Paikka kaikelle myös lastenhuoneessa

Luin Paikka kaikelle -kirjan keväällä ja ihastuin. Nappasin kirjan hieman varaukselllisena kirjaston uutuuskarusellista, mutta ajattelin, että yksikin hyvä vinkki tekee kirjan lukemisesta jo "kannattavaa". Ajattelin, että kirja oli jokin kotimainen versio Konmarista, joka oli jo läpikäyty. Vaatteita on nyt rullattuina vaatehuoneen hyllyillä laatikoissa...

Kirjapa veti mukanaan! Ennen kaikkea viihdyin sen kulttuurihistoriallisissa osuuksissa: miksi ja miten suomalaiset kodit ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Huone kerrallaan kirjassa käytiin läpi hirmuisen mielenkiintoisia tarinoita ja taustoja. Mieleeni tuli toinen kirja, josta nautin toistakymmentä vuotta sitten (Minna Sarantola-Weiss: Sohvaryhmän läpimurto), sillä kotien historia kiehtoo minua (ja eittämättä aika monta muutakin retroilijaksi ehkä hiukan tunnustavaa) tavattomasti.

Ilana Aallon tapa kertoa ensin taustat sille, miksi jokin huone on muotutunut juuri sellaiseksi ja miksi tavaraa on juuri siellä, vetosi minuun kovasti. Minulle Paikka kaikelle on ensijaisesti kulttuurihistoriaa, mutta sen lempeä tapa opastaa roinan vähennyksessä ei ole ollenkaan tehoton. Konmarin kiihkeä "kaikki pois" ei kierrättäjään vedonnut. (Olisipa edes hiukan panostettu lajitteluun ja kierrätykseen, niin olisin saattanut lämmetä joillekin ajatuksista.) FT Ilana Aalto on kulttuurihistorioitsija, mikä näkyy nautinnollisissa kulttuurikuvauksissa. Hän on myös ammattijärjestäjä, mikä osaltaan tuo käytännön teorian oheen.

Ilana Aalto

Paikka kaikelle ei ole vain kirja. Kirja antaa toki raamit ja taustan, mutta Ilanalla on myös mitä elävin, laaja Facebook-ryhmä, jossa Paikka kaikelle -ajattelun ympärillä neuvotaan, jaetaan vinkkejä ja esitellään kuvia järjestämistä odottavista komeroista tai mainioista keksinnöistä.

Maailma on kovin pieni ja tajusin alkukesästä, että Paikka kaikelle -kirjailija Ilana Aalto on turkulainen ja ilmeni, että kaveripiirimme ovat kovinkin limittyneet. Harmittaa kovasti, että aikatauluni ei veny siihen, että pääsisin Turussa järjestettävälle Paikka kaikelle - Kodin järjestämiskurssille, mutta sain tilaisuuden päästä mukaan sen sijaan 21.9 käynnistyvälle Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssille!

Vaikka meillä kotona nuorimmainen täyttää jo kohta 11 vuotta, ei ns. lastenhuoneen siisteysongelmista ole vielä päästy eroon. Tuossa iässä kerrostuvat lapsuus ja orastava nuoruus eikä legoista vielä olekaan tarkoitus päästä eroon.

Kuopuksen huoneessa on miekkalaatikko, pyssykori ja legoja vaikka missä. Isonsiskon huonetta ovat hallinneet askartelutarvikkeet, joiden käyttäminen ryöpsäyttää ne esille pitkäksi aikaa. Haen tuolta verkkokurssilta konkreettisia vinkkejä fiksuihin tapoihin järjestää nuo eniten käytössä olevat tavarat ja konsteja pitää ne tavarat, joita vielä tarvitaan, kuitenkin siististi jossain. Ja karsimiseen tarvitsen myös apua.

Haluan toisaalta todellakin pysyä järjissäni lastenhuoneiden kanssa, mihin en ole tässä vielä oikein kyennyt. Kurssi tarjoaa myös eväät siihen, miten saan lapset toimimaan yhteistyössä kanssani. Oikea metodi ei ole se, että pimahdan ja järjestän itse joten kuten tai että annan lapsen olla tietokoneella ipadilla, koska silloin hän ei sotke. Haluan kannustaa lapsia kuitenkin edelleen leikkimään ja siivouskannustuksen haluan tehdä hyvässä hengessä.

Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä Ilana Aallon kanssa ja siksi Kirjallisia-blogilla on ilo tarjota 10 euron alennus Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssista (ovh 89e). 

Tarjoushinta 79 euroa on voimassa 7.9-20.9 ja kurssi alkaa 21.9. Alennuksen saat vain klikkaamalla *TÄTÄ LINKKIÄ*,  josta pääset myös kurkistamaan tarkemmin kurssin sisältöön. Normaalihinnalla löydät kurssin tätä kautta. 

(Kurssilla on 14 vuorokauden tyytyväisyystakuu eli saat rahasi takaisin, jos et olekaan tyytyväinen. Edellisen kurssin osanottajista 100% suosittelisi kurssia muillekin ja kommenttien mukaan se pitäisi järjestää jo neuvolassa pakollisena osana vanhemmuutta.)

Kuvassa lähikirjastomme "SE" uutuuskaruselli, joka on vähentänyt käyntejä kirjakaupassa. Emme myöskään enää ole juurikaan pyytäneet uutuuskirjoista arvostelukappaleita, sillä kirjastosta saamme uutuudetkin varsin nopeasti. 

PS: Kehuin vinkkien konkreettisuutta. Oi jospa olisin tiennyt lasteni ollessa haalari-ikäisiä vinkistä, jolla pärjää ilman kuraeteistä: kurainen ja hiekkainen lapsi nostetaan eteisessä isoon Ikea-kassiin ja riisutaan siinä. Jos siis kaipaat käytännön apua lastenhuoneen järjestämisessä, nappaa 10 euron alennus verkkokurssiin täältä. 


Ilana Aalto: Paikka kaikelle
Atena Kustannus
Blogiyhteistyö

Toisen polven Kunnasta

Innolla lainasin lähikirjaston lastenostastolta alkukesästä upouuden Kunnaksen. Siis Noora ja Jenna Kunnaksen - Maurin tyttärien - tuoreen lastenkirjan. Kirja on Nooran kirjoittama ja Jennan kuvittama esikoislastenkirja.

Etenkin takakannen lupaama "kaikille kahelin huumorin ystäville" oli täysin riittävä myyntipuhe ja 8-vuotiaan uusi iltasatukirja kerrassaan loisteliaan Herra Gummi -sarjan jälkeen (lue lisää niistä klikkaamalla tästä) oli lainattu.

Kirjassa seikkaillaan Majatalo Perätuulen (ja tässä kohtaa jo 8-vuotiaat henkäisevät innoissaan) väen parissa. Mutta voi. Tarina ei aivan jaksanut kantaa. Nuorimmaiseni on mitä tarkin kuuntelija. Vaikka hän saa nauttia äidin iltasaduista vain joka toinen viikko, muistaa hän ilmiömäisesti pienimmätkin yksityiskohdat useankin viikon takaa ja toistaa dialogeja kuin vettä vain. Mutta ei tämän kirjan kohdalla. Jopa hän keskeytti lukemisen kysymällä että kukas tämä hahmo nyt olikaan tai mitä siinä oikein tapahtuu. Herra Gummien kohdalla tätä ei koskaan tapahtunut vaikka minä saatoinkin välillä pudota kärryiltä.

Totta kai luimme kirjan loppuun ja nautimmekin siitä, mutta paloiteltuna iltasaduiksi (kirjassa on 109 sivua paloiteltuna 26 kappaleeseen, joita luimme illassa kolmesta neljään) katkeaa tarinan lanka harmillisesti. Ehkä kertalukaisulla kirja olisi pysynyt yhtenäisempänä, mutta siihen eivät edes kesän valoisat illat houkutelleet.

Kuvitus on kiva, mutta se ei vie tarinaa eteenpäin eikä tarjoa riittäviä yksityiskohtia, joita lapsi sadun ohella jaksaisi tarkkailla. Minä siis istuin sohvalla lukemassa ja ipana kuunteli yläpuolella parvisängyssään. Mistä tiesin, ettei lapsi ollut aivan tyytyväinen kirjaan? No siitä, että hän saattoi kesken lukemisen kysyä jotain aivan muuta, kuten "äiti, tuleeko kyykäärmeeltä myrkkyä joka kerta kun se puree?" tai "kokositko tuon karttapallon varmasti oikein päin vaihtaessasi sen lampun?" mistä saatoin päätellä, että koko huomiokyky ei pysynyt tarinassa. Ehkä tarina oli hiukan kiemurainen ja päivän touhujaan vielä elävä ipana ei jaksanut pysyä perässä (mikä hänelle ei yleensä ole iltasatuaikaan ongelma).

Sen verran tanakat tarina- ja kuvitusgeenit tällä kaksikolla on perimässään, että olen varma, että esikoiskirjan jälkeen he taatusti vielä parantavat. Jos meillä vielä iltasatuillaan, kun tämä kirja saa jatkoa, päätyy se varmasti lukulistalle.

Noora Kunnas, Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi
Otava