaan pari kappaletta tuolta, pari täältä. Ja ostetaan kirjoja.

(kuvassa bloginpitäjäpariskunta Vanhan kirjallisuuden päivillä ehkä vuonna 2012). 

Tuollainen kirjakauppa on Turussakin, Pieni kirjapuoti. Ihana tunnelma, ihanaa juttua uutuuskirjoista. Jos kertoo hakevansa vaikkapa hauskaa kirjaa, saa takuuvarmasti esittelyn kauden uutuuksista, niiden tarinoista ja suosittelut eri ikäisille lukijoille. Toinen ihana, vanhaa kunnon kirjahenkeä huokuva kirjakauppa on Turun Kansallinen kirjakauppa. Oi sitä kirjojen ja paperitavaran tuoksua! Ihanaa.

Ja miten sitten käy? Jos nykyihminen vielä lukee (juuri luin lehdestä, että meitä yli kymmenen kirjaa vuodessa lukevia on yhä vähemmän), hän hakee kirjansa jostain prrismasta tarjouksesta. Siellä ovat toki ne kauden kärkikirjat, joita mainostetaan ihan lehdessäkin sikanautajauhelihan vierellä. Joulun alla prismoissa ja cittareissa on kirjoja iha lavoittain: Guinnessin ennätyskirjaa ja Remeksen uusinta (kivoja Remeksetkin, luen nekin kaikki heti uusina).

Jos Ranskassa kirjakauppoja tuetaan, niin meillä lukeminen alkaa olla todella harvojen harrastus. Toiset lukevat sentään joulunpyhinä sen yhden lahjaksi saamansa mutta yhä harvemmat käyvät kirjastossa ja metsästävät uusia ja vanhoja kirjoja.

Millä se kirjamyynti sitten piristyy? Markettien kirjamyynti on kovin yksipuolista ja satunnaista. Ja ne harvat, palvelevat kirjakaupat joutuvat pitämään hinnat niin korkeina, että moni kirjojen ostaja tuntee tekevänsä oikein hyvän työn kirjan niistä ostaessaan.

E-kirjojen invaasiosta on puhuttu. Minäkin luin juuri yhden Lehtolaisen iPadilta, kun lahjaksi sain. Mukava kokemus, voisin lukea lisääkin. Mutta e-kirjojen arvonlisäverokanta on 24% eli paljon enemmän kuin painetuilla kirjoilla. Eivät ne ainakaan vielä tee mitään nousua, mutta ehkäpä musiikin laillisen ja helpon ja edullisen jakelun viitoittamalla tiellä voidaan tulla perässä. Jos ennen iso levykokoelma oli musiikinharrastajan tunnusmerkki, on nykykodissa ceedeet nyt suljettu varastoon ja niiden sisältö löytyy sähköisenä kätevästi kodin joka laitteelta soitettavaksi missä tahansa huoneessa. Ehkäpä kirjahyllytkin korvataan sähköisillä kirjahyllyillä? Ainakaan suomalaisissa kodeissa harvemmin enää näkee koko seinän peittäviä kirjahyllyjä.

Kirja-ale (nyt juuri alkamassa) on ihana paikka shoppailla yöpöydän koristeita. Vielä parikymmentä vuotta sitten tammikuussa koteihin jaettiin kirjakauppojen paksut alennusmyyntikuvastot ja sieltä lapsena merkkailtiin herkkuja, joita ehkä oli luvassa. Nyt kirjojen alennuskuvastot hukkuvat muun ilmaisjakelun joukkoon eivätkä saa samaa arvoa kuin ennen.

Kirjastojen katoaminen katukuvasta ja kirjamyynnin surkastuminen parin nimekkeen markettikaupaksi eivät varmasti tue kenenkään lukuharrastusta, joten laitan luottamukseni sähköiseen kirjaan. Sen invaasiota odotellessa käyn edelleen kirjastossa, antikvariaateissa ja kirjakaupoissa. Tosin viime aikoina olen varannut kirjastonkirjani netistä ja hakenut lähikirjastosta sekä shoppaillut enemmänkin nettiantikoissa ja nettikirjakaupoissa. Lupaan kuitenkin näin julkisesti käydä ihan oikeassa kirjakaupassa vähintään kerran kuussa.

Ja vielä jatkoa....

Turun Sanomien pääkirjoitussivulla olikin tänään - 30.1.2014 - aihetta sivuten mainio kirjoitus "Onko kirjakaupoissa ostettavaa". Kirjoituksessa pohdittiin myös, "ovatko kirjakaupat unohtaneet kulttuuritehtävänsä, saatavuuden turvaamisen" ja kirjoittaja pohtii, että kirjakaupoilta puuttuu uskallus pitää myynnissä kirjoja, joita ei osteta ainoastaan sesonkina. No, uskallus on yksi määritelmä, mutta kaipa kyse on ihan taloudellisista asioista myös. Tai no, myynnin maksimoimisesta, hävikin pienentämisestä, miten sen nyt haluaa ilmaista. Toisaalta, kirjakaupan myyntivalttina voisi olla, että sieltä löytää kaiken. Sehän olisi ihanaa. Mutta onko niitä lukijoita, jotka kaipaavat sitä kaikkea? Kamala ajatus on se, että sellaiset lukijat ovat kuolemassa sukupuuttoon.

* Tyylikkäät Macbookin suojakotelot Macpisteestä *