Kirja kertoo Susanna-tytöstä, joka päätyy seikkailemaan bittipoikien - ykkösen ja nollan - kanssa äidin tietokoneen sisälle. Paha Hakkeri-noita aiheuttaa tietysti hankaluuksia, joista selvitään.
Aihe on mainio, tietokoneasiaa lasten pitämällä tavalla. Mutta voi toteutusta. Koska luin kirjaa ääneen, pystyin korjaamaan pahimmat kielioppivirheet puhumalla. "Alkaa tekemään" kuulosti korvaani niin kurjalta, etten sitä voinut ääneen sanoa. Pilkkuvirheet - siis lisäpilkut lauseenvastikkeissa - eivät onneksi puheessa kuuluneet ja kirjoitusvirheistäkin selvisin, mutta ääneen lukijaa harmitti.
"Bittiläiset" oli pojastani oikein mainio kirja. Se, että seikkailu tapahtui tietokoneen sisällä, ei juuri avautunut. En usko, että teknologia tuli kovinkaan paljon läheisemmäksi, mutta seikkailu oli oikein jännittävä. Tarinassa oli muunmuassa mikroporsas, joka selvästi oli kuvaukseltaan mikroprosessoria muistuttava möttiäinen poikien lemmikkinä. Jäin miettimään, josko olisin etsinyt (kuvitusta ei ollut) oikean mikroprosessorin kuvan ja havainnollistanut sillä tuota porsasta, jolloin jokin linkki tietokoneen ja kirjan välille olisi syntynyt.
Tarina oli siis kiva, lapsi kuunteli mielellään. Kakkososa on kustantajan nettisivujen mukaan ilmestymässä tässä kuussa ja senkin ajattelin etsiä käsiini. Mieleeni nousee jälleen se, miten tärkeää olisi pienkustantamossakin huolehtia siitä, että kirjan oikolukee joku kielioppia osaava. Kiire näkyy ja jää pysyväksi, kun kirja painetaan. Pienellä viilauksella tästäkin olisi syntynyt äitiä enemmän miellyttävä tunnelma, mutta pääasia lienee, että lapsi piti.
Arna Tuuli ja Hanna Salmi: Bittiviikarit
Kvaliti
