Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastapaino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastapaino. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2026

Viisaita sanoja lastenkirjan kirjoittamisesta - ja kuinkas sitten kävikään?

Ensimmäinen lastenkirjani Mömön seikkailut ilmestyi tovi sitten, joten kuulun taatusti Ville Hytösen uuden Kuinka kirjoitan lastenkirjan -teoksen kohderyhmään. 


Tämä on erinomainen opus, kattava, selkeä ja syvällinen. Koska Hytönen on kirjoittanut valtavasti lastenkirjoja, hänellä on paljon painavaa sanottavaa aiheesta. 

Aluksi käydään läpi lastenkirjallisuuden historiaa, niin kuin tietysti pitää. Historiaa seuraa ”Lastenkirjan purku- ja rakennusopas”, jossa puhutaan ideoista, nimistä, aloituksista, hahmoista, maailmoista, juonista, dialogista, kielestä ja kaikesta mahdollisesta, mitä kirjoittamiseen kuuluu. Kolmas osa keskittyy ulkokirjallisiin kysymyksiin, eli kustantajan löytämiseen, yhteistyöhön kuvittajan kanssa, myymiseen, kritiikkiin ja sen sellaiseen. 

Tässä muutama näyte Hytösen viisaista ajatuksista:

”- - tärkeintä on muistuttaa tulevia aikuisia siitä, mikä on lukemisen tehtävä: ymmärtää myös sellaisia ajatuksia, jotka ovat uusia ja vieraita.”

”Jos lapsi oppii lukemaan, hän oppii kuvittelemaan ja näkemään mahdollisuuksia. Ei samanlaista taloa, samanlaista asuntoa, samaa tehdasta tai pyykkitupaa, vaan loputtomasti asioita, joita voisi olla.”

”Lastenkirja ei ole kevytversio aikuisten kirjasta vaan oma lajinsa, joka vaatii oman ammattitaitonsa.”

Tekstissä on paikoin toistoa, samankaltaisia lauseita peräkkäisissä kappaleissa tai sama asia kahdessa eri luvussa. Mutta nämä ovat pikku juttuja, niin kuin vaarini sanoisi. Paljon enemmän kirjan arvosta kertoo se, että heti kun aloin tätä lukea, minussa heräsi halu kirjoittaa. Ja niinpä kirjoitin, vuorovedoin tämän lukemisen kanssa. Kirjoitin omille lapsilleni parikymmentä vuotta sitten keksimäni sadut ylös, ja nyt minulla on satukirjan ensimmäinen käsikirjoitusversio valmiina. 

Parhaat kirjat tunnistaa tästä: niiden lukeminen innostaa kirjoittamaan.

Ville Hytönen: Kuinka kirjoitan lastenkirjan (ja puoli valtakuntaa)

Vastapaino


keskiviikko 5. helmikuuta 2025

Mureneva yliopisto ja mureneva demokratia

Mistä mahdoin päätyä tämän kirjan äärelle? En muista, todennäköisesti luin arvion siitä jostain. Kenties Suomen Kuvalehdestä. Hyvä että päädyin, hyvä että luin. 

Hanna Kuusela on sosiologi ja kulttuurintutkija. Hän on huolissaan yliopistoista ja demokratiasta. Erityisen huolissaan hän on yliopistojen demokratiakehityksestä. Niin huolissaan hän on, että on ottanut osaa mielenosoituksiin, kirjoittanut yleisönosastoihin, ja nyt kirjoittanut kokonaisen kirjan aiheesta.

Ja aihehan on erittäin tärkeä. Olen itse vieroittunut yliopistomaailmasta, joten teki hyvää lukea sen nykytilasta tällainen kirja. Toki olen tiennyt, että yliopistomaailma on julma ja leikkauksissa kurjistuva: kun hain nykyistä musiikinopettajan virkaani, samaan aikaan olin hakemassa myös Turun yliopiston musiikkitieteen yliassistentin virkaa. Onneksi tämän viran täyttöprosessi oli nopeampi, enkä ehtinyt edes lähettää hakemusta yliopistoon. Yliopiston virka olisi ollut vain viisivuotinen, palkka huonompi. Ties missä heitteillä olisin, jos olisin sen viran saanut. En edes tiedä, onko Turun yliopistossa enää musiikkitieteen yliassistentin virkaa. Lieneekö koko musiikkitieteen oppiainettakaan. 

Kuuselan teksti on vihainen hätähuuto yliopiston demokratian puolesta: hallinnon ja yliopiston olemuksen puolesta. Kirjassa on jotain samaa kuin Irene Kajon teoksessa Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta, samaa vimmaa. 

Aihe on kapeahko, Kuusela hakee siihen syvyyttä kirjallisuudesta. Tutkimuksista, runoudesta, proosasta. Ja tietenkin omista kokemuksistaan murenevan instituution syövereissä. Jonkun verran kirja toistaa itseään, mutta tällaisessa esseistisessä tekstissä se ei ole huono asia.

”Elämme jo maailmassa, jossa on normaalia tavoitella tutkintoa ja sen jälkeistä uraa ennemmin kuin sivistystä ja käyttää näiden saavuttamisessa apuna sitten vaikkapa - - tekoälyä.” 

Aivan samaa voin lukio-opettajana sanoa lukio-opiskelun muuttumisesta.

”Demokratian halveksunnasta, fasismilla flirttailusta ja edistyksellisten rakenteiden - kuten sopimusyhteiskunnan - romuttamisesta on tullut myös koulutettujen leikkiä.”

Tästä todistaa esimerkiksi tämän päivän lehti. Tai eilisen. Tai huomisen. Kuuselan syytös on äärimmäisen ajankohtainen, ja tärkeä. 

Hanna Kuusela: Syytös. Muuan akateeminen komitragedia

Vastapaino 


maanantai 13. marraskuuta 2023

Mökkeilyn analyysi

Luin Ville-Juhani Sutisen kirjan Hajonneen maailman käyttöohje. Siinä viitattiin Jarno Valkosen kirjaan nimeltä Mökin kanssa ajattelu. Koska on hyvä lukea monenlaista kirjallisuutta, luin tuon kirjan. 

Valkonen on ympäristösosiologi Lapin yliopistosta. Tämä kirja kertoo ”mökkeilystä ja siitä, mitä mökki voi opettaa meille ihmisen ja luonnon kitkaisesta yhteiselosta”. Valkonen kertoo oman mökkinsä rakentamisesta ja siitä, miten asiat mökillä tapahtuvat. Tarvitaan valoa, lämpöä, vettä, ravintoa ja jätteiden käsittelyä.

Näitä Valkonen käy läpi ja katsoo sitten normaaliasumista mökkeilyn näkökulmasta. Hänen erittelynsä on oivaa, vaikken aivan tavoitakaan kirjan ydintä: minulle tämä kirja jää enemmän mökkeilyn analyysiksi, normaaliasumisesta se ei kovin paljoa lopulta sano. Mutta piristävä lukukokemus se joka tapauksessa oli.

Jarno Valkonen: Mökin kanssa ajattelu. Ympäristösosiologinen mielikuvitus ympäristökriisin aikakaudella

Vastapaino