lauantai 10. toukokuuta 2014

Mieskirjailijalta onnistunut teos

Hitaasti kirjoittaminen, paloissa, ei oikein sovi luonteelleni. Käsi taas ei anna myöden kirjoittaa luonteenmukaisesti kymmenellä sormella tuhatta ja sataa vieläkään. iPadin Dragon dictationin kanssa (puheentunnistusohjelma) aion tulla vielä sinuiksi, mutta vielä emme ole täysin sopusoinnussa. Kirjoittamista ehkäisevän vaivan takana on yli vuosi sitten sattunut liukastuminen ja sen sekä muutaman leikkauksen seurauksena käteen tullut riesa nimeltä CRPS. En suosittele.

Vaikken olekaan saanut blogiin asti lukukokemuksista asiaa, on luettujen kirjojen pino kasvanut entisestään. Dekkarihaasteen vastaanottamisen jälkeen on Mari Jungstedtia tullut luettua lisää, kirjastosta hain Anna Janssonia myös. Läckbergit olen lukenut kaikki, myös suomentamattomat, jo viime vuonna, joten niillä ei haasteeseen pääse enää mukaan. Tartuin myös Elisa Kirjan tarjoukseen ja hankin iPadille Eve Hietamiehen Tarhapäivän, josta kirjoittelen toiste. Mainitsen sen nyt siksi, että kirjassa mainitaan tuo riivaajani CRPS. Joka paikasta se nyt tunkeekin, sairaus, josta en ennen viime joulukuuta ollut kuullut mitään.

Tässä eräänä päivänä luin pohdintaa siitä, että äideille mainostetaan äitienpäivälahjaksi kauneus-, puutarha- ja keittokirjoja tai mahdollisesti jopa dekkareita, kunhan ne ovat naisdekkaristien kirjoittamia. Suomalaisen kirjakaupan äitienpäiväkirjamainoksessa Anna-lehdessä oli onneksi muutakin, Siri Hustvedtiä, ainakin. Mutta miten sattuikaan, naiskirjailijoitahan naisille myydään. Isänpäiväksi tarjotaan kirjailijoita ilman etuliitettä, äitienpäiväksi NAISkirjailijoita. Eivät kaikki äidit Lehväslaihosta sytykään, mutta kyllä niitä fiksuja MIESkirjailijoitakin on (en voi ottaa kantaa herra Lehväslaihon fiksuuteen, kun en häntä tunne, en tuotantoaankaan muuta kuin isänpäivämainoksista ja antikvariaattien hyllyistä). Tässä blogissa olen tainnut ruotia vain niitä etuliiteellisten kirjailijoiden tuotoksia, joita on – pakko myöntää – yöpöydällä ja viereisen vaatekaapin päällä 80% pinojen sisällöstä. Perhana. Tässä tulee - tadaa! - poikkeus sääntöön: Harri Närhen kiehtova trilleri Viimeinen vuoro. 



Takakannen otsikossa lukee: ”Ovela psykologinen trilleri profiloijasta ja pankkiryöstäjästä.” Lyhyt kuvaus kuulostaa melkein perinteiseltä, mutta sitä tämä kirja ei ole. Ovela se kylläkin, sitä nimenomaan. Kirja ei ole dekkarikaan vaan jotain ihan muuta ja paljon enemmän. En osannut odottaa mitään ja ensimmäisen luvun jälkeen olin jo lähes koukussa. Toisen luvun jälkeen olin aivan koukussa ja tarina kaikessa poikkeuksellisuudessaan alkoi viedä. Pankkirosvoperheenisä kuvataan ensin eräänlaisena tapahtumien uhrina, häntä alkaa jopa sääliä (nämä epämääräisyydet sallittakoon, en halua pilata näitä kiehtovia juonenkäänteitä keneltäkään). Profiloija kuvataan oman alansa ammattilaisena, hänelläkin on hiukkasen poikkeuksellinen historia. Sen jälkeen profiloija ja pankkirosvo vuorottelevat lukujen kertojina. Pankkirosvo kertoo menneistä ja pohtii tulevaa, tarina etenee ja saa monen monta uudenlaista käännettä.

Voin lämpimästä suositella Viimeistä vuoroa kaikille, jotka eivät ole perinteisten dekkareiden ystäviä. Tarina on älykäs, siinä on lukuisia hyvin mietittyjä detaljeja, makaabereja ja rujojakin käänteitä, yllätyksellisyyttä, joka ei mässäile millään ja joka on kuitenkin enemmän ja syvemmin kaikkea kuin mikään tavanomainen rikoskirja. Jos Dan Brownin trillereissä juostaan hengästyneenä ja verissä päin karkuun 450 sivua, pohditaan tässä vuosikymmenten halki asioita verkkaisesti niin virolaisessa ortodoksiluostarissa, varastotyössä kuin jämsäläisessä hotellihuoneessakin. Ja silti myös juostaan karkuun. Ruumiitakin tulee, niitä halajeville tiedoksi. Loppu jää kaivelemaan, että se jääkin kaivelemaan...

Seuraavaksi etsin kirjastosta Harri Närhen kehutun Isättömät. Viimeisen vuoron takaliepeen arvioiden perusteella se kannattaa myös lukea. Mieskirjailijakin voi näköjään onnistua! 

Harri Närhi: Viimeinen vuoro
WSOY



torstai 8. toukokuuta 2014

Kyllä on mukavaa olla töissä

Oletko riittävän älykäs Googlelle? –kirja ei kerro siitä, miten hakukoneella tehdään hakuja. Se kertoo, millaiseen ryöpytykseen on varauduttava, jos aikoo töihin Google-nimiseen jättiläiseen. Tai johonkin muuhun teknologian kärkifirmaan.




Teos on hyvin käytännönläheinen: siinä käydään läpi konkreettisia kysymyksiä, joita työhaastatteluissa voidaan kysyä. Ja niitä on kahta sorttia: huippumatemaatikon kykyjä vaativia tehtäviä tai sitten hullunmahdottomia tehtäviä, joilla mitataan kokelaan luovuutta tai paineensietokykyä.

Matemaattinen kysymys voi olla esimerkiksi ”Kuinka monella eri tavalla kuutio voidaan maalata kolmella eri värillä?” tai ”Kuvittele maa, jossa kaikki vanhemmat haluavat saada pojan. Jokainen perhe hankkii lapsia, kunnes saa pojan, minkä jälkeen se ei enää hanki lapsia. Mikä on poikien ja tyttöjen lukumäärien suhde tässä maassa?”

Vastaukset ovat yllättävän yksinkertaisia: kuution voi maalata kolmella eri värillä vain 50 eri tavalla, vaikka arkijärki ja matematiikkakin helposti tulevat toisenlaiseen tulokseen. Jälkimmäisessä kysymyksessä oikea vastaus on, että tyttöjä ja poikia on yhtä paljon!

Toista kysymystyyppiä edustavat esimerkiksi tämmöiset: ”Montako sampoopulloa maailmassa tuotetaan vuodessa?”, ”Mies työnsi autonsa hotellin eteen ja menetti omaisuutensa. Mitä tapahtui?”, tai ”Mikä tulee sarjassa seuraavaksi: SSS, SKK, K, SK?”

Kuten arvata saattaa, vastaukset ovat taas yksinkertaisia: Sampoopulloja tuotetaan noin maapallon väkiluvun verran, 7 miljardia, koska puolet ostaa enemmän kuin yhden vuodessa ja puolet joutuu pärjäämään ilman sampoota. Toisessa kysymyksessä pitää hoksata, että siinä pelataan Monopolia. Kolmannessa kysymyksessä on koodattu aakkosten alku niin, että kirjaimessa käytetty suora viiva merkitään S:llä ja kaareva K:lla. A=SSS, B=SKK, C=K, D=SK, joten seuraavana sarjassa tulee E eli SSSS.

Mutta pelkkä vastausten hoksaaminen ei kirjan mukaan Googlelle riitä, siksipä jokaisesta kysymyksestä on sivukaupalla pohdintoja ja vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Vasta sellaisten esittäminen saattaa synnyttää työsuhteen.

Kirjan tarkoitus on selvän kaksijakoinen: se on hauskaa viihdettä matemaattisluonteisten pähkinöiden ystäville ja toisaalta muistutus siitä, kuinka mukavaa on että on jo saanut työpaikan.

William Poundstone: Oletko riittävän älykäs Googlelle?
Terra Cognita

*** Terra Cognitan tuotantoa saa myös Bookysta *** 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Näytä, älä kerro

Näytä, älä kerro. Siinä lienee paras ohje, mitä kaunokirjallisuuden tekemiseen voi antaa. Kaikki hyvät kirjat noudattavat tätä maksiimia, jossa lukijalle annetaan omaa tilaa ja vähän valtaakin tarinan suhteen.

Mutta poikkeuksiakin löytyy. Dan Brown on hyvä esimerkki: niin Da Vinci –koodi kuin juuri lukemani tuoreempi Inferno lankeavat monin paikoin selittelyyn ja lukijan valistamiseen kuin kateederilla seisten. Ja silti ne myyvät, joku saattaa olla sitä mieltä, että ne myyvät juuri siksi.




Niin tai näin, Brownilla on hyvä syy poiketa: hän on onnistunut luomaan jännitys- ja tietokirjallisuuden hybridin, jossa enimmäkseen näytetään (kuinka juostaan, ajellaan, piileskellään ja jännitetään) ja sitten välillä kerrotaan (taidehistorian kiehtovista yksityiskohdista). Ja vaikka valistusjaksot tuntuvatkin välillä teennäisiltä, Brownin genressä niitä yksinkertaisesti tarvitaan.

Tai ei välttämättä: jos Brown noudattaisi ”näytä, älä kerro” –ohjetta, hän kirjoittaisi Umberto Econ Ruusun nimi –tyyppistä proosaa. Tulos olisi raskaampi, ja kaiketi maailma on parempi paikka kun meillä on sekä Eco että Brown.

Infernossa Brown on aloittanut teoksensa rakentamisen liikakansoituksen teemasta, enkä voi kuin ihastella sitä, kuinka komean konstruktion hän on teemansa ympärille rakentanut.

Dan Brown: Inferno

torstai 1. toukokuuta 2014

Haaste vastaanotettu

Nappasin Oksan hyllyltä -blogista dekkariaiheisen lukuhaasteen, johon on ilman muuta osallistuttava!

http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/05/rikoksen-jaljilla-lukuhaaste-kesalle.html

Kesä on dekkarien lukemiseen mitä otollisinta aikaa (no, aina on sopiva aika...), josta voi tehdä vähän hauskempaakin laajentamalla vähemmän tutuille dekkariseuduille!

Päivitys 24.8: Täältä löydät oman koosteeni Rikoksen jäljilä -lukuhaasteeseen. Päivitän listaa syyskuun loppuun asti.