Kokouksen agendaa väärään suuntaan

Kun on puoli kesää lukenut Reijo Mäkeä ja Veikko Huovista ja muuta hömpsötystä, tekee hyvää tarttua välillä vähän painavampaan tietokirjallisuuteen.

Miska Rantasen Kalsarikänni. Suomalainen opas hyvään elämään tarjoaa yksityiskohtaiset ohjeet siihen, kuinka tässä kylmässä ja pimeässä maassa on mahdollista pitää pää kasassa. Kalsarikännin historia, teoria, filosofia ja käytäntö käydään seikkaperäisesti läpi, ja myös mahdolliset vaaranpaikat listataan. Aihe lienee tuttu meistä jokaiselle, mutta kirjan avulla tälle hengissäpysymiskeinolle saa ikään kuin jykevämmän pohjan. Nalkuttaville omaisillekin on helpompi perustella harrastustaan.

Aluksi käydään läpi kalsarikännin pohjoismaiset vastineet lagom ja hygge. Käy ilmi, että erot kalsarikänniin ovat merkittäviä. Kalsarikänniin tarvitaan kolme asiaa: mukava vaatetus, oikein annosteltu alkoholi ja pientä puuhastelua, usein ruudun tuijotus riittää. Kalsarikänni on matalan kynnyksen toimintaa, jokainen kykenee siihen. Olennaista on näiden lisäksi mielen avoimuus ja hetkeen heittäytyminen.

Sitten kalsarikänniin tuodaan monenlaisia näkökulmia: musiikin ja liikkuvan kuvan käyttöä, itsesääliä, hotellikuoleman vaaroja, oluen kylmentämiskeinoja, hyötyliikuntaa ja lopulta kalsarikänniä selvin päin. Kalsarikännääjien kokemuksia kerrotaan lyhyissä sitaateissa. Aiheesta puristetaan totisesti kaikki irti, ja mikä parasta, teksti on hauskaa koko ajan. Tällä tavoin:

"Tämä suomalainen lyhytterapiamuoto on maltillisesti käytettynä erinomainen tapa palautua stressaavista tilanteista ja työpaineista, purkaa sisäisiä tunnesolmuja tai toimia alkusysäyksenä niiden avaamiseen. Esimerkiksi erotilanteessa tunteet ovat pinnassa, mutta sosiaalinen yhteisö edellyttää niiden pitämistä pitkälti pinnan alla. Työpaikalla jatkuvasti huutoitkua maailmaan tuottava ihminen voi aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta kollegoille. Samoin asiakasneuvotteluissa parisuhdekarikkoaan jatkuvasti tilittävä punasilmäinen osapuoli voi vetää kokouksen agendaa väärään suuntaan."

Kirjaa on lihotettu kuvituksella. Piirroksilla havainnollistetaan tekstissä kerrottua, mutta sisustusvalokuvat tuntuvat aluksi kovin irrallisilta. Loppua kohti niiden absurdius alkaa jo melkein naurattaa. Ja sehän sopii.

Miska Rantanen: Kalsarikänni. Suomalainen opas hyvään elämään
S&S

Tämän lukeminen säästää sekä lukemisen että kuntoilun vaivaa

Lähetin nuorimman poikani kanssa viestin Tiede-lehden kysymyspalstalle. Tietämättämme osallistuimme arvontaan, josta voitimme kaksi kirjaa. Toinen niistä on Gretchen Reynoldsin Kuntoilu 2.0. Se on kiva.

Reynolds kertoo tieteen tuoreimmista tutkimustuloksista kuntoilun saralla. Koska sekä lukeminen että kuntoilu ovat vaivalloista hommaa, helpotan sinua molempien osalta tiivistämällä tietoja tähän, jotta tiedät miten nykymaailmassa kuuluu heilua.

           

                                        

                   
Venyttely ennen liikuntaa on turhaa, se vain vähentää lihasten voimaa.

Paras palautusjuoma on maitokaakao.

Paras lääke lihaskramppiin on säilykekurkkuliemi.

Monipuolisen polyfenolikoostumuksensa ansiosta olut on järkevä lisäravinne. Valitettavasti kai lähinnä alkoholittomana.

Buranaa ei kipeisiin lihaksiin sovi ottaa, koska se hidastaa palautumista.

Kuntoilun aikana (tai muulloinkaan) ei ole mikään pakko juoda, juoda pitää kun on jano.

Jos tähtäät pitempään ikään, pienikin riittää: lähes kaikki kuolleisuuden aleneminen johtuu ensimmäisestä 20 viikottaisesta treeniminuutista. Himokuntoilu on toinen juttu.

Pitkän iän lisäksi liikkumisella voi saavuttaa paremman älykkyyden ja tunne-elämän.

No niin, eikö ole helppoa? Enää pitää vain keksiä, mitä kaikella lukemiselta ja kuntoilulta säästyneellä ajalla tekisi. Siis sitten kun kaljat ja kaakaot on jo juotu.

Gretchen Reynolds: Kuntoilu 2.0
Atena

Tilaa Kunto Plus + Kari Traan juoksutakki, ARVO 93,20€ 3 nroa 12,90€ - Säästä 46%

Luet tätä netissä, joten tulet tyhmemmäksi koko ajan

Netti tekee elämän monin tavoin helpommaksi. Se tekee meistä jopa parempia ihmisiä: olemme sosiaalisempia kuin ennen, ja kun voimme ulkoistaa muistamisen Googlelle, aivoista vapautuu kapasiteettia tärkeämpiin asioihin.

Näinkö se menee?

Taskulaskin vapautti aivokapasiteettiamme. Kone hoiti rutiinilaskut, jolloin saatoimme keskittyä korkeampiin kysymyksiin.

Internet ei kuitenkaan ole yhtä yksioikoisen positiivinen asia ihmiskunnalle. Näin väittää Nicholas Carr kirjassaan Pinnalliset.

Carr tietää, että väline muokkaa käyttäjäänsä. Kaivinkone helpottaa ojankaivajan elämää, mutta lihakset surkastuvat. Samalla tavoin netin nopea, poukkoileva ja pinnallinen lukutapa tekee paljon hyvää, mutta vastapuolena moni menettää kiinnostuksen minkään tekstin syvälliseen ja hitaaseen lukemiseen, omaksumiseen.

Eikä siinä vielä mitään, menettäköön jos haluaa. Mutta samalla menee muutakin: aivo- ja sen sellaisiin tutkijoihin nojaillen Carr kertoo, että hidas ja keskittynyt lukeminen on aivoille älykkyyden kehittämisen perusta. Plastiset aivot muuttuvat läpi ihmiselämän, ja jos inhimilliselle älykkyydelle ei anneta polttoainetta, se latistuu tekoälyksi.

Jos siis olet vastuuntuntoinen lukija, lopetat tämän lukemisen tähän. Etkä klikkaa alla olevaa linkkiä. En halua joutua oikeuteen.

Nicholas Carr: Pinnalliset. Mitä internet tekee aivoillemme
Terra Cognita

Kirjat netistä! www.elibris.fi

Härskit luonnontieteilijät ja tylsä työmatka

Moni ajattelee, että taide tarkoittaa kuvataidetta. Kärsivällisesti sitä koittaa valistaa, että muitakin taiteenaloja on aika monta. Kuvataideihmiset ovat ilmeisesti jotenkin onnistuneet lanseeraamaan asiansa muita paremmin.
Vielä heikompi tilanne on tieteen kanssa: luonnontieteilijät omivat härskisti koko homman itselleen.

Näin tekee myös Kimmo Pietiläinen Mikä on villakoiran ydin? -kirjassaan. Alaotsikko "50 tieteen mysteeriä" on suomeksi "50 luonnontieteen mysteeriä". Tällainen rutina voi tuntua pilkunviilaamiselta, mutta tällä häikäilemättömyydellä on seurauksensa: esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmissa luonnontieteillä on leijonanosa, muut vikisevät siinä vieressä.

Kuva Tomi Norha

Jos Pietiläisen kirjan alaotsikko onkin syypää moniin maailman ongelmiin, itse kirja on hyvä. Siinä käydään läpi mielenkiintoisia asioita atomeista avaruuteen. Lukemisen ilon jälkeen näitä juttuja voi käyttää keskustelunavauksina esimerkiksi lasten kanssa ja saada heidät kiinnostumaan maailmasta syvällisemmin. Vaikka teksti on populaaritieteellistä, se ei suoraan käy iltasaduksi, mutta vanhemman antaman oikaisuhoidon jälkeen kaikki aiheet kiinnostanevat pienimpiäkin.

Tiesitkö esimerkiksi, että jos kaupungin keskusta on kooltaan seitsemän kertaa seitsemän korttelia (kuten esimerkiksi Turun ja Tampereen keskustat ovat), montako eri reittiä voi löytää kaupungin halki? Jos esimerkiksi haluaa vaihtelua työmatkaan, tarjoaako kaupunki sitä? Vastaus on 789 360 053 252 reittiä. Eikä mitään katua kuljeta edes kahteen kertaan.

Hallitus saa jatkaa työurien pidentämistä vaikka vähän pitempäänkin, eikä silti käy työmatka tylsäksi, ainakaan Turussa tai Tampereella.

Kimmo Pietiläinen: Mikä on villakoiran ydin? 50 tieteen mysteeriä
Terra Cognita


Tartu Tiede-lehden mahtavaan tutustumistarjoukseen! Viisi numeroa vain 29,90 ja tilaajalahjaksi valitsemasi lahja (arvo jopa 39 euroa).